Kuukausi

Kuukausi takana.

Ei, en ole jatkuvasti räjähtämäisilläni onnesta. Välillä mietin, pitäisikö olla. Loppujen lopuksi moni asia ei kuitenkaan muuttunut; mulla on edelleen sairaus joka melkein joka päivä vituttaa mua, nukun edelleen huonosti, mua väsyttää jatkuvasti ja mulla on olemattoman lyhyt pinna, mulla on edelleen vanha koira jonka lopettamisen ajankohtaa mietin jatkuvasti, ja niin edelleen. Vähän mua stressaa myös raha. Laitoin tähän jonkun verran omia säästöjä, ja huomaan että ahdistaa katsoa säästötiliä kun siellä on "vaan" se määrä rahaa mitä siellä nyt on. Tuntuu, että mitään isompaa ei voi ostaa ennen kuin edes hieman on kerätty takaisin. Porukat osti mulle imurin ja pyykkikoneen, joten ei tässä nyt mitään akuuttia ole,  mutta monta asiaa mitä kuitenkin tartteisi. Uusi ruokapöytä, pienempi sänky, kissan kiipeilypuu, toinen kissa, pihakalusteet ainakin tulee mieleen. Taloa pitää keväällä maalata ja putkimies olisi mielessä soittaa katsomaan tuota pumppua. Kaikki maksaa. Autoa taputan joka ajon jälkeen ja sanon sille että kiitti kun et tänäänkään hajonnut. Jotenkin sellainen vähän pysähtynyt olo elämässä juuri nyt. Raha ei tee ketään onnelliseksi mutta kyllä sen puute stressaa. Tai ei siitä edes ole mitään pulaa mutta kun ei sitä ole rajattomastikaan ja joutuu (aiempaa enemmän) miettimään mihin sitä käyttää. Mä ehkä olen melko pihi ja sillä tavalla hysteerinen että hautoisin mielelläni kultamunaa ja mulle tuo suurta turvallisuuden tunnetta se että tiedän sen olevan, vailla aikomustakaan koskaan käyttää sitä mihinkään.

Mutta kevättä kohti mennään, ja veikkaan että kun pihakausi lähestyy, se suurempi onnellisuuden tunnekin jostain löytyy.

Talvi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa, ja porukat on pääosin varsin sopuisat. Hän on pari kertaa yrittänyt lähestyä  nukkuvaa russelia, mutta Paju ei ole valmis nukkumaan samassa kasassa ja ensin mulkoilee ja sitten poistuu kauemmas. Selkeästi Talvi pitää Pajusta eniten, mitäs me pienet. Vierekkäin, kuten kuvassa, he kyllä sopivat olemaan. Pönen kanssa niillä on ollut muutama yhteen otto, minusta kissa kerjää hankaluuksia. Enää se ei ryntää mihinkään jos pöne rähähtää sille, vaan kaatuu vaan selälleen ja sähisee takaisin. Kerran se yritti pönen kupille ja siitä meni kyllä palaute heti perille, eikä ole toiste kokeillut 😀 Kissa on edelleen yksinolot ja yöt eri puolella aitaa, mutta tänään heräsin siihen, että se oli meidän puolella juomassa ja ilmeisesti kiivennyt yli...

Talvi on syönyt vähän kaikkea ja se on kyllä hemmetin ahne ja hyvä syömään. Ehkä siellä Rodoksella on syötävä sitä mitä tarjotaan eikä ole varaa valita. Aluksi tuntui, että sillä oli vähän "resurssiaggressiivisuutta" ja se mielellään mätki koiria turpaan kun aloin laittaa ruokia. Nostin sen silloin aina portin taakse pois tilanteesta, ja ehkä se on nyt muutenkin tajunnut että täällä ruokaa riittää kaikille, ja osaa odottaa aika hyvin jo nätisti muiden kanssa. Se syö kuitenkin sitten eri tilassa, koska siinä vaiheessa kun koirat on syöneet ja alkavat nuohota toistensa kuppeja, yksi kissa siellä joukossa saa äkkiä aikaiseksi tilanteita. Päästän sen siis takaisin vasta kun koirien kupit on kerätty lattialta pois. Mun koirat on joskus olleet täysin raakaruoalla,  nykyään menee sekä lihaa että nappulaa, ja olisi aikeissa syöttää kissallekin osin raakaa. Mihinkään lisiin en ole vielä ehtinyt perehtyä, mutta hän saa nyt noin 1/3 päivän annoksestaan raakaa ja loput märkäruokaa ja nappuloita, niin tuskin nyt heti on vielä hätä sen suhteen. Oon kyllä kokeillut ripotella sen ruokaan ainakin d-vitamiinia vain nähdäkseni onko se sitten sitä mieltä että hyi mitä paskaa en syö tällaista, mutta ei se vaikuttanut edes huomanneen että ruuan päällä oli ylimääräistä jauhetta.

Eilen meille tuli 40kg raakaa kalkkunaa isoina levyinä, ja ne on olleet kylppärissä sulamassa jotta ne saa pilkottua ja pussitettua pakastimeen. En oikein tiennyt paljonko uskallan tilata, että kaikki mahtuu pakastimeen. Minulla on oma ja täällä oli myyjän jättämä, jonka pesin ja otin käyttöön, ja ilokseni se toimi. Note to self: pakastimiini menee yhteensä varmaan jotain 100kg joten nyt voikin sitten sammuttaa toisen tarpeettomana.

Laita kissa vahtiin lihoja niin koirat ei ainakaan uskalla lähellekään

"En puhu sulle enää" -russeli

Eräs päivälliskartta

Tänään käytiin sellainen lenkki, mikä sisälsi pätkän tiellä, ja jo aiemmin melko surkea remmikäytös on kyllä kuukaudessa rapistunut aivan umpisurkeaksi. Siitä olin hyvin onnellinen että tällaista ei ole enää pakko harrastaa koskaan! Vikahan on siis toki aivan oma, kun en ole kahta nuorempaa jaksanut kunnolla kouluttaa, ja varsinkin sitä viimeistä, kolmanneksi tullutta, käyttää riittävästi yksinään. Ensimmäisen auton vastaan tullessa vaste "reunaan!"-käskyyn oli sen verta vaisu, että seuraavan tullessa karjaisin kitarisat lepattaen. Pappakin kuuli ja siellä he istuivat varmmuuden vuoksi penkassa kuin tatit auton suhatessa ohi. Tunsin oikein silmät selässäni kun palkkasin koiria namilla. Mutta remmilenkit, ei ole yhtään ikävä. Heistä oli kyllä kaikista tosi jännää kun oli pitkästä aikaa toisten koirien hajuja haisteltavana ja merkkailtavana. Pöne varsinkin tuntuu vähän kaipaavan sellaista ja siitä minulla on välillä vähän paha mieli. Pitäisi vaikka viikonloppuisin ajaa sen kanssa lähimpään cityyn.