lauantai 20. heinäkuuta 2024

Kissatarhan sisältö

Kissatarha saatiin verkotettua ja maalattua. Muistutukseksi ensi kertaa varten: maalaaminen ehdottomasti ennen kuin verkko kiinnitetään, koska verkon läpi maalaaminen on kamalaa vaikka onnistuu. Ostin tätä varten Puuilosta tarjouksessa ollutta talomaalia, 19,90e 2,7L sanko. Niitä meni pari. Maalia kuluu yllättävän paljon. 







Saatuani poran lainaan alkoi sisustus. Ei minulla ole oikein mitään suunnitelmaa sen suhteen, ainoastaan ajatus, että kissat ei vapaalla ilmatilalla tee mitään joten mahdollisimman paljon kaikkea vaan. Ruuveja voi onneksi aina uudelleen irroittaa ja siirtää juttuja, jos parempi idea tulee. Ruuveja kävin ostamassa lisää, kun 40mm osoittautui monessa kohdassa liian pitkäksi. Nyt on sitten myös 30mm. Hyllyt on kulmaraudoilla kiinnitetty ja niitäkin on eri kokoisia. Ne maksaa vähän alle tai yli euron per kappale. Minkäänlaista puutavaraa ei ole ostettu, joten kaikki on vähän eriparista, mutta ei haittaa minua.










Sisustukseen käytin löytyneitä punaisia lautoja, ja ajattelin että pitää ostaa lisää punaista maalia niin saa loputkin sillä maalattua. Ajattelin ensin vetää kaiken valkoisella mutta onhan talokin punavalkoinen, niin miksi ei.

Osoittautui että ovi ei mahdu aukeamaan kokonaan, koska lattian kuormalavat on eri tasossa. Sellaistakaan kukaan ei tajunnut etukäteen ajatella 😂Ovea pitää siis vielä "lyhentää". Saranat on onneksi sellaiset mistä oven voi vaan nostaa pois, niin olen ottanut sen irti aina kun ähellän sisällä, mahtuu paremmin viemään tavaraa.

Kissat on päässeet pariin otteeseen testaamaan tarhaa, vaikka raksa on siis vielä kovasti kesken.

maanantai 15. heinäkuuta 2024

Marjat kypsyy

Amppelitomaatti on ainoa itse ostettu, muut oli valmiina täällä. Sanovat että ekana vuonna ei kannata tehdä suuria muutoksia, niin ollaan sitten vain katseltu.














torstai 11. heinäkuuta 2024

Todellisia kanaongelmia

Varoitus: sisältää kuvan kuolleesta eläimestä, verta ja kertomuksen kirveen käytöstä

Little did she know kun viimeeksi kirjoittelin meillä olevan kanaongelmia. Pieniä ne ongelmat olivat tähän nähden. Meni pari päivää ja valkea kana oli tosi kummallinen, perjantaina aamulla se ei tullut syömään vaan seisoskeli vaan kauempana. Töistä kotiin tultuani se oli edelleen yhtä outo eikä ollut muninutkaan päivän aikana, se on siis ainoa joka toistaiseksi muni. Katsoin että sillä oli takapuoli vähän sottainen löysästä paskasta. Yritin tarjota kaikkea ihan sen lähelle, mutta se vaan seisoi eikä ollut kiinnostunut mistään syömisistä, tuskin oli juonutkaan. Lauantaina aamulla se ei sitten oikein ottanut enää jaloilleenkaan ja pyydystin sen erilleen häkkiin. Siitä se kyllä hetkeksi piristyi mikä vaikutti hyvältä merkiltä, eli pakeni mua pontevasti tarhassa, mutta kädessä sitten ei enää jaksanut rimpuilla vaan möllötti vaan. Silloin kun ostin ne ja hain niitä, ne tappeli kiinni ottaessa ihan kunnolla vastaan, ja siihen nähden tämä siis oli kuitenkin todella vaisu esitys.

Konsultoin kaikkia kanatuttuja, luin kanaryhmiä, etsin googlella ja hetken harkitsin että soitan eläinlääkäriin, mutta en minä sitä mihinkään aikoisi viedä hoitoon ja ainakin jyrsijäkokemuksella siinä vaiheessa kun nämä saaliseläimet on tässä kunnossa, mitään ei ole enää tehtävissä. Yritin kuitenkin pakkojuottaa sitä, syötin sille väkisin hunajaa, annoin öljyä jos sillä on kuputukos ja kylvetin sitä jos sillä on munajumi. Se ei tänäänkään missään välissä muninut. En tuntenut jumissa olevaa munaa missään ja muutenkin se oli päälle päin ihan ehjä ja normaali. Se oli kukon suosikki ja kukko hyysäsi sitä jatkuvasti, mutta ei hyysännyt enää, mikä oli kyllä myös selvä merkki siitä että se on pahasti sairas.

Tämän kirjoitin facebookiin:

Kiitos ja anteeksi, Valkea. 😭
 
Kahdeksan päivää ja mun piti jo tarttua kirveeseen. Jokainen aikuinen ihminen joka eläimen ottaa, tietää että aika on rajallista. Sitä ei vaan halua ajatella. Sen oon jo kauan aikaa tiennyt että mä en vaan osaa ihmisiä, mutta nyt en näemmä osaa pitää yhtä kanaakaan viikkoa hengissä. 
 
Sitä siirtää tunti tunnilta, katsotaan kolmeen jos se siitä tokenee vielä. Sitä pakkojuottaa ja -syöttää, kyselee ympäriinsä, miettii mitä vielä voisi tehdä, toivoo ihmettä. Odotetaan vielä kuuteen. Ehkä sen jo tietää mutta katsotaan vielä sen aikaa että maalaan tämän seinän loppuun tai että sauna lämpenee. Jos se on kovin sotkuista. Jos se vielä siitä. Jos hätiköin. Mitä helvettiä oikein taas ajattelin kun piti nämäkin ottaa? Mikä minä olen päättämään kenenkään elämästä? 
 
Onko sairaampi se jonka mielestä ei tunnu miltään? Se joka kylmäverisesti tappaa vai se joka ei pysty sitä tekemään? Se joka on surullinen vai se josta ei tunnu oikein miltään, vai se joka sitten jälkeen päin sekoaa täysin? 
 
Se laittoi silmät kiinni ja rääkäisi kerran, ja vaikka musta tuntui siltä että ei tunnu miltään niin hetken, yhden lyhyen hetken musta tuntui että tapoin kanan ja oon niin yksin maailmassa kuin yksin voi olla. Mutta ei se mitään Valkea, mä suren sua kyllä kaikkien muidenkin edestä. 💔😭


Niin minusta sitten tuli tappaja. Naapuri kyllä tarjosi että hän voi tulla hoitamaan homman tai henkiseksi tueksi jos haluan, mutta sanoin, että ei mua se ajatus niinkään ahdista ja pakko se on opetella tekemään itse. Eniten pelottaa että hulautan kirveellä omille sormille, kun en ole mikään hyvä tuttava sen kanssa (pitäisi opetella, monesta muustakin syystä). Hän sitten neuvoi, että kalauttaa ensin halolla tajun veks, niin eläin ei rimpuile, ja helpompaa osua kirveellä. Se oli kyllä jo niin väsynyt että eipä se olisi paljoa varmaan rimpuillut muutenkaan.

Verta siitä tuli minun mielestä yllättävän vähän, mutta se mikä oli kamalaa, on se, että se torso ihan oikeasti melko pitkään sätki vaikka pää oli erillään laudalla. Hyi helvetti, se kyllä teki vähän pahaa, ja sitten en voinut olla miettimättä että nyt jos lasken sen jaloista irti niin lähteekö se vielä juoksemaan ja juoksenko mä sitten sen perässä pitkin pihaa niin tuntui kuin olisin jossain kauhuelokuvassa. Eihän sitä nyt oikeasti kestänyt kuin alle puoli minuuttia, mutta kyllä se vaan tuntui tosi hurjalta. Kysyin myös etukäteen tutuilta ja kaikki oli samaa mieltä, että kun kuolinsyy ei ole selvä, ei syöttäisi raatoa koirille. Harkitsin että olisin leikellyt sen auki oppiakseni kanan anatomiasta ja esim. nähdäkseni oliko sillä se muna jossain jumissa, mutta ei mulla ehkä ole niin terävää veistä ja ajattelin että tässä oli jo riittävästi kauhuleffaa ekalle kerralle. En tiedä onko tällainen jonkun mielestä vastenmielistä, iljettävää ja kertakaikkisen pimeää, mutta en oikein tavoita sitä ajatusta. Varsinkaan jos on sellainen ihminen joka kyllä vetää sitä broiskua kunhan se on kivasti marinadissa valmiina. Jos ei itse kestä miettiä ruokansa alkuperää niin ei oo kyllä mitään asiaa kommentoida jos joku toinen olisi kiinnostunut avaamaan sen lemmikkikanansa.

Ja sitten se ikuisuusaihe, sain nimittäin yllättävän monta kommenttia että nostan hattua, itse en olisi kyennyt samaan. Toiset paheksuu että ei voi olla kovin eläinrakas jos tappaa niitä eläimiä. Aika väsynyt kommentti, sekö sitten rakastaa niitä enemmän, joka katsoo kituvaa eläintä? En tarkoita että kaikkien tarttee kyetä lopettamaan, mutta sitten on kyllä oltava nopeasti saatavilla joku joka kykenee. Mun raja menee ehkä siinä, että itse en omia kanojani tule syömään, mutta koiran ruuaksi ne kyllä saa mennä. Eihän mistään saa sen luomumpaa ja paremmin hoidettua lihaa.

yhden oman pihan munavoin kerkesin nauttia

keltuainen oli tosi keltaista





Kiitos ja Anteeksi, Valkea.



Nyt tämä meni sitten vähän hölmöksi tämä mun kanan pito. Ruskeat ei muni ja kukko ei ole kovin kiinnostunut niistä nyttenkään kun sen lemppari on poissa. Toinen ruskea väistää kukkoa. Ehdin nähdä kukon kerran polkevan valkeaa kanaa, ruskeita en kertaakaan edes valkean poistumisen jälkeen. Jos niille antaa jotain ruokaa niin se kyllä tulee ihan itse syömään jolloin ruskeat ei uskalla; ei puhettakaan että se tarjoilisi rouville mitään. No se on vielä niin nuori ja niin on kanatkin, mutta harmittaa, että just se ainoa muniva meni. En tiedä, pitäiskö yrittää jostain etsiä muutama vanhempi rouva lisää.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Kanaongelmia

Note to self: ensi kerralla kun oot kanakaupoilla, kysy ensin
1) onko niitä käsitelty
2) onko kukko kiltti
3) onko ne valmis lauma eli tulevat toimeen keskenään

Ykkönen ei nyt ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, kakkosta aloin pelkäämään kun luin keskusteluja hulluista kukoista mutta mun kukko väistää toistaiseksi ainakin ihmistä, ja kolmonen on sitten se todellinen ongelma.

Kukko hyysää jatkuvasti vain valkeaa kanaa, ja selvisi myös että valkea on se joka toistaiseksi ainoana munii. Ruskeat on aina erillään ja valkeat kana + kukko erillään, ja ruskeat pelkää valkeaa kanaa niin paljon että ne väistää kun se edes katsoo päin. Kukko ei tee mitään puuttuakseen kanojen väleihin, se on varmasti vielä niin nuori ettei se osaa tai ymmärrä. En ole myöskään kertaakaan nähnyt sen polkevan yhtään kanaa, kiekua se kyllä osaa. Ruskeat siis pääasiassa väistää valkeaa kanaa mutta on siellä joitakin rääkäisyjä kuultu, ja höyheniä on pöllynnyt. Kukko ei välitä ruskeista kanoista mitään. Kuulemma on melko tyypillistä että kukon suosikkikanasta tulee mulkku. Ohjeeksi olen kuullut antaa niille enemmän eläinproteiinia ja kokeilla eristää kiusaaja vuorokaudeksi erilleen. Oon nyt kokeillut molempia enkä usko että suurta menestystä on saavutettu. En kyllä edes ymmärrä miten eläinproteiini vaikuttaa kanojen käytökseen mutta ehkä se on joku vanhan kansan uskomus?

Toisaalta, eihän ne ole olleet meillä kuin vasta viisi päivää. Vaikka ne oli samasta paikasta lähtöisin, niin siellä niitä oli niin paljon ja niillä oli "mikrolaumoja" pihassa, niin selkeästi nämä on toisilleen vieraita. Pari viikkoa kuulemma menee helposti, että lauma on järjestäytynyt. Tämähän on ihan kirjaimellisesti se nokkimisjärjestys. Täytyy silti sanoa että jos tämä nyt sitten vaan on tällaista ja sitä pidetään normaalina että aina on se yksi lellikki joka kiusaa muita, niin ei oo mun harrastus.

Se vähä mitä olen kanoja missään nähnyt, niin ei ne ole noin arkoja olleet. Ei nämä ihmistä pelkää ja niitä voi pällistellä ihan rauhassa ihan vierestä, mutta koskeminen ja kiinni ottaminen on sitten asiat erikseen ja ne menee täysin paniikkiin. Ei ne myöskään syö kädestä, tosin minusta ne syö melko huonosti ylipäätään. Kyllä ne tulee maistamaan kaikkea mutta sitten vaan häipyy, niin en oikein tiedä vielä edes mikä olisi sellainen herkku millä niitä voisi houkutella lähestymään kättä. Eikä sillä nyt sinänsä niin väliä ole, en usko että pitäisin niitä sylissä vaikka voisin, mutta eläimen itsensä kannalta olisi kiva ettei se luule kuolevansa jos ja kun se on joskus pakko ottaa kiinni.

No katsotaan pari viikkoa, josko ne siitä rauhottuisivat.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Kissatarhan kimpussa

Porukat tuli taas ja meille tuleminenhan tietää melkoista työleiriä. Sanoin heillekin, että jännä nähdä montako vuotta menee että tänne joskus voisi tulla vain olemaan. 😂 Mun mielestä tällainen puuhastelu on ihan parasta mutta on niin paljon juttuja mitä on hankalaa yksin tehdä, ja sitten niitä aina kertyy siihen että on ne apukädet. Puhumattakaan kaikista sähkö- ja rakennustöistä mitä en edes osaisi tehdä ilman isää!



Päätettiin nyt sitten tehdä vanhasta halkokatoksesta kissoille tarha. Laitettiin ensin kulmiin ihan uudet tolpat ja samalla korotettiin toista reunaa niin, että mahdun seisomaan siellä. Katto meni nyt tosi vinoon mutta eipähän kerry lumia niin paljoa. Keskelle pantiin vielä oikea pölli apujalaksi ja kissoille kiipeilymahdollisuudeksi.





Kuormalavat jäi pohjalle. Jos ne olisi halunnut ottaa pois, koko viritykselle olisi pitänyt tehdä joku väliaikaisteline tai purkaa koko katto pois. Jälkeen päin ajateltuna tätä olisi ehkä kuitenkin pitänyt miettiä, koska nyt lattia on epätasainen ja lahoaahan nuo vielä joskus. No se on sitten sen ajan murhe se.





Ajattelin jo aiemmin, että laitan tarhaan jonkun tuolin tai riippumaton tai jonkun, että voin välillä oleskella siellä kissojen kanssa. Sitten välähti, että kuormalavatarhaan tietenkin kuormalavasohva! Niin hirveää että suorastaan jo hauskaa. Ei oo siis vaan yhtään mun makuuni nämä tällaiset...





Ekana päivänä saatiin kehikko kuntoon. Seuraavana päivänä ruvettiin verkottamaan. Oli ollut ajatus että tekisi jonkun seinän umpinaiseksi laudalla tms, mutta en sitten osannut päättää mikä se olisi, niin vedettiin nyt tähän hätään kaikki verkolla. Mun 1mx10m rullat, joita oli kaksi, ei sitten vaan riittäneet, ja saatiin tehtyä pitkät sivut sekä julkisivun pääty, oven puolen lyhyt sivu jäi. Pitää huomenna hakea lisää verkkoa. Samoin joku fiksu olisi ostanut maalia etukäteen, olisi ollut helpompaa maalata ennen kuin verkko laitettiin, mutta koska en ole niin fiksu niin näillä mennään.






Ovenkin kehikko tehtiin ja siihen saatiin vielä verkot. Ovi jäi odottamaan saranoiden hommaamista.

Jo ennen kuin Talvi tuli, googlailin kissojen kiipeilypuita ja päädyin Natural Paradisen Jasmine XXL -malliin. Vaikka se on kallis (155e), sen pitäisi kestää seuraavallekin kissalle, ei nitise eikä natise, ja lisäksi se oli musta ihan nätti. En ymmärrä sellaisia puita joissa on helkkaristi kaikkea eikä kissa mahdu edes suoraksi tolppaa vasten. Eiks tässä nimenomaan ole se pointti, että se pääsee venyttämään itsensä?

No aina kun oli rahaa puut oli loppu, ja sitten kun ei ollut oikein heittää ylimääräistä sataaviittäkymppiä menemään niin niitä olisi ollut. Venyi siksi aika pitkälle tämä ostos, mutta nyt se vihdoinkin saapui! Se oli ihan helppo kasata ilman mitään työkaluja ja tein sen itse muuten valmiiksi, mutta isän kanssa sitten kiinnitettiin se seinään. Samalla jatkettiin "kissaseinää", mutta yksi väli jäi siitäkin vielä auki kun ei ollut sopivaa palaa käsillä. Just tuo nurkka missä on ylhäällä hylly ja toisella seinällä kaksi kiipeilytolppaa. Nuts kyllä hyppää tuosta nytkin mutta Talvi ei, ja sinne on tarkoitus tehdä helpompi kulkuyhteys.



Asiakkaat itse kaikessa mukana



"Koska me koirat saadaan jotain...?"

Nyt voikin sitten taas mennä maanantaina töihin lepäämään 😂 Kyllä on taas joka raajassa niin hemmetisti verinaarmuja, reikiä ja repaleita että huh huh. Raksahommissa pitäisi aina olla pitkät lahkeet ja hihat, mutta on niin kauhean kuuma, että ei sellaisia pysty pitämään. Tietääpähän tehneensä.

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Äkkiä meitä olikin kymmenen eli kanat saapuivat

Sain mun nuorimman koiran kasvattajalta vinkin paikasta mistä voisi saada pari kanaa, sillä ehdolla että otan myös kukon. En välttämättä olisi halunnut mutta sellainen nyt sitten vaan tuli. Nämä on kaikki hyvin nuoria ja vasta yksi ruskea kana munii.





Seuraavana aamuna jokaisen uuden kanailijan suuri hetki 😍



sunnuntai 23. kesäkuuta 2024

Pihan siistimistä

Jos joskus vielä ostan toisen talon, laitettakoon muistiin, että piha pitää sitten käydä myyjän kanssa hyvin tarkkaan läpi, ja kirjoittaa kauppasoppariin mitä on sovittu jäävän ja mitä ei, eli mitä myyjän tulee itse siivota kaatopaikalle ennen kiinteistön luovuttamista. Jossain vaiheessa meinasi enemmänkin vituttaa kun kaiken maailman selvää roskaa ja "tätä saattaa ehkä tarvita joskus johonkin" -roinaa on vaikka kuin hirveästi. Lumiseen aikaan en vaan nähnyt kaikkea mitä tuolta pihalta sitten löytyikään... Sitten totesin, että kyllä kaikesta pikkuhiljaa eroon pääsee, ja että jatkuva vittuuntuneena olo ei vie asiaa mihinkään. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Joitakin roskia poltettiin vielä keväällä, ja syksyn sateita odottaakin taas aimo läjä. Muutamia yksittäisiä tavaroita laitoin paikalliseen roskalavaryhmään, ja mitä ihmeellisemmät romut siellä kyllä menee. Toisen roska on toisen aarre.

Juhannusaattona sain inspiraation käydä talon ulkopuolella olevan epämääräisen puukatoksen kimppuun, ja aloin roudata halkoja liiteriin. Kottikärryjä ei tietenkään ole, mutta isolla Ikea-kassilla homma pelitti vallan kivasti. Sikäli kun nyt siis halkojen kantaminen ylipäätään on kivaa. Ainakin se on todellista hyötyliikuntaa, ja kyllä minusta tuollaiset yksinkertaiset mutta hyvin tarpeelliset hommat on omalla tavallaan meditatiivisia. Niissä tavoittaa hieman samaa tunnelmaa kuin vaelluksella parhaimmillaan. Ei mitään turhaa tai ylimääräistä, vain tarpeellista.


tällainen hökötys





Nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä sellaista, että tehdään jotakin mutta sitten jätetään se vain puoliksi valmiiksi. On minullakin tapana jättää projekteja kesken, mutta tuollainen huonosti tuettu rakennus on tosi vaarallinen. Toinen pitkä sivu oli vain halkopinon varassa pystyssä ja katto on kuitenkin melkoisen painava, että se kun sortuisi ja tuonne jäisi alle, niin huonosti kävisi. Halkojen käydessä vähiin päätin sitten tukea katon tuollaisella kellarista aiemmin siivotulla pöllillä, se oli sattumalta juuri sopivan pituinen. Hökötyksen sisälle ei silti tehnyt mieli mennä, mutta kahmin kaikki halot mitä ulkona pysytellen sain, ja loput jää odottamaan apuvoimia.






Olin ajatellut, että rumilus ilman muuta puretaan pois. Halko-operaation aikana aloin kuitenkin miettiä, että tässähän olisi melko valmis kissatarha. Katto on siinä ainakin viime talven ollut, joten on selvinnyt lumista. Ainoa ongelma on se, että jos kulku olisi vessan pikkuikkunasta, "kissaputkea" saisi vetää parikymmentä metriä. Toisaalta toinen vaihtoehto tarhalle on pikkuikkunan ja tämän välissä, mutta siihen saa portin, sähkökaapin ja kellarin luukun takia soviteltua vain noin 1x3m tarhan. Tämä härveli on arviolta jotain 3x5m. Nyt kissat on käyttäneet kanalaa, joka oli muistaakseni jotain vajaa 12m2. Ei ne siellä mitenkään riehu ja juoksentele, toisaalta siellä ei ole kissasisustusta kovinkaan paljoa, ja esim. orret on kanoille laitettu eikä kissat voi niitä hyödyntää. Järki sanoisi, että isompi aina parempi, varsinkin kun ei tämä meidän talokaan mikään lukaali ole. En vaan sitten oikein tiedä käyttäisikö ne sitä kuitenkaan hyödyksi. Toisaalta sinne voisi tosi paljon tehdä hyllyjä, tasoja, kiipeilytelineitä, putkia ym, niin ehkä tulisi enemmän liikuttua kuin nykyisessä kanalassa?


No se asia jäi hautumaan ja lauantaina vietin lepopäivää tekemättä mitään. Tai siis ajoin kolme vai neljä akullista nurmikkoa, mutta en kantanut mitään, kun olkapää oli melko hellänä edellisestä. Nyt sunnuntaina päätin sitten käydä toisen rytökasan kimppuun. Nämä oli pääosin kuusta ja tosi paljon kevyempiä, täysi kassillinen painoi huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Lisäksi tältä kasalta liiteriin oli noin neljä kertaa lyhyempi matka kuin perjantaiselta. Tuntui edistyvän nopeammin.



työnjohto nukkuu jälleen vuorossa


"valmis" eli riitti tältä erää

Selkeästi lahot laudat heitin surutta poltettavien kasaan, samoin esim. nuo kattohuovan palaset menee roskiin. Kuormalavoja näkyykin pyörän takana ihan hyvän kokoinen läjä ja jokaisen halkokasan alta tulee lisää, mun tontilla on niitä varmaan melkein 50. Tartteekohan niitä kaikkia...? Edellinen omistaja oli kerännyt niitä siksi, että aikoi tehdä niistä näköesteaitaa, mutta sellainen ei oikein istu mun silmään enkä aio niitä siihen ainakaan käyttää. Noita riukuja voisi tuosta siirtää ja jatkaa keväällä aloitettua riukuaitaa. Tuon kasan päällä näin keväällä pienen kyyn poikasen rullalla, joten jännittää, josko kasan alla on kyyn pesä ja hirveä läjä pieniä nahkoja. (Ei mitään hajuakaan onko sellaista olemassakaan, mutta aina saa toivoa.) Kaikki nämä säästettävät asiat voisi kuitenkin siirtää alapihan puolelle jonnekin saunan tai kasvihuoneen taakse. Tässä ne on kyllä talon "takana", mutta ajan auton aina sinne itse, ja nämä on ekana vastassa kun autosta nousen. Ei mikään järin kaunis näky, siksi ne on tarkoitus pikkuhiljaa hävittää sieltä.