Kukkojen teurastus

Kukkojen teurastus oli mielessäni päätetty tälle viikonlopulle. Olin lukenut, että linnut kannattaisi poimia iltaisin orrelta, koska pimeän tullen ne eivät liiku ja homma on helppoa niin. Jotkut myös teurastaa ne pimeällä tai sitten laittaa pieneen häkkiin odottamaan aamua, yöaikaan ne ei joka tapauksessa liiku niin ei haittaa että ne on kuin sillit purkissa. No jostain syystä ei eilen illalla tehnyt mieli tarttua toimeen ja jätin sen tälle aamulle. Nyt tilanne on se, että kaksi on uunissa ja yksi juoksee vauhkoontuneena pitkin pihaa.

Aamulla en laskenut niitä enää ollenkaan ulos tarhasta, vaan houkuttelin yhden ja ajoin loput kaksi ensin tarhan pienemmälle puolelle, ja tilkitsin oviaukon kompostikehikolla. Silleen ne on ennenkin pysyneet siellä, mutta nytpä ensimmäinen lehahti isolle puolelle ennen kuin kerkesin paljoa mitään tehdä. Se siis vaan tuli siitä läpi. No päätin että sinä olet sitten ensimmäinen uhri. Tilkitsin aukon nyt järeämmillä välineillä että muut kaksi pysyy siellä, ja pyydystin sitten linnun isolta puolelta kiinni. Yllätti miten voimalla tuollainen terve kukko laittaa hanttiin, sairaan kanan lopetus oli todella helppoa siihen nähden. Niin hyvin kun ne onkin muuten kesyyntyneet niin käsittelyväleihin emme ikinä ehtineet ja olipahan nujuamista.

Seuraavaksi sitten pienempään tilaan pyydystämään seuraavaa. Vedin kyllä oven napakasti kiinni perässäni ja sain otteen seuraavasta uhrista, mutta siinä samalla se kolmas sitten onnistui paniikissa räpiköimään itsensä ulos. Ja vauhdilla karkuun. En jäänyt ihmettelemään sitä sillä hetkellä vaan hoidin homman loppuun. Karannutta yksilöä ei näkynyt missään, niin aloin käsitellä lopetettuja.

Ensimmäisestä nypin höyhenet pois, ne lähti kyllä hyvin mutta taivas että niitä oli paljon ja se oli siksi aika työlästä. Sitten aika lailla näiden ohjeiden mukaan etenin. Minulla oli vain kirves ja terävä veitsi, sakset tai jotkut leikkurit olisi ehkä vielä tarvittu, mutta meni ne siivet noillakin poikki. Kintuista katkaisin ekasta nivelestä varpaat pois.

Seuraavan ajattelin sitten kokeilla nylkeä eli repiä koko nahkan pois, samalla lähtee toki sulat. Se lähti aika hyvin, hänessä oli ihan selvää rasvaakin ja puuha oli sinänsä melko vaivatonta, mutta sitten taas jäin jumiin siipiin ja jalkoihin ja alkoi uuvuttaa. Mulla ei ollut mitään pöytää vaan ihan vaan maassa kyykin puuhastelemassa. Lopulta päädyin leikkaamaan siitä vaan veitsellä parhaat lihat talteen ja loppuruho meni valitettavasti hävikkiin. Tuntuu jotenkin väärältä sellainen, kiittämättömältä. Yllättävän vähän mikään vaihe ällötti, ja eihän noilla nyt mitään suurta perhettä ruokkisi, mutta tuntuu siltä että kaikki pitäisi hyödyntää.

No niin ja sitten lähdin ihmettelemään että vieläkö se karannut yksilö on tontilla vai onko se juossut hevonkuuseen saakka. Ketään ei varmaan yllätä että se oli Sulatonjalka, se reippain ja rohkein, joka pakeni onnistuneesti. Kyllä se löytyi tien puoleisen aidan luota puskista värjöttelemästä. Ei tule vaikka kutsuu ja pelkää minuakin niin että pysyttelee ainakin parinkymmenen metrin päässä. Alkoi olla aika lähteä koiran treeneihin, joten jätin tarhan oven auki, vein sinne herkkuja ja toivoin että kukko nököttää siellä kun palaan ja senkun suljen oven vaan.

Ei nököttänyt ei. Siellä se värjöttelee aidan reunalla edelleen. Muutaman kerran se on kyllä tullut sieltä selvästi esille, kerran  kävi jopa tässä talon edustella missä aiemmin sai aina herkkuja kädestä, mutta yhtään ei päästä lähestymään ja tuonne suunnalle en uskalla sitä edes yrittää liikuttaa; jos se räpiköi tuostakin aidasta läpi niin sittenhän sitä ei kukaan enää koskaan saa kiinni. Tai kettu toki, mutta se ei ehkä ole mikään miellyttävin tapa kuolla.

Konsultoin muutamaa kanatuttua ja yleensä kuulemma jos vaikka haukka vierailee parvessa, jäljelle jääneet pelkää 1-2 vuorokautta ja palautuu sitten. On myös mahdollista että se menee yöksi takaisin orrelleen, ja herkkuja kannattaa edelleen pitää tarjolla. Nälkähän sille myös tulee vaikka kyllä se tuolla näkyy ruohonkorsia nappailevan, joten ehkä vielä routa porsaan kotiin ajaa. Sinänsä melko makaaberia että odotan että se tulee kotiinsa vain jotta pääsen tappamaan sen, mutta elämä on.

Kävi mielessä myös sellainen, että pyytäisi jonkun ampumaan sen, mutta se tosiaan piileksii nyt tuolla tien puoleisella aidalla eikä sinne suuntaan ainakaan voi ampua.

Nythän se sitten pelkää tietenkin myös siksi, että on yksin. Jälkeen päin mietin myös sitä, että ehkä se toinen olisikin kannattanut jättää vielä henkiin, tämä ehkä menisi nyt paremmin tarhaan jos siellä olisi tuttuja. Siis laittaa toinen vaikka koiran häkkiin ison tarhan sisälle.

Ärsyttää melkoisesti. Jos se ei mene tänä iltana tarhaan, saattaahan sen jo ensi yönä joku nälkäinen mun pihasta korjata eikä siinä sinänsä mitään. Ikävää vaan sitten joka päivä etsiä sitä ja miettiä että onko se vielä jossain puskassa vai joko se kuoli. Nyt ainakin tuli selväksi, että kanalan ovien sisäpuolille on saatava kanssa kunnon lukot, että ovet pysyy kiinni silloinkin kun itse olen siellä sisällä. Lisäksi tosiaan seuraavalla kerralla tietää oikeasti poimia ne yön hämärässä. Sitä en kyllä tiedä miten niitä sitten sieltä pahvilaatikosta tms saa yksin otettua niin, että yhden saa ulos eikä muut karkaa. Mulla niitä nyt ei koskaan tule olemaan mitään kymmeniä niin ehkä sitten vaan jokaiselle pitäisi olla oma laatikko. Tai sitten vaan suoraan tappaa ne illalla. Jotenkin nyt vaan tuntui varmemmalta toimia valolla että itsekin näkee mitä on tekemässä.