Puilla lämmitys

Ostaessani taloa kanssaihmisille tuntui olevan isoin asia se, että puilla lämmittäminen on sitten tosi rankkaa, se vaatii halkojen kantamista, viitsimistä ja vaivaa ja blaablaa ja mitenköhän selviän siitä.

Mun mielestä mikään ei tunnu niin merkitykselliseltä kuin se, että talossa on aamulla +13 ja keräät tahdonvoimasi peiton alla, että kykeket nousemaan ylös, teet ne tulet uuniin ja lämpö alkaa vallata itselleen tilaa. Nykyihmisillä on hirveästi asioita, joilla ei ole mitään väliä. Jos et jaksa pilkkoa sipulia tai perunaa, kaupassa onneksi on valmiiksi pilkottuja. Jos et jaksa tehdä ruokaa, valmisaterioita on ihan hirveästi. Tai jos et jaksa mennä sinne kauppaan ollenkaan, senkun wolttaat. Vesi ja lämpö tulee hanasta ja voit olla kesät talvet shortsit jalassa, maksat vaan sitten laskun. Surkuhupaisinta että ihminen alkaa itsekin olla oman elämänsä turhake. Automaatti lämmittää, robotti siivoo, woltti tuo ruuan, auto ajaa ja parkkeeraa itse itsensä, monissa töissäkin on tosi paljon automatiikkaa. Mitä väliä millään kohta enää on?

On totta että puilla lämmittäminen sitoo; tästä ei nyt sitten useampaan tuntiin lähdetä mihinkään. Jos olisi lapsia, harrastuksia, kaikenlaisia menoja ja pitäisi olla siellä, täällä ja tuolla, ymmärrän kyllä että se koetaan raskaaksi. Tai jos on sellainen ihminen, jolle on kauhistus jos lämpötila laskee alle kahdenkympin. Minä lämmitän työpäivinä vain iltaisin töiden jälkeen, en herää kolmelta yöllä lämmittämään vaikka olisi miten kylmä. Jos on kova pakkanen, kotiin tullessa saattaa olla se +15 tai joskus jopa alle sen. Jätän ulkovaatteet päälle kunnes lämpenee sen verran että voi alkaa riisua. Ei tunnu miltään. Eläimetkään ei ole valittaneet, mutta on niillä aika paljon lämpimiä petejä ja vilttejä minkä alle ryömiä. Itse asiassa olen melko varma että eläimet elää mieluummin +18 kuin +23 asteessa. Ainakin kun ne ei ole mitään karvattomia otuksia tms.

Siksihän kaikki systeemit on aikojen alussa lähteneet kehittymään, että sitä aikaa vapautuisi muuhunkin. Mutta moni asia on mun mielestä kääntynyt itseään vastaan ja elämästä on tullut liian helppoa. Sen sijaan että ihminen olisi onnellinen siitä, moni kokeekin vain tarpeettomuutta ja tyhjyyttä. Ei oo mitään väliä nousetko sieltä sohvalta vai et. Uskon että ihmisen mielenterveydelle tekee tosi hyvää vaikka just se, että kannat niitä halkoja sisälle ja laitat ne tulet. Saat heti lämpöä aikaiseksi ja pienellä tekemisellä on erittäin suuri merkitys. Se oli hyvin tarpeellista ja tärkeää ja nyt on taas lämmin.

Joten ei, minua ei ole kertaakaan vituttanut että pitää lämmittää puilla. Ymmärrän ihmisiä jotka kokee sen omassa elämässään työlääksi, mutta halveksin heitä jotka kuvittelee että se on kaikille yhtä työlästä. Minä saan siitä suurta mielihyvää. Ärsyttää muutenkin ihmiset jotka tekee tuollaisia olettamuksia oman mielipiteensä perusteella. Että koska minusta se on kauheaa niin täytyyhän sen olla muistakin. Voisi kai sitä kysyä jotenkin puolueettomastikin talon ostoa suunnittelevalta, että hei ootko ajatellut miten se lämmittäminen sitoo ja sopiiko se sinun elämääsi. Eikä vaan suoraan alkaa säälimään että voi voi kun se on niin rankkaa ja mitähän siitäkin mahtaa tulla.

Kolmas kahvi menossa, koska tätä voisi vaan tuijottaa loputtomiin

Ei ole mikään urbaanilegenda että kissat viihtyy uunin päällä!

Lisää asiakkaita

Minulla kävi tällä viikolla hömötiainen, ja miten ihanaa että se on nyt asioinut joka päivä sen jälkeen! Google kertoi sen olevan runsaasti harvinaistunut ja paikkalintu, joten ehkä hän viihtyy meillä koko talven. Ei, en tiedä linnuista paljoa mitään, ja hänetkin etsin googlesta koska en entuudestaan tuntenut. En tiedä kuinka keski-ikäistä on hurahtaa kyttäämään lintu-tv:tä mutta niin on nyt kuitenkin käynyt.

Minun hömötiainen on talitinttiä selkeästi pienempi ja pallomaisempi, harmaan sävyinen pikkuinen otus. Se on myös huomattavasti kesympi, tai vähemmän arka; istuin kameran kanssa parin metrin päässä ruokintapaikasta ja se vaan jatkoi ruokailua siinä missä talitintit ja varpuset pakeni läheiseen koivuun. Tikka on kaikkein arin ja se ei tule jos olen pihalla ollenkaan, se myös ainoana häipyy jos liikun sisällä ikkunan takana. Seuraava projekti voisikin olla totuttaa heidät kuvaajan läsnäoloon, niin saisi vielä lähempää räiskittyä kuvia!

Pähkinät on edelleen olleet tämän talven suurin hitti,  ja jos niitä on tarjolla, mikään muu ei oikein liiku. Välissä oli pitkään nollakelit ja silloin annoin mennä talipalloilla, mutta nyt kun tuli taas pakkasta, ilahdutin heitä pähkinämurskalla. Läskiä harvoin näen kenenkään syövän mutta kyllä nekin tuolta häviää, tiedä sitten onko asialla lintu vai karhu. Myös kanoilta jäänyttä rehua on edelleen, se vaan paakkuuntuu ja jäätyy, mutta on sitä mennyt. Monen vuoden vanha kaura loppui vihdoinkin. Auringonkukan siemeniä en ole vielä kokeillut, siinä voisi olla seuraava projekti.