Kissatarhan kimpussa

Porukat tuli taas ja meille tuleminenhan tietää melkoista työleiriä. Sanoin heillekin, että jännä nähdä montako vuotta menee että tänne joskus voisi tulla vain olemaan. 😂 Mun mielestä tällainen puuhastelu on ihan parasta mutta on niin paljon juttuja mitä on hankalaa yksin tehdä, ja sitten niitä aina kertyy siihen että on ne apukädet. Puhumattakaan kaikista sähkö- ja rakennustöistä mitä en edes osaisi tehdä ilman isää!

Päätettiin nyt sitten tehdä vanhasta halkokatoksesta kissoille tarha. Laitettiin ensin kulmiin ihan uudet tolpat ja samalla korotettiin toista reunaa niin, että mahdun seisomaan siellä. Katto meni nyt tosi vinoon mutta eipähän kerry lumia niin paljoa. Keskelle pantiin vielä oikea pölli apujalaksi ja kissoille kiipeilymahdollisuudeksi.

Kuormalavat jäi pohjalle. Jos ne olisi halunnut ottaa pois, koko viritykselle olisi pitänyt tehdä joku väliaikaisteline tai purkaa koko katto pois. Jälkeen päin ajateltuna tätä olisi ehkä kuitenkin pitänyt miettiä, koska nyt lattia on epätasainen ja lahoaahan nuo vielä joskus. No se on sitten sen ajan murhe se.

Ajattelin jo aiemmin, että laitan tarhaan jonkun tuolin tai riippumaton tai jonkun, että voin välillä oleskella siellä kissojen kanssa. Sitten välähti, että kuormalavatarhaan tietenkin kuormalavasohva! Niin hirveää että suorastaan jo hauskaa. Ei oo siis vaan yhtään mun makuuni nämä tällaiset...

Ekana päivänä saatiin kehikko kuntoon. Seuraavana päivänä ruvettiin verkottamaan. Oli ollut ajatus että tekisi jonkun seinän umpinaiseksi laudalla tms, mutta en sitten osannut päättää mikä se olisi, niin vedettiin nyt tähän hätään kaikki verkolla. Mun 1mx10m rullat, joita oli kaksi, ei sitten vaan riittäneet, ja saatiin tehtyä pitkät sivut sekä julkisivun pääty, oven puolen lyhyt sivu jäi. Pitää huomenna hakea lisää verkkoa. Samoin joku fiksu olisi ostanut maalia etukäteen, olisi ollut helpompaa maalata ennen kuin verkko laitettiin, mutta koska en ole niin fiksu niin näillä mennään.

Ovenkin kehikko tehtiin ja siihen saatiin vielä verkot. Ovi jäi odottamaan saranoiden hommaamista.

Jo ennen kuin Talvi tuli, googlailin kissojen kiipeilypuita ja päädyin Natural Paradisen Jasmine XXL -malliin. Vaikka se on kallis (155e), sen pitäisi kestää seuraavallekin kissalle, ei nitise eikä natise, ja lisäksi se oli musta ihan nätti. En ymmärrä sellaisia puita joissa on helkkaristi kaikkea eikä kissa mahdu edes suoraksi tolppaa vasten. Eiks tässä nimenomaan ole se pointti, että se pääsee venyttämään itsensä?

No aina kun oli rahaa puut oli loppu, ja sitten kun ei ollut oikein heittää ylimääräistä sataaviittäkymppiä menemään niin niitä olisi ollut. Venyi siksi aika pitkälle tämä ostos, mutta nyt se vihdoinkin saapui! Se oli ihan helppo kasata ilman mitään työkaluja ja tein sen itse muuten valmiiksi, mutta isän kanssa sitten kiinnitettiin se seinään. Samalla jatkettiin "kissaseinää", mutta yksi väli jäi siitäkin vielä auki kun ei ollut sopivaa palaa käsillä. Just tuo nurkka missä on ylhäällä hylly ja toisella seinällä kaksi kiipeilytolppaa. Nuts kyllä hyppää tuosta nytkin mutta Talvi ei, ja sinne on tarkoitus tehdä helpompi kulkuyhteys.

Asiakkaat itse kaikessa mukana

"Koska me koirat saadaan jotain...?"

Nyt voikin sitten taas mennä maanantaina töihin lepäämään 😂 Kyllä on taas joka raajassa niin hemmetisti verinaarmuja, reikiä ja repaleita että huh huh. Raksahommissa pitäisi aina olla pitkät lahkeet ja hihat, mutta on niin kauhean kuuma, että ei sellaisia pysty pitämään. Tietääpähän tehneensä.