Kissan haussa

Vietin tänään viime vuoden kesälomapäivää (kunnalla niitä on niin kauheasti ettei tiedä mihin niitä työntäisi, ja vuoden päästä niitä tulee vielä lisää...) ja kävin hakemassa itselleni kissan. Hän on kreikkalainen, tuli Suomeen joulukuun alussa ja asui sijaiskodissa tähän saakka. Tämäkin on taas sellainen match made in heaven että en voi olla kirjoittamatta tätä talteen.

Heti kun asuntokaupat alkoi muodostua, aloin etsiä itselleni kissaa (tai kahta). Oon aina halunnut sellaisen, mutta kolmesta syystä en kaupunkiin. 1. tärkeimpänä se että koirat on helppo ottaa mukaan reissuille niin ei viitsi ottaa hoitajaa vaativaa elukkaa kotiin, mutta nyt kun on pihaan tulossa niitä kanojakin niin sitten niitä ei-mukaan-otettavia onkin jo niin paljon, että hoitaja needed. 2. haluan rakentaa kaikkia kiipeilyjuttuja ja porata seiniin just niin paljon kuin haluan kysymättä vuokranantajalta lupaa, ja 3. haluan myös tehdä sellaisen ulkotarhan kuin sattuu tulemaan kysymättä sopiiko se naapurille tai taloyhtiölle tai yhtään kelleen.

Alusta asti oli myös selvää että mun arvomaailmaan menee vain löytökatti. Suomalaiset esyt on täynnä löytöläisiä, mutta ne on järjestään ihan saatanan arkoja. Sinänsä mua ei haittaisi vaikka se asuisi ekat puoli vuotta pesukoneen takana, mutta ehkä sellaiselle kissalle itselleen se on todella stressaavaa...? Kun on nämä koiratkin tässä härväämässä. Toisekseen suomalaiset kissat on sellaisia paksuposkisia möllyköitä, ja mun silmää viehättää pienet, sirot ja itämaistyyliset kissat. En tiedä saako kissaa valita ulkonäön perusteella kun koiraa ei saa, mutta millä sitten?

Jännästi facebook'kin selkeästi tiesi että oon googlannut jatkuvasti kissoja, koska yksi päivä se läväytti mun näytölle Rodoksen kodittomat eläimet ry:n yhden kissan kodinhakuilmoituksen. Sydän jätti lyönnin väliin ja sanoin itsekseni ääneen että se on tuossa. En ollut edes tiennyt että kissojakin tuodaan ulkomailta. No sivuilla luki että adoptiotoiminnassa tauko aktiivien loman takia ja arvelin muutenkin että noin sievä kissa on saanut jo sata viestiä ja se siitä. Meni monta viikkoa kun kävin katsomassa että siellä se edelleen on yhdistyksen sivuilla, ja sitten joku kerta ajattelin että perkele yrittänyttä ei laiteta ja täyttelin hakemuksen.

Ja tiedättekö paistaa se aurinko joskus paskakasaankin ja ihmeellisiä asioita tapahtuu 😍 Eli tänään sitten hain hänet. Hänen sanottiin olevan tosi reipas ja koiriinkin tottunut. Sisustin hänelle oman huoneen kylppäriin, raijasin sinne pöydän ja tuolin jotka peitin lakanoilla että tulee piiloja missä lymyillä. Laitoin vessan ja laitoin uuden pahvilaatikkoon tuunatun pedin ja sai mukaansa toisen pedin. On kuppia ja kuivaruokaa useassa kohtaa pieniä kasoja, jos johonkin sitten uskaltaa syömään. Avattuani kuljetusboksin oven hän tuli heti ulos ja meni vilttien alle. Ajattelin antaa hänen olla muutaman tunnin ihan rauhassa ja ihmetellä mihin oikein tultiin, mutta sitten olikin pakko mennä vessaan ja pahoittelin kovasti että tulin heti kuitenkin häiritsemään.

No ei paljoa haitannut. En ymmärrä kissoista vielä mitään mutta hän kyllä ON ihan hemmetin reipas ja rohkea. Veikkaan että mun suurin ongelma tulee olemaan se, että kissa on niin tuttavallinen että koirat on ihan 👀👀👀👀👀MIKÄTOION kun se lähentelee niitä ennen kuin ne on valmiita siihen. 😅 No pari päivää toivon että hän pysyy mun verkkojen takana omassa huoneessaan ja saadaan rauhassa haistella, kuunnella ja hallitusti katsella toinen toisiaan aidan läpi ja mietitään sitten miten edetään.

Kissa ulkomailta? En tiedä miten paljon sitä joutuu selittelemään, mutta oon jo valmiiksi vähän villat pörhöllään. Kun on niitä kotimaisiakin kodittomia ja miksi pitää jotain tautipesäkkeitä raahata muualta tänne ja blaa blaa. No, miksi ei? Kotia vailla se oli sekin katti. Juttelin sen yhdistyksen ihmisen kanssa ja se vaan menee niin, että Suomessa ne populaatiokissat elää jossain hylätyissä ladoissa eikä näe ihmisiä koskaan, ja tuolla etelässä nämä pysyy hengissä koska kerjää turisteilta ruokaa ja rohkeimmat selviää parhaiten. Toisille ihminen on uhka ja toisille mahdollisuus. Kissan itsensä kannalta tällainen suunnaton optimismi on varmasti hyvä ominaisuus. Välillä mä mietin niitä kaikkein arimpia jotka ei vuosiin uskalla liikkua uusissa kodeissaan kuin öisin kun kaikki muut nukkuu, että tartteeko kaikkia reppanoita edes pitää hengissä... mutta kukin tavallaan ja tämä meni nyt näin, maailmassa on yksi koditon kissa vähemmän.

Maksoi sen saman 250e mitä nuo kotimaisetkin löytökissat pääosin maksaa, sisälsi kaikki terveysjutut, passin, lennon, kuljetusboksin ja on toki siis valmiiksi leikattu.

Hän on vielä nimetön koska passiin laitettu nimi ei sovi lainkaan mun suuhun eikä meidän laumaan. Ja kyllä, kyllä vähän jännittää miten nämä kaikki tottuu toisiinsa, mutta tässäkin mun yksi elämän mittainen haave ja nyt oli vain aika kokeilla. 😸