Kevään ensimmäiset

Pitkän talven jälkeen he ovat taas täällä!

Pellolla 11.4.

Oli heitä sitten enemmänkin 

En varmaan koskaan ole näin kovasti odottanut lumien sulamista, mutta eipä minulla vielä koskaan ole ollut omaa pihaa ensimmäistä kertaa paljastumassa 🙃

Pihassa 12.4.

Pihassa 12.4.

Pihassa 12.4.

Pihassa 12.4.

  Lisäys viikon päästä:

13.4.

14.4. heille alkoi tulla kylmä

17.4.

20.4.

Kululaskelmat

Ylen sivuilla on julkaistu laskuri, joka koskee köyhyyttä. Yksin asuvalla autollisella naisella minun kunnassani köyhyysraja on sen mukaan 1500e/kk, eli jos jäät alle sen, olet köyhä. Jännempää oli mielestäni se, miten kategoriat laskurissa jakautuivat. Tämä liittyy talon ostoon siten, että osa pankeista vaati lainahakemukseen omien menojen erittelyn vähän vastaavien kategorioiden mukaan, ja se oli mielestäni todella vaikeaa. Nyt kuitenkin vasta tämän myötä tajusin, miten poikkeuksellinen urpo olenkaan. 😁

Ensinnäkin tästä puuttuu kokonaan kategoria "lemmikit", mihin minulla viime vuonna meni keskimäärin reilu 500e/kk. Tämän vuoden menot näyttää kyllä jo todella paljon pienemmiltä, olen siis tarkoituksella jäädyttänyt paljon kokeita ja harrastuksia. Vapaa-aika?  Ei mulla ole mitään koirattomia harrastuksia. Tietoliikenne? Puhelinliittymä maksaa 18e/kk ja jaan siitä netin läppäriin silloin harvoin kun sitä käytän, lisäksi mulla on nyt ollut Digital Dogsitteriä varten laitenetti 4e/kk. Siirrän sen ehkä valvomaan pihaa, koska sisällä ei ole mitään nähtävää, elukat siis on nätisti. Terveys? No vaikka olen näin sairas niin ei mulla kyllä silti ehkä ihan viittäkymppiä per kuukausi mene? Voi kyllä olla melko lähellä. Vaatteita en osta melkein koskaan, ja hygieniaksi varmaan riittää hammastahna ja sellaiset mihin ei kyllä montaa euroa kuussa mene. Kodin tavarat, uusitaan kun jotain tarttee, mutta en mä nyt huvikseni mitään ostele joka kuukausi, johan ihmiseltä loppuu tila kesken?

Taidan olla melkoinen epänaisellinen metsäläinen, mutta se nyt ei sinänsä ollut mikään yllättävä diagnoosi. 😂 En ole köyhä, mutta ei mulla kyllä jakaudu noi menot läheskään noin niinkuin tuossa keskimääräisen suomalaisen menot jakautuu. Niihin pankkien laskureihin laittelin menoja vähän miten sattuu, siis heitin ihan hatusta sen jaon niihin kategorioihin. Ei kai sillä sinänsä ole väliä mihin menee, vaan sillä, paljonko menee, ja paljonko jää, mutta ehkä tuollainen on ihan hyvä tapa herättää asuntolainaa hakeva miettimään mihin se raha menee.

Kaksi kuukautta takana

Taputtelen edelleen mun seiniä ja halailen talon nurkkia ajatellen että kaikki on minun, all mine.

En malta odottaa, että lumet sulaa ja kaikki alkaa vihertää, jotta näen mitä kaikkea mun pihassa onkaan.

En malta odottaa terassikelejä ja aamukahvia pihalla.

En malta odottaa että sortunut kanala paljastuu lumikasan alta ja voin korjata sen ja lähteä kanakaupoille. Itse asiassa olen miettinyt myös viiriäisiä. Mua suorastaan huimaa se tieto että voin ottaa ihan mitä haluan. Talvi tulee joka aamu oman ruokansa syötyään katsomaan mun aamukahvia ja joka aamu mietin, että ajatella että noin vain otin kissankin. Siis en tarkoita etteikö se olisi huolella harkittu ja mahdolliseksi todettu päätös, päin vastoin mulle nimenomaan ei ole tyypillistä seota jostain ja toimia ilman että ajattelen asiaa kunnolla. Tarkoitan enemmän sitä huumaavaa vapauden tunnetta, kun pienenä äiti kielsi kaikki eläimet ja sanoi että ota vaikka sirkus kun muutat pois kotoa. "Hetki" siinä kesti mutta nyt seison juuri sillä ovella!

Kissalle tikkaat

Eilen duunasin kissalle tikkaatkin, kun sellaiset pihasta löytyi. Toinen pää oli vähän kostuneen oloinen niin sahasin palat pois. Sisalnarua oli omassa varastossa ja aataminaikaisella kuumaliimapyssyllä osallistuin lankojen sitomiseen.

Nämä kissa-askartelut on vähän sellaisia että ne vie mukanaan enkä meinaa malttaa lopettaa, vaikka ei tänne sisälle enää kauheasti mitään mahtuisikaan.

Pihan paljastuminen

Viime päivinä on ollut niin lämmin, että lumet ovat sulaneet vauhdilla. Kokonaisuutena maaliskuu on kuitenkin ollut myös hyvin vähäaurinkoinen eikä taida loppua pilville näkyä. Kunnon hangenkelejäkään ei oikein ole ollut, mutta ehtiihän tässä vielä, tosin monesta paikkaa on lumet jo sulaneet eikä ole mitään hankea jäljellä.

On hauskaa ostaa talo talvella, niin kevään tullen saa sitten ihmetellä, mitä kaikkea lumien alta paljastuukaan.

Maansiirtohommat best,onneksi ostettiin talo missä on kasa t.  Lakki

Minä kyllä tykkään ennemmin vanhasta kuin uudesta, mutta rajansa minullakin. Ihan rehellisten romujen hilloamista nurkkiin en ymmärrä, ja kamaa on mennyt sekä roskiin että paikallisen roskalavaryhmän kautta kiertoon jo aika hyvät määrät. Sulaneista kasoista on löytynyt myös mm. parikin eri ovea. Tätä ajatusta en tavoita ollenkaan - jos tavara on roska, eikö se kannattaisi hävittää välittömästi, tai jos sen haluaa säästää mahdollista myöhempää tarvetta varten, eikö se pitäisi säilöä niin ettei se ole umpihomeessa...?

En myöskään ihan tavoita ajatusta hevosenkengästä tai silitysraudasta pihakoristeina, mutta tuollaisia nyt on helppo hävittää. Itse tehdyt betonilaatat ja -esineet sen sijaan on sieviä, edes satunnaiset puutarhatontut ei haittaa kun noita sieniä on niin kauheasti 🍄 Oon miettinyt että jossain täytyy myös olla sienen muotoinen muotti, millä näitä on tänne valettu. Sitä odotellessa! (Lisättäköön, jos tätä lukee joku joka ei tiedä, että mulla on sienitatuointi selässä, mulla on ollut Sieni-niminen koira ja oon niin totaalisen sienahtanut kuin voi olla.)

Joka tapauksessa on hauskaa tehdä löytöjä ja asun paljon mieluummin vanhassa talossa,  jolla on sielu ja historia, kuin jossain upuuudessa ja liian valkoisessa ja steriilissä, missä ei olisi mitään. Helpompaa asioita on poistaa kuin lisätä, kun en nyt kuitenkaan ole ihan noin käsillä tekevä kuin edellinen asukas oli. Jäisi betonisienet valamatta ainakin ellei sitä muottia löydy.