Note to self: ensi kerralla kun oot kanakaupoilla, kysy ensin
1) onko niitä käsitelty
2) onko kukko kiltti
3) onko ne valmis lauma eli tulevat toimeen keskenään
Ykkönen ei nyt ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, kakkosta aloin pelkäämään kun luin keskusteluja hulluista kukoista mutta mun kukko väistää toistaiseksi ainakin ihmistä, ja kolmonen on sitten se todellinen ongelma.
Kukko hyysää jatkuvasti vain valkeaa kanaa, ja selvisi myös että valkea on se joka toistaiseksi ainoana munii. Ruskeat on aina erillään ja valkeat kana + kukko erillään, ja ruskeat pelkää valkeaa kanaa niin paljon että ne väistää kun se edes katsoo päin. Kukko ei tee mitään puuttuakseen kanojen väleihin, se on varmasti vielä niin nuori ettei se osaa tai ymmärrä. En ole myöskään kertaakaan nähnyt sen polkevan yhtään kanaa, kiekua se kyllä osaa. Ruskeat siis pääasiassa väistää valkeaa kanaa mutta on siellä joitakin rääkäisyjä kuultu, ja höyheniä on pöllynnyt. Kukko ei välitä ruskeista kanoista mitään. Kuulemma on melko tyypillistä että kukon suosikkikanasta tulee mulkku. Ohjeeksi olen kuullut antaa niille enemmän eläinproteiinia ja kokeilla eristää kiusaaja vuorokaudeksi erilleen. Oon nyt kokeillut molempia enkä usko että suurta menestystä on saavutettu. En kyllä edes ymmärrä miten eläinproteiini vaikuttaa kanojen käytökseen mutta ehkä se on joku vanhan kansan uskomus?
Toisaalta, eihän ne ole olleet meillä kuin vasta viisi päivää. Vaikka ne oli samasta paikasta lähtöisin, niin siellä niitä oli niin paljon ja niillä oli "mikrolaumoja" pihassa, niin selkeästi nämä on toisilleen vieraita. Pari viikkoa kuulemma menee helposti, että lauma on järjestäytynyt. Tämähän on ihan kirjaimellisesti se nokkimisjärjestys. Täytyy silti sanoa että jos tämä nyt sitten vaan on tällaista ja sitä pidetään normaalina että aina on se yksi lellikki joka kiusaa muita, niin ei oo mun harrastus.
Se vähä mitä olen kanoja missään nähnyt, niin ei ne ole noin arkoja olleet. Ei nämä ihmistä pelkää ja niitä voi pällistellä ihan rauhassa ihan vierestä, mutta koskeminen ja kiinni ottaminen on sitten asiat erikseen ja ne menee täysin paniikkiin. Ei ne myöskään syö kädestä, tosin minusta ne syö melko huonosti ylipäätään. Kyllä ne tulee maistamaan kaikkea mutta sitten vaan häipyy, niin en oikein tiedä vielä edes mikä olisi sellainen herkku millä niitä voisi houkutella lähestymään kättä. Eikä sillä nyt sinänsä niin väliä ole, en usko että pitäisin niitä sylissä vaikka voisin, mutta eläimen itsensä kannalta olisi kiva ettei se luule kuolevansa jos ja kun se on joskus pakko ottaa kiinni.
No katsotaan pari viikkoa, josko ne siitä rauhottuisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti