Keväällä huomasin sisällä muutaman muurahaisen, mutta liiskasin ne, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Mikron takana oli viimevuotinen muurahaissyöttirasia, mutta eiköhän se ole vuodessa kuivahtanut tai mitä sille nyt käykään. Yhtäkkiä sitten päivää ennen reissuun lähtöä niitä oli sisällä sata. Keittiön tasoilla, tuvan lattialla, eteisessä ja komutissa (pieni "kodinhoitohuone" jossa myös jääkaappi ym.). En ehtinyt enää lähteä ostoksille, mutta pikainen googletus kertoi, että ne inhoaa leivinjauhetta eikä kulje sen läpi. Ripottelin ensihätään jauhetta pitkin nurkkia ja laitoin eläintenhoitajalle viestiä ettei ihmettele tilannetta. Ne oli onneksi niitä pieniä; isot hevosmuurahaisethan on vaarallisia siksi että ne voi syödä talon rakenteet.
Reissun jälkeen kävin ostamassa syöttirasioita, mutta ei täällä enää montaa muurahaista ole näkynytkään. Katselin kuistin alta, jos niillä on pesä siellä, mutta mitään ei löytynyt.
Reissun alkupäivinä täällä oli kuollut kana. Oli löytynyt munintakopin alta kuolleena ilman mitään ulkoisia merkkejä. No, nehän ilmeisesti "vaan kuolee", mutta tämä ei ollut edes kovin vanha. Viime kesän ainoa kana(ksi osoittautunut) sairastui ja piti lopettaa ja nyt ne vaan alkaa kuolla? Ei oo kyllä mitään kauhean kivoja lemmikkejä tuollaiset. Nämä kaikki on ollut jotain sekoituksia, ei siis niitä pahimpia munimaan jalostettuja tehokanoja, joille on vissiin valitettavan tyypillistä munintaelimiin liittyvät tulehdukset ja sitten ne vaan kuukahtaa. Kanan elimistö ei tahdo kestää päivittäin munimista.
No, eläimiä hoiti kaksi eri henkilöä, ja alkupään hoitaja oli jättänyt viestin että sadevesisaavissa oli ollut kuollut rotta ja hän heivasi sen pois. Loppupään hoitaja taas sanoi, että iltaisin hiiret hyppii kanalassa syömässä maahan pudonnutta rehua. Rotta? Jotenkin epäilytti. Moni ihminen, varsinkin jos niitä inhoaa, kutsuu kaikkia pikkujyrsijöitä "joksikin rotiksi", mutta rotta ja hiiri on oikeasti todella eri asia paitsi ulkoisesti myös ongelman vakavuuden kannalta. Itselläni on ollut molempia vuosikausia nuorempana, ja onhan se nyt vähän sama kuin ei erottaisi isoa kissaa ja pientä koiraa... hiirethän menee yleensä ihan hyvin loukkuihin. Rotat ei mene, ja rotat aiheuttaa mahdollisesti huomattavasti suurempaa tuhoa, ne on tiettävästi esim. jyrsineet jopa betonia talon perustuksista. Rotat ja hiiret ei myöskään mun näkemyksen mukaan järin menesty samalla tontilla, koska rotat tappaa hiiret. Jos niitä kesyversioita pitää lemmikkinä, ja on sekä hiiriä että rottia, ne kannattaa pitää täysin eri tiloissa koska rotat todellakin tappaa ne hiiret jos vain käsiksi pääsee. Rotat myös varastaa kananmunia. Hiirikin varmaan mielellään söisi, mutta eihän ne pysty niin isoa munaa kuljettamaan kun on itse niin pieniä.
Kotiin palattuani kyttäsin sitten illan koittaessa, ja ekana iltana yllätin sieltä yhden joko ihan helvetin läskin ja ison hiiren tai sitten se oli pieni rotta. Harmi kun en ehtinyt nähdä kunnolla. Hyppäsi verkkoon ja pakeni aika taitavasti sieltä isompi- ja pienempisilmäisen verkon välistä eli tiesi mistä menee. Seuraavana iltana saunoessani näin kun varaston alta tulee hiiri, sitten toinen. Huom mun hiiri pitää sisällään päästäisen ja muut pienet, niin kaukaa ja niin nopeasti itse en erota niitä luotettavasti toisistaan. Usutin russelin sinne ja se varmaan ehti nähdä vilaukselta, kun minun kannustaessa pontevasti pyrki varaston alle. Kun se ei sieltä tavoittanut ketään, se lähti kiertämään rakennusta, ja kannustin että ota ota vaan - tuttu sana asioiden suuhun ottamiselle. Mun russeli on todella epäterrieri, toki sitä on paljon koulutettu että mitään ei jahdata, jotta sitä voi pitää vapaana. On se silti onnistunut fleksissä ollessaan nappaamaan kaksi eläintä, toinen oli joku linnun poikanen ja toinen sopuli, tämä siis pohjoisessa ja kyllä, koira oli molemmilla kerroilla asianmukaisesti fleksissä mutta kun se käveli suoraan suupalan päälle niin siinä ei kerkiä kissaa sanoa kun se on jo nielaissut. Todistettavasti se nyt siis kuitenkin on jotain saanut kiinni, ja ajattelin että nyt aion usuttaa sen jyrsijäjahtiin vaikka sitten irtipito siitä kärsisi. Toisaalta en usko että koira on niin tyhmä, että jos kannustan sen jahtaamaan hiiriä, se alkaa lahtaamaan myös kanoja. Kyllä koira erottaa kanan hiirestä. En myöskään ihan ekana usko, että jo ei-jahtaamaan-oppinut aikuinen koira sekoaa täysin jos sen saa hiiriä jahtaamaan. Riistavietti on kuitenkin osin synnynnäinen ominaisuus ja vaikka sitä ehkä voi vähän koulutuksella suitsia suuntaan tai toiseen, niin jos sitä selkeästi ei ole niin eihän se sinne koiraan enää mistään tule.
Suoraan sanottuna vituttaa ihan sekona, ja olen jo harkinnut että pitäiskö polttaa koko kanala maan tasalle ja antaa kanat pois. Ensi talvena ei myöskään varmaan kannata pihalintuja ruokkia. Ihan sama, vaikka siirtäisi ruokinnan 10m kauemmas. Pitäisi rakentaa joku systeemi mihin vain pikkulinnut pääsee ja mistä ei roisku yhtään murustakaan maahan, ja sellainen ei varmasti ole sitten kovin kaunis ja kuka sellaista haluaa keittiön ikkunan alla tuijotella. Viime talvi oli niin lauha että varmaan rotat ja hiiret selvisi keskimääräistä paremmin, toisaalta ne nyt sikiää niin vauhdilla että ihan sama, vaikka keväällä olisi viimeiset kaksi jäljellä, syksyllä niitä on sata. Mua nyt ei sinänsä haittaisi jos mun pihassa hyppii jyrsijöitä, musta ne ei ole mitenkään ällöttäviä saati pelottavia. Voisin jopa elättää niitä ihan hyvällä mielellä jos sovittaisiin että ne ei koske mun rakennuksiin. Mutta kun ne ei tee sopimuksia niin olisihan niistä päästävä eroon. Tai ainakin saatava ne kuriin. Sanotaan, että kun näet yhden rotan, niitä on jossain sata.
Virittelin mun hiirenloukut uudelleen ja hain kaupasta yhden rotanloukun vaikka en usko että se toimii. Googlettelin myrkkyjä ja pitäisi joko tilata joku firma käymään tai suorittaa kasvinsuojelututkinto jotta saisi ostaa itse. Se ei ollut kovin kallis, alle viisikymppiä. Tosin silloinkin niitä myrkkyjä saa tarkalleen ottaen ostaa maatilalleen, ei omaan omakotitaloon eikä mökille, mutta aika vähän ihmiset tuntuu tätä noudattavan... siirsin kanojen ruokinnan pihalle avoimelle nurmelle, eli aina kun ne on vapaana, niillä on rehua tarjolla. Öisinhän ne ei edes syö kun ne nukkuu. Tuhojyrsijät kyllä syö myös pelkkää kanan paskaa, joten seuraava etappi olisi varmaan verkottaa koko helvetin tarha niin pienisilmäisellä verkolla, että sinne ei mene enää mikään sisään mistään. Pohjan verkotus on kyllä pitänyt eikä sieltä ole tultu läpi, mutta humalan kohta on se heikko lenkki, kun se kasvaa niin kiinni seinässä että sinne väliin ei saanut verkkoa ja humala on paketoitu mukaan, ja sieltä jostain välistä sitten näemmä pääsee.
Ennen kuin aloittaa massiivista verkotusoperaatiota (ei se ole kovin työläs, mutta kalliiksi alkaa tulla nuo verkot), pitäisi ehkä vielä miettiä että jos tämä on tällaista niin haluaako tätä jatkaa. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut siirtää kanala pois tuolta varastojen ja liiterin välistä avoimelle pihalle. Tuhojyrsijät pelkää aukeita ja haluaa liikkua mahdollisimman suojassa. Lisäksi olisi kannattanut ehkä tehdä kissatarha siihen viereen niin kissat olisi voineet osallistua asiaan. Oon nytkin harkinnut, että telkeäisi kanat yöksi kopin puolelle ja pistäisi kissat tarhan puolelle, mutta luulen että kyllähän hiiri haistaa että nyt siellä on kissa eikä silloin mene sinne. Harmittaa taas sekin, että asun ihan tien vieressä, eikä kissoja uskalla siksi päästää vapaaksi pihalle. Uskon että Nuts olisi todella tehokas hiirenpyydys. Talvi ei varmaan vammansa takia saisi mitään kiinni mutta voisi sekin kyttäillä jossain kolon suulla ja aiheuttaa ahdistusta hiiriparalle.
Varmaan jokaisella kanailijalla on ollut jossain vaiheessa sama ongelma, ja kyllä niistä rotistakin pääsee kun tekee tarvittavat toimenpiteet ja viimeisenä sitten myrkyttää. Silti on sellainen olo, että voi ny vittu. Asia erikseen on sitten se, että onko ihan normaalia että joka kesä kuolee kana ja pitääkö se vain hyväksyä. Kuollut kana oli se missä oli vähän ruskeaa, ja se kyllä melkoisen varmasti muni, ainakin olen nähnyt sen munintapesässä. Nyt munia tulee edelleen saman verran vaikka yksi on poissa, mutta vissiin joku muu sitten aloitti. Ruskea oli nokkimisjärjestyksen viimeinen ja sitä ajettiin pois herkuilta ja se nukkui yksin omalla orrellaan, mutta se ei ollut mikään reppana. Kutsuin sitä introvertiksi kun se saattoi yksin suhata pitkin pihaa ihan muualla kuin muut. Se oli myös yksi niistä jotka uskalsi ottaa ruokaa kädestä.
Ai niin, olen nähnyt tiellä ketun useita kertoja. Viimeeksi se muutama päivä sitten jolkotti tuosta ohi, ei edes katsonut tänne päin, vaikka kanat oli pihassa. Haistaahan se kanat, mutta jospa se haistaisi myös koirat ja ei uskaltaisi siksi tulla. Sehän tästä vielä puuttuukin. Että kyllä maalla on mukavaa, joo....
Tässä he sulassa sovussa etsii nappuloita pihalla:
