Syksyä

Suomen kesä on lyhyt ja siltä se nyt todella tuntuikin. Pitkä pimeä aika meinaa masentaa jotenkin aivan erityisesti nyt kun on oma piha. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että tunnelma se on syksylläkin, ja että syksyn nyt vaan on tultava jotta sen jälkeen voi taas olla uusi kevät. Pitänee katsella jotain kausivaloja puihin tms niin saisi vähän piristystä.

kuistivalot kaivoin varastosta esille

onko tää nyt se ilmastonmuutos - mun vatut on seonneet?!

syksyn hyvä puoli on se että pellot on puitu ja sinne voi taas mennä

pihanurkan auringonkukat ei ihan ehtineet

Vihreä pöytä

Muuttaessani taloon otin käyttöön edellisen omistajan (sovitusti) jättämän puunvärisen ison ja kolhon ruokapöydän, ajatuksena että ostan sitten jossain vaiheessa ihan uuden. Tykkään massiivisista lankkupöydistä joko ihan tummina tai sitten hyvin vaaleina, puunväri on minusta kauhea kaikissa huonekaluissa ja esineissä. Jossain vaiheessa aloin myös lämmetä ajatuksella pyöreästä pöydästä. Sellaista minulla ei ole koskaan ollut. Koska tupa on melkoisen pieni, etsin pöytää 80-90cm halkaisijalla. Silloin tällöin aina googlettelin mutta mitään ei tullut vastaan.

Myös mattoja olen laiskasti etsiskellyt. Minulla on ollut itse valitsemani matto asuessani vielä kotona, ja sen jälkeen aivan kaikki on tulleet perintönä ties kenen jäämistöstä, parisuhteiden myötä jne. En ole mitenkään kauhean tarkka sisustaja ja eläintaloudessa maton tärkein kriteeri on helppohoitoisuus. Vanhat matot on olleet ihan hyviä, kun x:nnen oksun jälkeen ne voi sitten vaan heittää mäkeen. Mitään kalliita mattoja ei ole aikeita ostaa, mutta olisihan se joskus kiva jos vaikka pääsisi itse valitsemaan värin!

Kesälomalla mökkipaikkakunnalla äiti puhui, että siellä on uusi kirppismyymälä, tai sellainen joka ostaa kuolinpesiä ja myy sitten roinaa eteenpäin. Tai ollakseni aivan tarkka kyllä se siellä kai oli jo vuosia ollut, minä en vaan koskaan ollut käynyt siellä. Äiti oli nähnyt siellä monenlaisia mattoja, ja joku kerta sitten kauppareissun yhteydessä päätettiin isän kanssa käydä. Matot sikseen, koska heti ovella silmiini osui myrkynvihreä pöytä. Siis vihreä pöytä. Ihan sellaista en kyllä ollut tainnut osata edes ajatella, mutta se vaan näytti siltä että se niiiin sopisi minun tupaani. Jokin tuolien muodossa puhutteli kanssa heti. Pöytä vaan näytti melkoisen suurelta, ja etsittyäni myyjän hän mittasi halkaisijaksi 110cm ja koko setti myydään vain settinä ja hintaa on 160e. Liian iso, ehkä vähän kallis ainakin kun ei ole tarvetta neljälle tuolille, mutta otin kuvan ja sanoin miettiväni asiaa.

No äiti tiesi kertoa, että tuolit näytti tutuilta siksi, että mummolassa oli sellaiset kun olin pieni. Oltiin kyllä erimielisiä siitä oliko ne vihreitä vai tummanruskeita. Siitä oltiin samaa mieltä, että pöytä on kyllä tosi iso. Poistuin itse kotiin mutta hulluhan se on joka ei jotain tarjoa, joten porukat lupasi seuraavalla viikolla käydä tarjoamassa puolestani 100e. Ei myynyt sillä, joten antaa olla.

Muutaman viikon päästä ne kävi siellä jossain muissa asioissa, ja pöytä oli edelleen jäljellä. Äitin sitä ihmetellessä joku toinen asiakas oli myös kiinnostunut siitä ja tullut siihen tutkimaan sitä. Huomasin miettiväni sitä harva se päivä ja yritin jopa googlettaa vihreitä pöytiä jos löytäisin samanlaisen mutta pienemmän.

Leikkasin pahvista 110cm halkaisijaltaan olevan ympyrän ja mallasin sillä kotona. Kyllähän se mahtuisi, mutta vähän ehkä tulee ahdasta. En tarvitse niin paljoa pöytätilaa mihinkään. Toisaalta en tarvitse vapaata lattiatilaakaan, joten haittaisiko se?

Myymälä oli loppukesästä pari viikkoa kiinni yrittäjän loman takia, ja muistan kun laitoin porukoille viestin, että kun se taas aukeaa niin ostakaa se hemmetin pöytä jos se on vielä siellä. Tosin vain sillä ehdolla että se mahtuu autoon, en halua enää yhtään lisää kuluja pakun vuokraamisesta. He tekivät työtä käskettyä, pöytä oli paikoillaan ja kaupat tehtiin. He olivat joutuneet odottamaan että myyjä löytää oikeanlaisen työkalun pöydän jalkojen irroittamiseen, joten hän oli siitä hyvästä antanut kympin alennusta, ja lopullinen hinta oli siten 150e. Ekalla kyydillä tuli pöytä ja kaksi tuolia ja toiset kaksi sitten myöhemmin perästä. Jälkimmäisiä hakiessaan myyjä oli sanonut, että hyvin pian heidän kauppojen jälkeen se toinen kiinnostunut oli soittanut ostavansa sen, mutta hän myöhästyi. En tiedä mahtaako olla totta vai pistelikö kauppias omiaan, mutta joka tapauksessa case closed ja ei ole kaduttanut! Se on niin minun tuvan näköiseni ja hyvin löysi paikkansa eikä ole häiritsevän suuri.

Tutkittiin tuoleja vielä täällä meillä, ei olisi puuttunut kuin että pohjasta olisi löytynyt mummon nimikirjaimet, mutta ei sentään. Uskon silti, että kohtalo halusi saattaa meidät yhteen 💚

Yksi erilainen samettinen tuoli on Hobby Hallista. Tilasin niitä joskus keväällä kaksi kappaletta, kun kuvittelin ostavani tumman pöydän ja sellaisen kanssa ne kävisi hyvin. Ne oli silloin niin hurjassa alessa että oli pakko toimia vaikka pöytää ei vielä ollut. Valitettavasti sain kaksi erilaista tuolia, toinen oli sileä ja toisessa oli "tikkitakkiraidat". Laitoin palautetta että miten tällainen on mahdollista ja että haluan kaksi sellaista tuolia mitä tilasinkin. He ei suostuneet suoraan vaihtamaan tuotetta, vaan väärä piti palauttaa ja odottaa että saa rahat tilille, ja sitten voisi tilata uuden. Mistä sen tietää millaisen sitten saa, jos nytkin tuli kaksi erilaista vaikka yhdeltä sivulta ne tilasin... jotenkin jäi sitten se uuden tilaaminen, joten nyt mulla on neljä puista tuolia ja yksi samettinen. Puisiin tuoleihin on tarkoitus tilata jonkinlaisia pehmusteita.

Rypäleet

Valitettavasti rypäleiden kypsyminen osui juuri sille viikolle kun olin reissussa. Palattuani ne oli jo ruvenneet hajoamaan ja niissä oli hirveästi jotain pieniä ötököitä, banaanikärpäsiä tms. Poimin parhaat talteen ja tein työkaverin vinkistä mehua.

Rypäleet kiehautetaan sokeri- ja vesitilkassa

Ohjeessa oli 4min, mutta annoin olla ainakin 6min

Lopuksi jälkilämmöllä jäähtymään ja sitten siivilöinti

Mehua tuli melko pieni erä, mutta se on niin vahvaa, että sitä on syytä laimentaa käyttöön. Harmittaa että tämä meni nyt vähän ohi, mutta ensi vuonna paremmalla ajoituksella!

Kukkojen teurastus, 2

Sulatonjalka, mun kesyin ja rohkein kana kukko, joka onnistui karkaamaan kun oli tarkoitus mennä pölkylle. Ensimmäisenä iltana se piileskeli puskissa tien puoleista aitaa vasten. Hämärän lähestyessä se alkoi hiippailla pitkin pihaa ja kävi silmäilemässä melkein jokaista puuta sen alla. Omenapuussa se hetken jopa kävikin mutta tuli heti alas. Seurasin tätä sisältä; jos menin ulos, se juoksi heti aidalle piiloon. Se myös lähestyi tarhaa ja melkein tunnin pyöri sen ympärillä. Selvästi mieli olisi tehnyt omalle orrelle, mutta ei uskaltanut ei. Lopulta kadotin sen silmistäni ja oli jo niin hämärää että sisältä oli vaikea nähdä mitä se siellä teki ja mihin se oli päätynyt. Otin otsalampun ja lähdin etsimään toivoen josko se olisi mennyt kanalaan, mutta ei ollut. Aika kauan sain etsiä ne kaikki muut puut ensin, ennen kuin valokiila osui lopulta siihen kanalan katolla! Sinänsä aika nerokasta, melkein kuin olisi omalla orrella mutta olikin vain villiviinin peittämän verkkokaton väärällä puolella mutta kuitenkin orren kohdilla. Annoin sen olla siellä.

Seuraavana päivänä porukat tuli, ja äitiltä se ihan melkein söi kädestä ja päästi tosi lähelle. Selkeästi minä olin murhaaja ja eihän se eläin väärässä ollut... Hän yritti houkutella sitä makkaralla kanalaan, mutta ei se mennyt. Tuli siis vähän matkaa mutta perääntyi sitten kun alettiin olla lähellä. Kanalassa tietenkin oli kaiken maailman herkut odottamassa, mutta ei se ollut siellä käynyt ollenkaan.

Toivoin että se menisi uudelleen sinne katolle yöpuulle, ja viritin siihen pitkän penkin ja haavin valmiiksi  lähelle. Illalla kun saunoin ja istuin jäähyllä, se yhtäkkiä tuli seisomaan ihan parin metrin päähän isolle kivelle ja katseli mua pitkään. Katselin takaisin ja vaihdoin välillä asentoa eikä se paennut. Tuntui siltä, että se päätti antautua. Se meni yöpuulle jo paljon aiemmin kuin eilen, kai se raukka alkoi olla väsynyt. Laumaeläimelle on varmasti hyvin stressaavaa jäädä yksin. Katsoin, että se jäi tosi reunaan ja että siitä se olisi helppo napata. Odotellaan vaan että hämärä laskeutuu. Kanat on ihmeellisiä sen suhteen, että orrelle mentyään ja/tai pimeässä ne ei sitten enää hievahdakaan. Niillä on vissiin niin huono pimeänäkö. Jännää kuvitella että kaikilla muillakin olisi ja että liikkumatta sitä olisi turvassa.

Pimeää odotellessa alkoi yhtäkkiä tuntua että ei mua yhtään huvitakaan tappaa sitä. Mutta ei sille ole paikkaa ja kirves on kuitenkin varmasti kettua tai jäätymistä lempeämpi tapa lähteä.

Kävin kauempaa katsomassa otsalampun kanssa millä kohdalla se on, mutta en sitten läheltä erottanut kuitenkaan, niin oli pakko vielä sytyttää lamppu. Ei se siihenkään reagoinut. Haavin sain asetella sen päälle ihan rauhassa ja sitten painoin sen alas ja nappasin samalla toisella kädellä kiinni sulista mistä sain, silloin se rääkäisi ja alkoi rimpuilla, mutta game over.

En tiedä miksi mutta tämä päätön ruho sätki yli minuutin ja se oli karmeaa pimeässä pidellä sitä. Ihan kuin se olisi vielä kerran yrittänyt karata...

Kukkojen teurastus

Kukkojen teurastus oli mielessäni päätetty tälle viikonlopulle. Olin lukenut, että linnut kannattaisi poimia iltaisin orrelta, koska pimeän tullen ne eivät liiku ja homma on helppoa niin. Jotkut myös teurastaa ne pimeällä tai sitten laittaa pieneen häkkiin odottamaan aamua, yöaikaan ne ei joka tapauksessa liiku niin ei haittaa että ne on kuin sillit purkissa. No jostain syystä ei eilen illalla tehnyt mieli tarttua toimeen ja jätin sen tälle aamulle. Nyt tilanne on se, että kaksi on uunissa ja yksi juoksee vauhkoontuneena pitkin pihaa.

Aamulla en laskenut niitä enää ollenkaan ulos tarhasta, vaan houkuttelin yhden ja ajoin loput kaksi ensin tarhan pienemmälle puolelle, ja tilkitsin oviaukon kompostikehikolla. Silleen ne on ennenkin pysyneet siellä, mutta nytpä ensimmäinen lehahti isolle puolelle ennen kuin kerkesin paljoa mitään tehdä. Se siis vaan tuli siitä läpi. No päätin että sinä olet sitten ensimmäinen uhri. Tilkitsin aukon nyt järeämmillä välineillä että muut kaksi pysyy siellä, ja pyydystin sitten linnun isolta puolelta kiinni. Yllätti miten voimalla tuollainen terve kukko laittaa hanttiin, sairaan kanan lopetus oli todella helppoa siihen nähden. Niin hyvin kun ne onkin muuten kesyyntyneet niin käsittelyväleihin emme ikinä ehtineet ja olipahan nujuamista.

Seuraavaksi sitten pienempään tilaan pyydystämään seuraavaa. Vedin kyllä oven napakasti kiinni perässäni ja sain otteen seuraavasta uhrista, mutta siinä samalla se kolmas sitten onnistui paniikissa räpiköimään itsensä ulos. Ja vauhdilla karkuun. En jäänyt ihmettelemään sitä sillä hetkellä vaan hoidin homman loppuun. Karannutta yksilöä ei näkynyt missään, niin aloin käsitellä lopetettuja.

Ensimmäisestä nypin höyhenet pois, ne lähti kyllä hyvin mutta taivas että niitä oli paljon ja se oli siksi aika työlästä. Sitten aika lailla näiden ohjeiden mukaan etenin. Minulla oli vain kirves ja terävä veitsi, sakset tai jotkut leikkurit olisi ehkä vielä tarvittu, mutta meni ne siivet noillakin poikki. Kintuista katkaisin ekasta nivelestä varpaat pois.

Seuraavan ajattelin sitten kokeilla nylkeä eli repiä koko nahkan pois, samalla lähtee toki sulat. Se lähti aika hyvin, hänessä oli ihan selvää rasvaakin ja puuha oli sinänsä melko vaivatonta, mutta sitten taas jäin jumiin siipiin ja jalkoihin ja alkoi uuvuttaa. Mulla ei ollut mitään pöytää vaan ihan vaan maassa kyykin puuhastelemassa. Lopulta päädyin leikkaamaan siitä vaan veitsellä parhaat lihat talteen ja loppuruho meni valitettavasti hävikkiin. Tuntuu jotenkin väärältä sellainen, kiittämättömältä. Yllättävän vähän mikään vaihe ällötti, ja eihän noilla nyt mitään suurta perhettä ruokkisi, mutta tuntuu siltä että kaikki pitäisi hyödyntää.

No niin ja sitten lähdin ihmettelemään että vieläkö se karannut yksilö on tontilla vai onko se juossut hevonkuuseen saakka. Ketään ei varmaan yllätä että se oli Sulatonjalka, se reippain ja rohkein, joka pakeni onnistuneesti. Kyllä se löytyi tien puoleisen aidan luota puskista värjöttelemästä. Ei tule vaikka kutsuu ja pelkää minuakin niin että pysyttelee ainakin parinkymmenen metrin päässä. Alkoi olla aika lähteä koiran treeneihin, joten jätin tarhan oven auki, vein sinne herkkuja ja toivoin että kukko nököttää siellä kun palaan ja senkun suljen oven vaan.

Ei nököttänyt ei. Siellä se värjöttelee aidan reunalla edelleen. Muutaman kerran se on kyllä tullut sieltä selvästi esille, kerran  kävi jopa tässä talon edustella missä aiemmin sai aina herkkuja kädestä, mutta yhtään ei päästä lähestymään ja tuonne suunnalle en uskalla sitä edes yrittää liikuttaa; jos se räpiköi tuostakin aidasta läpi niin sittenhän sitä ei kukaan enää koskaan saa kiinni. Tai kettu toki, mutta se ei ehkä ole mikään miellyttävin tapa kuolla.

Konsultoin muutamaa kanatuttua ja yleensä kuulemma jos vaikka haukka vierailee parvessa, jäljelle jääneet pelkää 1-2 vuorokautta ja palautuu sitten. On myös mahdollista että se menee yöksi takaisin orrelleen, ja herkkuja kannattaa edelleen pitää tarjolla. Nälkähän sille myös tulee vaikka kyllä se tuolla näkyy ruohonkorsia nappailevan, joten ehkä vielä routa porsaan kotiin ajaa. Sinänsä melko makaaberia että odotan että se tulee kotiinsa vain jotta pääsen tappamaan sen, mutta elämä on.

Kävi mielessä myös sellainen, että pyytäisi jonkun ampumaan sen, mutta se tosiaan piileksii nyt tuolla tien puoleisella aidalla eikä sinne suuntaan ainakaan voi ampua.

Nythän se sitten pelkää tietenkin myös siksi, että on yksin. Jälkeen päin mietin myös sitä, että ehkä se toinen olisikin kannattanut jättää vielä henkiin, tämä ehkä menisi nyt paremmin tarhaan jos siellä olisi tuttuja. Siis laittaa toinen vaikka koiran häkkiin ison tarhan sisälle.

Ärsyttää melkoisesti. Jos se ei mene tänä iltana tarhaan, saattaahan sen jo ensi yönä joku nälkäinen mun pihasta korjata eikä siinä sinänsä mitään. Ikävää vaan sitten joka päivä etsiä sitä ja miettiä että onko se vielä jossain puskassa vai joko se kuoli. Nyt ainakin tuli selväksi, että kanalan ovien sisäpuolille on saatava kanssa kunnon lukot, että ovet pysyy kiinni silloinkin kun itse olen siellä sisällä. Lisäksi tosiaan seuraavalla kerralla tietää oikeasti poimia ne yön hämärässä. Sitä en kyllä tiedä miten niitä sitten sieltä pahvilaatikosta tms saa yksin otettua niin, että yhden saa ulos eikä muut karkaa. Mulla niitä nyt ei koskaan tule olemaan mitään kymmeniä niin ehkä sitten vaan jokaiselle pitäisi olla oma laatikko. Tai sitten vaan suoraan tappaa ne illalla. Jotenkin nyt vaan tuntui varmemmalta toimia valolla että itsekin näkee mitä on tekemässä.