Todellisia kanaongelmia

Varoitus: sisältää kuvan kuolleesta eläimestä, verta ja kertomuksen kirveen käytöstä

Little did she know kun viimeeksi kirjoittelin meillä olevan kanaongelmia. Pieniä ne ongelmat olivat tähän nähden. Meni pari päivää ja valkea kana oli tosi kummallinen, perjantaina aamulla se ei tullut syömään vaan seisoskeli vaan kauempana. Töistä kotiin tultuani se oli edelleen yhtä outo eikä ollut muninutkaan päivän aikana, se on siis ainoa joka toistaiseksi muni. Katsoin että sillä oli takapuoli vähän sottainen löysästä paskasta. Yritin tarjota kaikkea ihan sen lähelle, mutta se vaan seisoi eikä ollut kiinnostunut mistään syömisistä, tuskin oli juonutkaan. Lauantaina aamulla se ei sitten oikein ottanut enää jaloilleenkaan ja pyydystin sen erilleen häkkiin. Siitä se kyllä hetkeksi piristyi mikä vaikutti hyvältä merkiltä, eli pakeni mua pontevasti tarhassa, mutta kädessä sitten ei enää jaksanut rimpuilla vaan möllötti vaan. Silloin kun ostin ne ja hain niitä, ne tappeli kiinni ottaessa ihan kunnolla vastaan, ja siihen nähden tämä siis oli kuitenkin todella vaisu esitys.

Konsultoin kaikkia kanatuttuja, luin kanaryhmiä, etsin googlella ja hetken harkitsin että soitan eläinlääkäriin, mutta en minä sitä mihinkään aikoisi viedä hoitoon ja ainakin jyrsijäkokemuksella siinä vaiheessa kun nämä saaliseläimet on tässä kunnossa, mitään ei ole enää tehtävissä. Yritin kuitenkin pakkojuottaa sitä, syötin sille väkisin hunajaa, annoin öljyä jos sillä on kuputukos ja kylvetin sitä jos sillä on munajumi. Se ei tänäänkään missään välissä muninut. En tuntenut jumissa olevaa munaa missään ja muutenkin se oli päälle päin ihan ehjä ja normaali. Se oli kukon suosikki ja kukko hyysäsi sitä jatkuvasti, mutta ei hyysännyt enää, mikä oli kyllä myös selvä merkki siitä että se on pahasti sairas.

Tämän kirjoitin facebookiin:

Kiitos ja anteeksi, Valkea. 😭

 

Kahdeksan päivää ja mun piti jo tarttua kirveeseen. Jokainen aikuinen ihminen joka eläimen ottaa, tietää että aika on rajallista. Sitä ei vaan halua ajatella. Sen oon jo kauan aikaa tiennyt että mä en vaan osaa ihmisiä, mutta nyt en näemmä osaa pitää yhtä kanaakaan viikkoa hengissä. 

 

Sitä siirtää tunti tunnilta, katsotaan kolmeen jos se siitä tokenee vielä. Sitä pakkojuottaa ja -syöttää, kyselee ympäriinsä, miettii mitä vielä voisi tehdä, toivoo ihmettä. Odotetaan vielä kuuteen. Ehkä sen jo tietää mutta katsotaan vielä sen aikaa että maalaan tämän seinän loppuun tai että sauna lämpenee. Jos se on kovin sotkuista. Jos se vielä siitä. Jos hätiköin. Mitä helvettiä oikein taas ajattelin kun piti nämäkin ottaa? Mikä minä olen päättämään kenenkään elämästä? 

 

Onko sairaampi se jonka mielestä ei tunnu miltään? Se joka kylmäverisesti tappaa vai se joka ei pysty sitä tekemään? Se joka on surullinen vai se josta ei tunnu oikein miltään, vai se joka sitten jälkeen päin sekoaa täysin? 

 

Se laittoi silmät kiinni ja rääkäisi kerran, ja vaikka musta tuntui siltä että ei tunnu miltään niin hetken, yhden lyhyen hetken musta tuntui että tapoin kanan ja oon niin yksin maailmassa kuin yksin voi olla. Mutta ei se mitään Valkea, mä suren sua kyllä kaikkien muidenkin edestä. 💔😭

Niin minusta sitten tuli tappaja. Naapuri kyllä tarjosi että hän voi tulla hoitamaan homman tai henkiseksi tueksi jos haluan, mutta sanoin, että ei mua se ajatus niinkään ahdista ja pakko se on opetella tekemään itse. Eniten pelottaa että hulautan kirveellä omille sormille, kun en ole mikään hyvä tuttava sen kanssa (pitäisi opetella, monesta muustakin syystä). Hän sitten neuvoi, että kalauttaa ensin halolla tajun veks, niin eläin ei rimpuile, ja helpompaa osua kirveellä. Se oli kyllä jo niin väsynyt että eipä se olisi paljoa varmaan rimpuillut muutenkaan.

Verta siitä tuli minun mielestä yllättävän vähän, mutta se mikä oli kamalaa, on se, että se torso ihan oikeasti melko pitkään sätki vaikka pää oli erillään laudalla. Hyi helvetti, se kyllä teki vähän pahaa, ja sitten en voinut olla miettimättä että nyt jos lasken sen jaloista irti niin lähteekö se vielä juoksemaan ja juoksenko mä sitten sen perässä pitkin pihaa niin tuntui kuin olisin jossain kauhuelokuvassa. Eihän sitä nyt oikeasti kestänyt kuin alle puoli minuuttia, mutta kyllä se vaan tuntui tosi hurjalta. Kysyin myös etukäteen tutuilta ja kaikki oli samaa mieltä, että kun kuolinsyy ei ole selvä, ei syöttäisi raatoa koirille. Harkitsin että olisin leikellyt sen auki oppiakseni kanan anatomiasta ja esim. nähdäkseni oliko sillä se muna jossain jumissa, mutta ei mulla ehkä ole niin terävää veistä ja ajattelin että tässä oli jo riittävästi kauhuleffaa ekalle kerralle. En tiedä onko tällainen jonkun mielestä vastenmielistä, iljettävää ja kertakaikkisen pimeää, mutta en oikein tavoita sitä ajatusta. Varsinkaan jos on sellainen ihminen joka kyllä vetää sitä broiskua kunhan se on kivasti marinadissa valmiina. Jos ei itse kestä miettiä ruokansa alkuperää niin ei oo kyllä mitään asiaa kommentoida jos joku toinen olisi kiinnostunut avaamaan sen lemmikkikanansa.

Ja sitten se ikuisuusaihe, sain nimittäin yllättävän monta kommenttia että nostan hattua, itse en olisi kyennyt samaan. Toiset paheksuu että ei voi olla kovin eläinrakas jos tappaa niitä eläimiä. Aika väsynyt kommentti, sekö sitten rakastaa niitä enemmän, joka katsoo kituvaa eläintä? En tarkoita että kaikkien tarttee kyetä lopettamaan, mutta sitten on kyllä oltava nopeasti saatavilla joku joka kykenee. Mun raja menee ehkä siinä, että itse en omia kanojani tule syömään, mutta koiran ruuaksi ne kyllä saa mennä. Eihän mistään saa sen luomumpaa ja paremmin hoidettua lihaa.

yhden oman pihan munavoin kerkesin nauttia

keltuainen oli tosi keltaista

Kiitos ja Anteeksi, Valkea.

Nyt tämä meni sitten vähän hölmöksi tämä mun kanan pito. Ruskeat ei muni ja kukko ei ole kovin kiinnostunut niistä nyttenkään kun sen lemppari on poissa. Toinen ruskea väistää kukkoa. Ehdin nähdä kukon kerran polkevan valkeaa kanaa, ruskeita en kertaakaan edes valkean poistumisen jälkeen. Jos niille antaa jotain ruokaa niin se kyllä tulee ihan itse syömään jolloin ruskeat ei uskalla; ei puhettakaan että se tarjoilisi rouville mitään. No se on vielä niin nuori ja niin on kanatkin, mutta harmittaa, että just se ainoa muniva meni. En tiedä, pitäiskö yrittää jostain etsiä muutama vanhempi rouva lisää.