Kolme viikkoa tilallisena

Kolme viikkoa tilallisena takana, ja siihen mahtuu kaikkea väliltä  -30...+3C. Piha on liukas kuin luistinrata. Parkkiksen puolelle, aidan ulkopuolelle, kokeilin levittää tuhkaa, ja se toimii hyvin, mutta kuulemma kantautuu sisälle koirien tassuissa, niin ei viitsi pihalle levitellä. Pihalle kävin ostamassa hiekoitushiekkaa. En tiedä yhtään nouseeko tuohon nurmikko vai onko piha talon edestä hiekalla tms, mutta senpä näkee sitten. Mietin siis vaan että jos kylvän sinne kauheasti hiekkaa, mitä sille sitten keväällä tapahtuu tai pitäisi tehdä.

Jännää muutenkin nyt kun vesi tippuu räystäistä ja lumet tuli katoilta alas - kevään tunnelma on väkisinkin läsnä, ja mietin, mitä kaikkea lumen alta sitten mahtaa paljastua. Talvi on siitä huono aika muuttaa ettei tiedä tarkalleen mitä ostin, toisaalta onpahan jotain mitä odottaa.

Elämä alkaa asettautua uomiinsa. Töihin ajaa aika lailla sen 29min mitä google maps näyttääkin. Se ei tunnu mitenkään pahalta, ja nyt alan olla jo oppinut mitä tulee vastaan missäkin järjestyksessä, niin "omalla tiellä" kuin isolla tielläkin. Välillä olen ottanut autoon termosmukiin aamukahvit mukaan, mutta ei sitä tahdo ehtiä matkalla loppuun juomaan. 😀 Puolikas riittäisi. Koska koirat ulkoiluttaa itse itsensä, ei minun ole tarvinnut herätä aamuisin yhtään sen aikaisemmin kuin ennenkään. Varsinkin jos ottaa ne kahvit mukaan, niin riittää että pukeutuu, ruokkii kissan ja siivoaa sen vessan, keittää ne kahvit mukaan ja lähtee, koirat on sillä aikaa käyneet pihalla.

Hellapuhallin on mun suosikki, hän on sellainen ikiliikkuja

Onnellistunut Lakki

Lenkille ei ole hirveästi ehditty, jaksettu eikä kyetty menemään; tuntuu että tämä talvi on sellainen että jos ei ole hirveän kylmä, sataa sitten vettä. Tänään päätin että olkoon +1 ja miten raskasta lunta tahansa, nyt on päästävä vähän tutkimaan maisemia, ja lähdettiin lumikenkäilemään. Tuntuu, että joka puolella on ihanaa avaraa metsää, niin odotan että lumet sulaa! Maastokartat näyttää myös paljon polkuja, jotka on nyt lumen alla, joten huikeaa päästä tutkimaan mahiksia sitten kun tuon kaiken lumen alta tulee maata näkyviin. Sitä on edelleen ihan riittävästi.

Ainoa havainto "jostain", Lakki jäi tuijottamaan pellon yli ja sen häntä laski

Kissa kyttää koiria

Sellainen koti-ilves

 

Koirat ja kissa on nyt viikon yhteiselon jälkeen siinä pisteessä, että paikalla ollessani kaikki ollaan yhdessä ilman mitään portteja. Öisin ja yksinolojen ajaksi erotan ne vielä. Aitojen kanssa eläminen on todella raskasta. Vähän täällä ollaan vielä sellaisissa "jos mä teen noin, niin mitä toi siitä tuumaa" -tunnelmissa, ja eläimet hieman väistelee toisiaan. Siitä olen toki paljon niitä palkannutkin. Mitään yhteisiä leikkejä tai kasassa nukkumisia tms ei ole ajatuksenkaan tasolla esitetty, mutta tässä vaiheessa varmasti riittää, että kukaan ei pelkää ketään ja kaikki uskaltaa liikkua talossa.

Seuraavaksi sitten pitäisi ratkaista se, miten estää koiria menemästä kissan vessaan, ja pitäisikö ulko-ovelle keksiä jotain ettei kissa livahda joskus karkuun, kun koirat ramppaa sisään ja ulos. Kissatarhan teko on kyllä to do -listalla, mutta oon myös miettinyt jos verkottaisi kuistin, niin olisi tavallaan kaksi ovea. Jos kissa livahtaa kuistille niin se ei pääsisi karkuun. Mun kuisti on kolmelta sivulta lasitettu ja verkkoa ei kovinkaan paljoa tartteisi viritellä. Toisaalta sitten ärsyttää avata koirille aina kaksi ovea. Pitää vähän pohdiskella. Ei tuo katti onneksi nyt ainakaan vaikuta miltään karkaajatyypiltä, että se aktiivisesti odottaisi koska tilaisuus koittaa,  mutta se on koko ajan rohkeampi ja yksi päivä kiipesi mun perässä vintillekin, niin varmaan joskus ajattelee vain että haluaa selvittää mitä tuon oven takana on. Tuskin se nyt siitä suoraan myöskään juoksee mihinkään, ja sen voisi vaan nostaa takaisin sisälle, mutta jotain tähän on silti keksittävä.

Kylpyhuone on kanssa yksi juttu, mitä olen pohtinut. Nythän se oli kissan ensihuoneena ja sisustin sinne kaiken maailman pöydät, tuolit ja muut, jotka peitin viltein, niin että alle pääsee piiloutumaan tai päälle kiipeilemään. Nyt kun hän on yhä enemmän meidän kanssa, olen purkanut kissahuonetta ja suihkussa mahtuisi taas käymään. Ainoa, että suihkun lämminvesiputken yksi osa putosi ja pitäisi hommata uusi. Suihkusta tulee siis vain kylmän putken vettä tällä hetkellä. Lattian kaadot on niin pielessä, tai muovimatto kupruilla, että suihkun jälkeen lattiaa saa lastailla melko huolella ennen kuin se on kuiva. Suihkun hajoamisen jälkeen olen peseytynyt pesuvadilla, 10L riittää hyvin myös hiusten pesemiseen. Kissasisustuksen takia kerrottakoon että olen nyt kahdesti peseytynyt myös pihalla, kantamalla sen 10L vesisangon ulos ja siitä sitten vaan. Ei siinä ehdi kylmäkään tulemaan kun pesuvesi on reilusti lämmintä! Musta on kyllä hyvää vauhtia tulossa niin elämäntapahippi että yllätän itse itsenikin 😂 Olen miettinyt molemmilla kerroilla sitä OP:n pankkitätiä, jonka mielestä ulkosaunan varassa ei voi elää kukaan ja joka kieltäytyi antamasta siksi lainaa, että tietäisit että kun en jaksa lämmittää edes saunaa, peseydyn taivasalla! Kylppärin kunto oli siis ihan tiedossa kun ostin talon, edellinen asukas sanoi käyttäneensä sitä suunnilleen kerran vuodessa, ja hänellä se olikin ainakin minun käydessäni aina niin täynnä tavaraa että ei siellä mitään suihkua voinut ottaa. Kylppäri on myös aika pieni, ja pesukone ja kissanvessa vie siitä ihan hyvän tilan. Kyllä siihen pieni suihkunurkka mahtuisi, mutta en oo nyt miettinyt asiaa kuitenkaan sen enempää. Kai sen jossain vaiheessa voisi rempata.

Suihkun lattiakaivokin jäätyi tässä joku kerta, silloin kun oli sikakylmä ja peseydyin vatitekniikalla siellä. Siinä minä sitten nohevana mukilla keräsin kaiken veden sankoon ja kaadoin sen lavuaariin. Onneksi olin käyttänyt vain sen vajaa 10L sankollisen vettä ennen kuin tajusin että kaivo ei vedä. Sitten kun sain pesuvedet pois, kaadoin sinne kiehuvan kuumaa vettä, eikä mennyt kauhean kauaa niin johan alkoi taas vetää. Ai että olin ylpeä itsestäni!

Tässä vielä muutama tunnelmapala tältä päivältä:

Kissan haussa

Vietin tänään viime vuoden kesälomapäivää (kunnalla niitä on niin kauheasti ettei tiedä mihin niitä työntäisi, ja vuoden päästä niitä tulee vielä lisää...) ja kävin hakemassa itselleni kissan. Hän on kreikkalainen, tuli Suomeen joulukuun alussa ja asui sijaiskodissa tähän saakka. Tämäkin on taas sellainen match made in heaven että en voi olla kirjoittamatta tätä talteen.

Heti kun asuntokaupat alkoi muodostua, aloin etsiä itselleni kissaa (tai kahta). Oon aina halunnut sellaisen, mutta kolmesta syystä en kaupunkiin. 1. tärkeimpänä se että koirat on helppo ottaa mukaan reissuille niin ei viitsi ottaa hoitajaa vaativaa elukkaa kotiin, mutta nyt kun on pihaan tulossa niitä kanojakin niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia onkin jo niin paljon, että hoitaja needed. 2. haluan rakentaa kaikkia kiipeilyjuttuja ja porata seiniin just niin paljon kuin haluan kysymättä vuokranantajalta lupaa, ja 3. haluan myös tehdä sellaisen ulkotarhan kuin sattuu tulemaan kysymättä sopiiko se naapurille tai taloyhtiölle tai yhtään kelleen.

Alusta asti oli myös selvää että mun arvomaailmaan menee vain löytökatti. Suomalaiset esyt on täynnä löytöläisiä, mutta ne on järjestään ihan saatanan arkoja. Sinänsä mua ei haittaisi vaikka se asuisi ekat puoli vuotta pesukoneen takana, mutta ehkä sellaiselle kissalle itselleen se on todella stressaavaa...? Kun on nämä koiratkin tässä härväämässä. Toisekseen suomalaiset kissat on sellaisia paksuposkisia möllyköitä, ja mun silmää viehättää pienet, sirot ja itämaistyyliset kissat. En tiedä saako kissaa valita ulkonäön perusteella kun koiraa ei saa, mutta millä sitten?

Jännästi facebook'kin selkeästi tiesi että oon googlannut jatkuvasti kissoja, koska yksi päivä se läväytti mun näytölle Rodoksen kodittomat eläimet ry:n yhden kissan kodinhakuilmoituksen. Sydän jätti lyönnin väliin ja sanoin itsekseni ääneen että se on tuossa. En ollut edes tiennyt että kissojakin tuodaan ulkomailta. No sivuilla luki että adoptiotoiminnassa tauko aktiivien loman takia ja arvelin muutenkin että noin sievä kissa on saanut jo sata viestiä ja se siitä. Meni monta viikkoa kun kävin katsomassa että siellä se edelleen on yhdistyksen sivuilla, ja sitten joku kerta ajattelin että perkele yrittänyttä ei laiteta ja täyttelin hakemuksen.

Ja tiedättekö paistaa se aurinko joskus paskakasaankin ja ihmeellisiä asioita tapahtuu 😍 Eli tänään sitten hain hänet. Hänen sanottiin olevan tosi reipas ja koiriinkin tottunut. Sisustin hänelle oman huoneen kylppäriin, raijasin sinne pöydän ja tuolin jotka peitin lakanoilla että tulee piiloja missä lymyillä. Laitoin vessan ja laitoin uuden pahvilaatikkoon tuunatun pedin ja sai mukaansa toisen pedin. On kuppia ja kuivaruokaa useassa kohtaa pieniä kasoja, jos johonkin sitten uskaltaa syömään. Avattuani kuljetusboksin oven hän tuli heti ulos ja meni vilttien alle. Ajattelin antaa hänen olla muutaman tunnin ihan rauhassa ja ihmetellä mihin oikein tultiin, mutta sitten olikin pakko mennä vessaan ja pahoittelin kovasti että tulin heti kuitenkin häiritsemään.

No ei paljoa haitannut. En ymmärrä kissoista vielä mitään mutta hän kyllä ON ihan hemmetin reipas ja rohkea. Veikkaan että mun suurin ongelma tulee olemaan se, että kissa on niin tuttavallinen että koirat on ihan 👀👀👀👀👀MIKÄTOION kun se lähentelee niitä ennen kuin ne on valmiita siihen. 😅 No pari päivää toivon että hän pysyy mun verkkojen takana omassa huoneessaan ja saadaan rauhassa haistella, kuunnella ja hallitusti katsella toinen toisiaan aidan läpi ja mietitään sitten miten edetään.

Kissa ulkomailta? En tiedä miten paljon sitä joutuu selittelemään, mutta oon jo valmiiksi vähän villat pörhöllään. Kun on niitä kotimaisiakin kodittomia ja miksi pitää jotain tautipesäkkeitä raahata muualta tänne ja blaa blaa. No, miksi ei? Kotia vailla se oli sekin katti. Juttelin sen yhdistyksen ihmisen kanssa ja se vaan menee niin, että Suomessa ne populaatiokissat elää jossain hylätyissä ladoissa eikä näe ihmisiä koskaan, ja tuolla etelässä nämä pysyy hengissä koska kerjää turisteilta ruokaa ja rohkeimmat selviää parhaiten. Toisille ihminen on uhka ja toisille mahdollisuus. Kissan itsensä kannalta tällainen suunnaton optimismi on varmasti hyvä ominaisuus. Välillä mä mietin niitä kaikkein arimpia jotka ei vuosiin uskalla liikkua uusissa kodeissaan kuin öisin kun kaikki muut nukkuu, että tartteeko kaikkia reppanoita edes pitää hengissä... mutta kukin tavallaan ja tämä meni nyt näin, maailmassa on yksi koditon kissa vähemmän.

Maksoi sen saman 250e mitä nuo kotimaisetkin löytökissat pääosin maksaa, sisälsi kaikki terveysjutut, passin, lennon, kuljetusboksin ja on toki siis valmiiksi leikattu.

Hän on vielä nimetön koska passiin laitettu nimi ei sovi lainkaan mun suuhun eikä meidän laumaan. Ja kyllä, kyllä vähän jännittää miten nämä kaikki tottuu toisiinsa, mutta tässäkin mun yksi elämän mittainen haave ja nyt oli vain aika kokeilla. 😸

Putket jäässä, häkävaroitin huutaa ja toppatakki päällä sisällä

Ensimmäinen viikko on nyt eletty.

Muuttoviikonloppuna oli mukava pikkupakkanen, mutta heti maanantaina pakkaset kiristyi ja parin päivän päästä olikin useampi yö -29C. Stressasi toimiiko auton lämmitykseen ostettu ajastin, ja heräsin useana aamuna reilusti ajoissa että ehdin tarkistaa tilanteen ja tarvittaessa toimia, että pääsen töihin. (Toimi se.) Sisällä oli koko illan leivinuunin lämmityksen jälkeen +17-18 astetta, ja vaikka se sinänsä on minulle ihan ok, ihmettelin, kun myyjä sanoi, että yhdellä kahdella puukorillisella pärjää ja lämpötila pysyy mukavana. Eihän kenenkään mielestä +17 voi olla "mukava". Aamulla lämpötila oli pudonnut asteen tai pari ja työpäivän aikana yleensä vielä niin, että se oli jotain +14. Ei muuta kuin toppatakki päällä tulet uuneihin ja ihmettelemään mitä teen väärin.

Jonakin iltana löin pellit kiinni, kun hellassa oli vielä muutama punainen kekäle, ja menin nukkumaan. Niin olen ennenkin saattanut mökillä toimia eikä koskaan ole ollut mitään. No sitten heräsin siihen, että häkävaroitin huutaa kuin viimeistä päivää. Tulipahan testattua sekin laite. Hella oli musta, avasin pellin, tuuletin vähän ja mietin että vituttaa vaivalla saadut lämmöt nyt ajaa ovesta ulos kolmenkympin pakkaseen. Heitin varoittimen ulos että se suostui hiljenemään ja sitten mietin että eihän täällä nyt jumaliste voi kovin paljoa mitään häkää olla. Ilman varoitinta en olisi miettinyt asiaa ollenkaan, mutta nyt arvelutti mennä uudelleen nukkumaan. No, jäin henkiin. Kuulemma ne on melko herkkiä ja jos hiilet on oikeasti mustat, riittää että avaa pellin vähäksi aikaa ja se siitä.

Perjantaina aamulla kuuden maissa herätessäni ajattelin, että enää yksi päivä töitä ja sitten ihana viikonloppu, aikaa laitella tavaroita paikoilleen ja jos vaikka ehtisi jotain muutakin kuin lämmittää mökkiä. Laskin koirat ulos, katsoin että -29 nytkin, puin vaatteet ja ajattelin laittaa kahvit tulemaan sillä aikaa kun käyn katsomassa että auto lämpenee.

Keittiön hanasta ei tule vettä. Ei tapahdu mitään.

Voi vitun vitun vitun vittu! Ja mä vielä kysyin myyjältä onko ollut putkien jäätymisen kanssa ongelmia ja se sanoi että ei koskaan. Se myös väitti että lämmöt pysyy hyvin yhdellä päivittäisellä lämmittämisellä ja mulla on saatana neljätoista astetta ja istun toppavaatteissa sisällä! Mitä helvettiä tämä tällainen on, miten paljon mulle oikein on valehdeltu? Voinko purkaa koko kaupan koska eihän tästä tule mitään? Siinä ei kuulkaa itkupotkuraivari ollut kaukana ja kiroilin niin että koirat luikki pitkin seiniä.

Vessasta kuitenkin tuli vettä ja pönttökin toimi normaalisti, joten ilmeisesti putket on jäässä pumpun ja keittiön vesipisteen välillä, pätkältä joka on pari metriä. Sain ne kahvit tulemaan ja sitten googlailin mitä tässä pitäisi tehdä. Soita putkimies sulatttamaan putket, oli yleisin ohje. No joo mutta mitä niinku teen sitä odotellessa justnytheti? En oikein löytänyt mistään mitään hyviä tai huonoja ideoita. Tiedän, että monesti ongelma räjähtää käsiin vasta siinä vaiheessa kun lauhtuu ja putket sulaa. Tiedän, ettei niitä saa liian äkisti yrittää sulattaa. Muuta en niistä ymmärrä. Lopulta järkeilin, että koska päivällä pitäisi olla enää -15C, sää lauhtuu siis 15 asteen verran ja jos ne vaikka siinä sulaisi ja aiheuttaisi vuodon, niin sittenhän pumppu pumppaa hulluna ja mun talo hukkuu veteen. Tempaisin sen suuremmin vatuloimatta pumpun sähköpistokkeen irti ja lähdin töihin. Naapurille kirjoitin viestiä "help!" kun istuin autossa odottamassa että se käy viisi minuuttia tyhjäkäynnillä ennen liikkeelle lähtöä. Koko ajomatkan mietin että kai otin kotivakuutukseen kaikkein laajimman turvan ja että kohta sitä ollaan remontoimassa taloa....

Hän lupasi tulla kun oon iltapäivällä kotona. Kuulemma oli hyvä idea laittaa pumppu pois päältä. Hän sanoi, että myyjällä oli eteisessä toinen patteri juuri tämän varalta, minulle vain oli vissiin unohdettu kertoa. Hän avasi eteisen seinältä koteloa, sulatti putket kuumailmapuhaltimella, totesi että ei vuotoja (pumppu kävisi koko ajan jos paine karkaisi vuodon takia), teki siihen pikaisen ratkaisun ettei ongelma toistuisi eli kohensi putkien vuorausta ja lisäsi sinne pari mun koirapyyhettä eristeeksi, ja jätti kotelon auki niin että eteisen patteri lämmittää putkia. Jos ei halua siihen patteria pysyväksi ratkaisuksi, jotain muuta voisi sitten keväällä miettiä.

Naapuri kokeili myös mun leivinuunin kylkiä ja sanoi että eihän tämä tonnien kivikasa ole vielä edes kunnolla lämmennyt. Myyjän tehdessä muuttoa talo oli pari viikkoa lämmittämättä, silloin toki oli lauhaa mutta tollanen valtava möhkäle ei nyt sitten hetkessä varaakaan sitä lämpöä. En siis tee mitään väärin ja yksi lämmitys päivässä alkaa riittää kunhan se joskus on kunnolla lämmin. Eli nyt vain kovaa ajoa. Ei mua tosiaan sinänsä se +18 haittaa lainkaan; jos lämmittää tupaa enemmän, lämpenee myös makkari, kun hormi on kaikissa huoneissa yhteinen. Makkarissa on ollut ihanaa nukkua juuri nyt, enkä haluaisi tänne lämpimämpää. Oli vain huojentavaa kuulla että en tee mitään väärin, eikä myyjäkään ole lupaillut liikoja minulle.

Valitsin sitten huonon viikon muuttaa, kun välittömästi tuli kovat pakkaset ja sain kaikki ongelmat kerralla. Tuntui siltä, että universumi pilkkaa minua ja yrittää sanoa, että sen kun palaat häntä koipien välissä kaupunkiin, mitä oikein kuvittelit.

Naapurin lähdettyä halasin taloani ja pyysin siltä anteeksi.

Ei kai se ole huonokaan että kaikki vastoinkäymiset tulee heti, onpahan sitten heti nähty ja opittu että niistä selvitään. En oo menossa minnekään.

Mutta Naapuri! 💝 Kaikilla pitäisi olla yksi hänenlaisensa!

Takapihalla

Tuntuu siltä kuin olisin jossain mökillä talvilomalla. Kohta se loppuu ja on palattava kotiin. Aivot ei vielä ole sisäistäneet että tämä on uusi koti ja uusi normaali 💙

Että minun takapihalta aukeaa tällaiset maisemat.

 

Muuttotunnelmia

Ensimmäistä kertaa pihaan ajaessani muistan ajatelleeni, että mikään ei voisi näyttää enempää minulta ja että tältä siis tuntuu rakastua ensisilmäyksellä. Yritin estää itseäni innostumasta, koska lainan hakeminen ja kaikki tuntui edelleen vain kaukaiselta haaveelta, ja sydäntä särki ajatus siitä että niin lähellä mutta niin kaukana. Sittemmin olin vuorotellen milloin niin innoissani etten meinannut nahoissani kestää, niin kauhuissani että heräsin öisin painajaisiin ja myös niin turhautunut pitkiin viiveisiin joka asiassa, että ajattelin jo sanoa että antaa olla koko asia ja perutaan kaupat.

Lopulta se hetki sitten koitti kuitenkin vähän yllättäen, kun myyjä sanoi, että kämppä on tyhjä. Ajelin samana iltana vielä paikan päälle junnujen kanssa ihan vain katsomaan. Ehdittiin juuri ennen pimeän tuloa, ja minulla oli otsalamppu mukana, koska asuntoon ei kattovaloja jäänyt. Junnut tutki tiluksia ja minun lamppu osui aitan terassilla nurin olevaan kivikasaan. Nostin sen pystyyn ja mietin onko se, voiko se olla, ei kai se ole sieni? Minulla on aivan erityinen rakkaussuhde sieniin, ja kaikkein suurin kohde heistä oli Sieni-koira.

Seuraavana päivänä ehdin vähän aiemmin ja toin tavaroita. Mallasin nahkiaisen petiä leivinuunin eteen ja se näytti niiiin kodikkaalta. Koko asia tuntui silti edelleen enemmän unelta, enkä oikeastaan ollut erityisen innoissani, enemmänkin vain hämilläni.

Asiakkaan kanssa.

Tuvan ikkunasta.

Viikonloppuna tuli porukat ja siirrettiin kaikki isot kamat vuokratulla pakulla. Äiti oli leipassut mulle maailman ihanimmat tohvelit 💚

Asunnossa (sovitusti) ollut vanha sohva ei mahtunut eteisestä ulos, eikä minun sohva sisään, joten nujuttiin ne kuistin ikkunan kautta. Seuraavana päivänä kädet oli niin hapoilla että pelkkä koskeminen sattui. Luulin, että minulla ei ole mitenkään hirveästi tavaraa, mutta onhan sitä sitten jotenkin kummasti kuitenkin. Yläkerta on edelleen kuin mikäkin kaatopaikka, mutta pikkuhiljaa... vanhassa asunnossa on edelleen hieman tavaraa ja ne pitää joku päivä hakea. Maanantaina kävin kuorman ja purin koko illan tavaraa uudessa, joten tänään tiistaina päätin etten tee mitään. Olin aikeissa mennä töiden jälkeen vielä valoisalla lenkille, mutta alkoi olla tosi kylmä ja sitten tuli tämä säätö lämmittämisen kanssa, niin se siitä lenkistä.

Ensimmäinen ilta yksin ja ainakin edes makuuhuone alkaa näyttää kodikkaalta.

Sitten tosiaan selvisikin hyvin pian että ei mennyt ihan putkeen 😂 Lämmittäminen nimittäin. Viikonloppuna ja vielä maanantaina oli muutama aste pakkasta, tiistaina illalla sukelsi -18C ja siitä vielä sitten jopa -30C asti. Lauantaina muuton alkaessa täällä oli vain +12, joten lämmitettiin leivinuunilla ja aluksi avuksi myös irtopatterilla. Ensin kesti aika kauan että alkoi lämmetä ja sitten olikin ihan h*lvetin kuuma. Sunnuntaina muuri oli edelleen niin kuuma että ei tehty mitään. Maanantaina se oli jo jäähtynyt, ja porukat oli lämmittäneet vähän hellalla ennen lähtöään, ei lainkaan leivinuunilla. Täällä oli +20C kun tulin töistä, joten en tehnyt maanantaina illalla mitään. No tiistaina aamulla pakkasta oli -10C ja sisälämpötila enää +17C. Vähän jännitti jättää koiria työpäivän ajaksi, ja laitoin töppöiselle kevyttakin päälle. Tullessani olikin sitten enää +13C ja toppatakki päällä kuumeisesti leivinuunia lämmittäessäni mietin että oppia ikä kaikki s**tana. Selvästi sen kanssa täytyy ennakoida paljon enemmän ja olla päästämättä sitä niin kylmäksi, koska sitten taas lämpeneminen kestää. Laitoin tietysti hätäpäissäni taas aivan liikaa puita ja lopputuloksena oli melkoisen kuuma torppa 😄

Mun ikkunasta näkyy pelkkää pimeää ja ulkona kuuluu ei-mitään. Jotain voisi kai pelottaa. Minusta tuntuu että olen tullut kotiin.

Sitten pakkasten kiristyessä tuli mieleen jo etukäteen (ennen kuin vettä ei tulisi, eh) tuskailla vesipumpun kanssa. Lämmityskaapeli päälle vai ei? Patteri päälle vai ei? Mistä minä tietäisin? Päätin että en anna kaupunkilaisuuteni masentaa minua. Oon ihan normaalilla järjellä varustettu yksilö ja opin kyllä. Toivottavasti ei vaan menisi kauheasti oppirahoja. Sori, pumppu.

En oikein osaa vieläkään tajuta että tämä on meidän.

6.2. tiistaina töppöinen täyttää 15,5v. Joskus kauan, kauan sitten, kun hän oli nuori, lupasin, että joskus sinulla vielä on omat tilukset vahdittavana. Ehdin kuin ehdinkin, ja vaikka hän on nyt jo melkoisen höpsö eikä ainakaan vahdi mitään, oma piha on oma piha. 💖

 

Muutto alkaa

"Kerro että tämä on uusi kotisi kertomatta että tämä on uusi kotisi" 💖

Halusin vain mallata ja nahkiaisen peti näyttää niiiiin kodikkaalta leivinuunin edessä.