Kissalle orsia, osa2

Orsiprojekti jatkui pääsiäisenä.

Päällysteinä on yksi tätä varten ostettu musta kynnysmatto, ja nuo harmaat/ruskeat on kauan sitten roskalavalta saatuja mattoja, itse asiassa Lakin pentuaikoina, ja oli aikomus silloin hävittää ne kun  Lakki lakkaa repimästä mattoja, mutta ne nyt jäi pyörimään nurkkiin. Koska ne on ihan kauhean väriset, oli hyvä uhrata ne tähän - kissan hyllyt on niin korkealla että ei ne päälliset minun silmään sieltä näy.

Ensimmäinen silta oli tarkoitus saada leivinuunin päältä kirjahyllyyn. Kirjahyllyn puolella lankku on saranoilla kiinni seinässä, ja uunin päällä on toistaiseksi vain pihalta löytyneitä betonilevyjä joiden päällä lankku lepää.

Kirjahyllyn puoleisesta seinästä aloitettiin, olkkarin toiselle seinälle on tarkoitus varmaan laittaa vain suoraa katon rajaan, ettei kaikki seinät oli täynnä kissan juttuja. Hirveän vaikea oli tosiaan tyhjästä alkaa vaan laittaa niitä. Kirjahyllyn päällä on nyt vain pyyhe, pitää hommata kaksipuoleista teippiä ja liimata sillä tuota samaa mattoa sinne.

Osoittautui, että vasemman puoleisin tolppa tuli liian lähelle seinää, ja kissan on hankalaa kulkea sieltä. Virittelin nyt alkuun siihen yhden laudan apulankuksi, mutta pitää miettiä joku muu ratkaisu. Tuo sohvakaan ei taida olla jäämässä tuohon, niin olisi kiva sitten kerralla saada kaikki kuntoon, ettei joutuisi uudestaan muuttamaan jotakin kun huonekalut vaihtuu tms.

Nuo tolpat on tosiaan Zooplussalta ja ne maksoi alle kympin, ja vaikuttaa hyviltä. Talvi ei kauhean ketterästi mahdu kääntymään sellaisella, mutta ehkä taito kasvaa ajan kanssa. Niitä aion tilata lisää.

Koska minun pihasta löytyi betonisäkkejä, päätin kokeilla tehdä tuon tee-se-itse-kiipeilyputken jalkaan painon jotta se pysyisi sen varassa pystyssä. Jos pysyy, se tulisi leivinuunin viereen ja sitä pitkin pääsisi uunin päälle. Nyt uunin päältä ei ole kulkua alas. Viisi vuorokautta se nyt tuossa sitten kuivuu ja sen jälkeen ihmetellään miten muoviämpärin saa pois ja millainen ränkkänä siitä tuli. Putki on Bilteman joku valuputki ja maksoi pari euroa, ja matto on tuota samaa roskiin menevää mattoa, joten ei nyt ollut monen euron uhraus jos koko hökötys päätyy epäonnistuneena kaatopaikalle.

Eihän tuo kissaseinä nyt mikään varsinainen kaunistus ole. Toisaalta ostin vanhan talon jossa on kaikki vähän rempallaan, ja jos olisin joku sisustusfriikki, olisin varmaan jo saanut hepulin täällä muutenkin. Ei mua haittaa. Niistä on kuitenkin oletettavasti paljoa iloa kissalle, ja koska mun talo on oikeasti pieni, hyvä vaan että kissa saa lisää tilaa käyttöönsä näin. Sitä kun ei voi pihalle päästää juoksemaan niinkuin koirat tekee, ja ne vain nukkuu sisällä. Ulkotarhaprojektia odotellessa 😃

Kissalle orsia, osa 1

Jo ennen kuin minulle tuli kissa, olin löytänyt netistä toinen toistaan inspiroivempia rakennelmia. Nykyään ollaan havahduttu siihen, että pieneenkin asuntoon saa kissalle tosi paljon lisää tilaa käyttöön, kun valjastaa korkeuden mukaan. Kissat nyt muutenkin tykkää kiipeillä ja katsella maailmaa ennemmin ylhäältä alaspäin, lisäksi koirataloudessa minusta on mukava ajatus, että kissa halutessaan pääsee johonkin koirien ulottumattomiin.

Alla muutama puhelimeen tallentamani kuva:

Siispä ei muuta kuin tuumasta toimeen. Valmiita elementtejä on myös saatavilla, mutta koska olen tällainen tee-se-itse-hörhö ja minusta on mukavaa käyttää jo olemassa olevia tarvikkeita, ei sellaiset koskaan olleet mielessä. Melko kalliitakin ne on.

Aloitin laittamalla kulun leivinuunin päältä kirjahyllyn päälle, ja olkkarin seinää pitkin pääsee katon rajaan ja sieltä kirjahyllyyn. Materiaalit löytyi kahteen pitempään ramppiin, kahteen hyllyyn ja lisäksi tilasin zooplussalta kokeeksi muutaman "tolpan". Nämä ei ole hinnalla pilattuja ja jos ne toimii, aion tilata vielä lisää. Leveydestä löysin jostakin, että 13cm riittää välikappaleeksi yhteen suuntaan, mutta jotta kissa mahtuu kääntymään tai ohittamaan toisen kissan, leveyttä saisi olla ainakin 17cm tai mieluummin 23cm. Usean kissan taloudessa tulee muutenkin ottaa huomioon se, että umpikujia ei pidä tehdä. Kissoillakin voi siis ilmeisesti esiintyä sellaista kiusaamista, että tahallaan tukitaan reitti ja motitetaan toinen johonkin. Koirathan osaa sellaista myös harrastaa. Minulla ei ole vasta kuin yksi kissa, mutta se on myyty kaveria tarvitsevana ja kaveri sille on jossain vaiheessa tulossa.

Projekti alkoi osien haalimisella. Puuosat löytyi talolta ja osa tuli mökiltä, matoksi ostin yhden kynnysmaton ja uhrasin ikivanhan käytävämaton. Kiinnikkeitä piti ostaa, samoin niittipyssy millä ampua matot kiinni levyihin. Sitten piti hakea maalia, koska inhoan puun värisiä kalusteita ja seinät on valkoiset, niin valkoiset hyllyt häviäisi sinne aika hyvin. Huomasin tosin vasta maalin ostettuani, että oikeastaan minun seinät on hieman harmahtavat, sellaiset kivat paskanvaaleat (not).

Koska en ole koskaan tehnyt mitään tällaista, tai nähnyt kenenkään kissojen kiipeilevän seinillä, en oikein osaa hahmottaa kuinka lähekkäin kaikki pitää sijoittaa ja miten kokonaisuus lähtee rakentumaan. Varaudun siis siihen, että hyllyjä tarvitsee myöhemmin siirtää. Se seinien maalaaminenkin jäi kytemään, mutta saahan ne kissan orret sitten otettua pois kun se on ajankohtaista. Edellisellä asukkaalla on ollut hirveästi nauloja seinillä ja seinät on täynnä reikiä, jotka voisi samalla sitten paikata piiloon. Huomaan jo, että omakotitalossa sitä puuhaa sitten riittää 😃

Tänä viikonloppuna siis maalattiin, ja viikon päästä tulee pora jolloin kaikki pitäisi saada seinille.

Sauna

Minulla kävi talokaupoilla melkoisen hyvä tuuri sikäli, että minun sauna on ihana. Kiuas on todella tehokas ja se lämpenee pakkasellakin nopeasti, 1-2 pesällisellä puita. Saunassa ei ole "alinta jakkaraa" ollenkaan, vain tikkaat lauteille, ja niistä en tykkää. Koirat ei pääse niitä pitkin kulkemaan (kyllä, minulla on myös saunova koira) ja seuraava taso on kovin korkealla kun haluaisin itse pestä hiukset pesuvadissa. Se on tarkoitus vaihtaa.

Vuosia kanssani reissannut, eri vuokra-asunnoista toisiin muuttanut saunasienikin on vihdoin löytänyt toivottavasti loppuelämän paikkansa.

Kuukausi

Kuukausi takana.

Ei, en ole jatkuvasti räjähtämäisilläni onnesta. Välillä mietin, pitäisikö olla. Loppujen lopuksi moni asia ei kuitenkaan muuttunut; mulla on edelleen sairaus joka melkein joka päivä vituttaa mua, nukun edelleen huonosti, mua väsyttää jatkuvasti ja mulla on olemattoman lyhyt pinna, mulla on edelleen vanha koira jonka lopettamisen ajankohtaa mietin jatkuvasti, ja niin edelleen. Vähän mua stressaa myös raha. Laitoin tähän jonkun verran omia säästöjä, ja huomaan että ahdistaa katsoa säästötiliä kun siellä on "vaan" se määrä rahaa mitä siellä nyt on. Tuntuu, että mitään isompaa ei voi ostaa ennen kuin edes hieman on kerätty takaisin. Porukat osti mulle imurin ja pyykkikoneen, joten ei tässä nyt mitään akuuttia ole,  mutta monta asiaa mitä kuitenkin tartteisi. Uusi ruokapöytä, pienempi sänky, kissan kiipeilypuu, toinen kissa, pihakalusteet ainakin tulee mieleen. Taloa pitää keväällä maalata ja putkimies olisi mielessä soittaa katsomaan tuota pumppua. Kaikki maksaa. Autoa taputan joka ajon jälkeen ja sanon sille että kiitti kun et tänäänkään hajonnut. Jotenkin sellainen vähän pysähtynyt olo elämässä juuri nyt. Raha ei tee ketään onnelliseksi mutta kyllä sen puute stressaa. Tai ei siitä edes ole mitään pulaa mutta kun ei sitä ole rajattomastikaan ja joutuu (aiempaa enemmän) miettimään mihin sitä käyttää. Mä ehkä olen melko pihi ja sillä tavalla hysteerinen että hautoisin mielelläni kultamunaa ja mulle tuo suurta turvallisuuden tunnetta se että tiedän sen olevan, vailla aikomustakaan koskaan käyttää sitä mihinkään.

Mutta kevättä kohti mennään, ja veikkaan että kun pihakausi lähestyy, se suurempi onnellisuuden tunnekin jostain löytyy.

Talvi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa, ja porukat on pääosin varsin sopuisat. Hän on pari kertaa yrittänyt lähestyä  nukkuvaa russelia, mutta Paju ei ole valmis nukkumaan samassa kasassa ja ensin mulkoilee ja sitten poistuu kauemmas. Selkeästi Talvi pitää Pajusta eniten, mitäs me pienet. Vierekkäin, kuten kuvassa, he kyllä sopivat olemaan. Pönen kanssa niillä on ollut muutama yhteen otto, minusta kissa kerjää hankaluuksia. Enää se ei ryntää mihinkään jos pöne rähähtää sille, vaan kaatuu vaan selälleen ja sähisee takaisin. Kerran se yritti pönen kupille ja siitä meni kyllä palaute heti perille, eikä ole toiste kokeillut 😀 Kissa on edelleen yksinolot ja yöt eri puolella aitaa, mutta tänään heräsin siihen, että se oli meidän puolella juomassa ja ilmeisesti kiivennyt yli...

Talvi on syönyt vähän kaikkea ja se on kyllä hemmetin ahne ja hyvä syömään. Ehkä siellä Rodoksella on syötävä sitä mitä tarjotaan eikä ole varaa valita. Aluksi tuntui, että sillä oli vähän "resurssiaggressiivisuutta" ja se mielellään mätki koiria turpaan kun aloin laittaa ruokia. Nostin sen silloin aina portin taakse pois tilanteesta, ja ehkä se on nyt muutenkin tajunnut että täällä ruokaa riittää kaikille, ja osaa odottaa aika hyvin jo nätisti muiden kanssa. Se syö kuitenkin sitten eri tilassa, koska siinä vaiheessa kun koirat on syöneet ja alkavat nuohota toistensa kuppeja, yksi kissa siellä joukossa saa äkkiä aikaiseksi tilanteita. Päästän sen siis takaisin vasta kun koirien kupit on kerätty lattialta pois. Mun koirat on joskus olleet täysin raakaruoalla,  nykyään menee sekä lihaa että nappulaa, ja olisi aikeissa syöttää kissallekin osin raakaa. Mihinkään lisiin en ole vielä ehtinyt perehtyä, mutta hän saa nyt noin 1/3 päivän annoksestaan raakaa ja loput märkäruokaa ja nappuloita, niin tuskin nyt heti on vielä hätä sen suhteen. Oon kyllä kokeillut ripotella sen ruokaan ainakin d-vitamiinia vain nähdäkseni onko se sitten sitä mieltä että hyi mitä paskaa en syö tällaista, mutta ei se vaikuttanut edes huomanneen että ruuan päällä oli ylimääräistä jauhetta.

Eilen meille tuli 40kg raakaa kalkkunaa isoina levyinä, ja ne on olleet kylppärissä sulamassa jotta ne saa pilkottua ja pussitettua pakastimeen. En oikein tiennyt paljonko uskallan tilata, että kaikki mahtuu pakastimeen. Minulla on oma ja täällä oli myyjän jättämä, jonka pesin ja otin käyttöön, ja ilokseni se toimi. Note to self: pakastimiini menee yhteensä varmaan jotain 100kg joten nyt voikin sitten sammuttaa toisen tarpeettomana.

Laita kissa vahtiin lihoja niin koirat ei ainakaan uskalla lähellekään

"En puhu sulle enää" -russeli

Eräs päivälliskartta

Tänään käytiin sellainen lenkki, mikä sisälsi pätkän tiellä, ja jo aiemmin melko surkea remmikäytös on kyllä kuukaudessa rapistunut aivan umpisurkeaksi. Siitä olin hyvin onnellinen että tällaista ei ole enää pakko harrastaa koskaan! Vikahan on siis toki aivan oma, kun en ole kahta nuorempaa jaksanut kunnolla kouluttaa, ja varsinkin sitä viimeistä, kolmanneksi tullutta, käyttää riittävästi yksinään. Ensimmäisen auton vastaan tullessa vaste "reunaan!"-käskyyn oli sen verta vaisu, että seuraavan tullessa karjaisin kitarisat lepattaen. Pappakin kuuli ja siellä he istuivat varmmuuden vuoksi penkassa kuin tatit auton suhatessa ohi. Tunsin oikein silmät selässäni kun palkkasin koiria namilla. Mutta remmilenkit, ei ole yhtään ikävä. Heistä oli kyllä kaikista tosi jännää kun oli pitkästä aikaa toisten koirien hajuja haisteltavana ja merkkailtavana. Pöne varsinkin tuntuu vähän kaipaavan sellaista ja siitä minulla on välillä vähän paha mieli. Pitäisi vaikka viikonloppuisin ajaa sen kanssa lähimpään cityyn.