Kanalan perustaminen, osa 1: entisen purku

Myyjä oli vienyt talvikanalan mukanaan, ja valitettavasti irroitti sen myös sen verta törpösti, että ulkotarha sortui samalla. Jäljelle jäi siis tämän näköinen rötiskö.

Totesimme rakennusmestarina toimivan isäni kanssa, että helpointa on purkaa koko hökötys ja tehdä uusi. Kanalan mitat oli noin 225cm x 350cm, ja halusin hieman isomman. Ei minulla ole aikeissa ottaa kuin se 3-4 kanaa ja heille mahdollisesti kukko, mutta ala tuntuu niin pieneltä, kun ne kuitenkin viettävät siellä suurimman osan elämästään. Minun koko piha on aidattu ja ne voivat kyllä valvotusti olla vapaana. En vaan ole vielä ratkaissut miten estän niitä menemästä syömään mun mansikoita ja tuhoamaan kaikkia istutuksia. Joka tapauksessa alustava visio oli 4m x 4m ulkotarhasta.

Sitten ei muuta kuin purkamaan. Verkko oli tarkoitus käyttää uudelleen, joten yritin irroittaa sen niin, että se säilyisi mahdollisimman isoina paloina. Eniten säälitti tuo humala. Olisin halunnut säästää sen, mutta se oli niin valtava, että aivan mahdotonta poistaa sitä verkosta ja kääntää sivuun.

Humala kuulemma kasvaa jopa neljä metriä kaudessa jos olot ovat sopivat (ja tässä ilmeisesti on, kun se on noin valtavaksi tullut). Toivottavasti se ei pahastu sörkkimisestä.

Lajittelin laudat käyttökelvottomiin ja uudelleen käytettäviin. Osa olikin jo hyvin lahoja, joten oli varmaan hyvä idea uusia kaikki rakenteet nyt.

Jatkuu...

Pihavaloja ja aitaa

Isä on ahertanut pihavalojen kanssa ja nyt aitassa on kolme ulkovaloa, jotka saa päälle kytkimellä sisältä. Eli siis illan koiranulkoilutusvalot, joita ei tartte itse mennä edes ulkoa laittamaan päälle! Mietinnässä on vielä haluaako pihaan jonkun valopylvään, mutta se vaatii sitten sähköjen kaivamista maahan ja on aina oma urakkansa, niin katsotaan nyt. Ensi syksy varmaan näyttää tuntuuko siltä että nämä riittää.

 

Talon myyjältä jäi hirveä läjä kuormalavoja, hän oli suunnitellut tekevänsä niistä tien puolelle aitaa näköesteeksi. Hän oli kerännyt myös riukuja valmiiksi, ja ähellettiin ne äidin kanssa tässä yksi päivä paikoilleen. En ole koskaan tehnyt aitaa ja ei sekään ihan niin helppoa ollut kuin mitä voisi kuvitella. Vähän lähti vinoon menemään, mutta toisaalta onpahan rehellisesti itse tehdyn näköinen 😁 Kuormalavat jäi nyt vielä ainakin odottamaan, en ehkä oikein näe niitä miun maun mukaisena aitana.

Kevään ensimmäiset

Pitkän talven jälkeen he ovat taas täällä!

Pellolla 11.4.

Oli heitä sitten enemmänkin 

En varmaan koskaan ole näin kovasti odottanut lumien sulamista, mutta eipä minulla vielä koskaan ole ollut omaa pihaa ensimmäistä kertaa paljastumassa 🙃

Pihassa 12.4.

Pihassa 12.4.

Pihassa 12.4.

Pihassa 12.4.

  Lisäys viikon päästä:

13.4.

14.4. heille alkoi tulla kylmä

17.4.

20.4.

Kululaskelmat

Ylen sivuilla on julkaistu laskuri, joka koskee köyhyyttä. Yksin asuvalla autollisella naisella minun kunnassani köyhyysraja on sen mukaan 1500e/kk, eli jos jäät alle sen, olet köyhä. Jännempää oli mielestäni se, miten kategoriat laskurissa jakautuivat. Tämä liittyy talon ostoon siten, että osa pankeista vaati lainahakemukseen omien menojen erittelyn vähän vastaavien kategorioiden mukaan, ja se oli mielestäni todella vaikeaa. Nyt kuitenkin vasta tämän myötä tajusin, miten poikkeuksellinen urpo olenkaan. 😁

Ensinnäkin tästä puuttuu kokonaan kategoria "lemmikit", mihin minulla viime vuonna meni keskimäärin reilu 500e/kk. Tämän vuoden menot näyttää kyllä jo todella paljon pienemmiltä, olen siis tarkoituksella jäädyttänyt paljon kokeita ja harrastuksia. Vapaa-aika?  Ei mulla ole mitään koirattomia harrastuksia. Tietoliikenne? Puhelinliittymä maksaa 18e/kk ja jaan siitä netin läppäriin silloin harvoin kun sitä käytän, lisäksi mulla on nyt ollut Digital Dogsitteriä varten laitenetti 4e/kk. Siirrän sen ehkä valvomaan pihaa, koska sisällä ei ole mitään nähtävää, elukat siis on nätisti. Terveys? No vaikka olen näin sairas niin ei mulla kyllä silti ehkä ihan viittäkymppiä per kuukausi mene? Voi kyllä olla melko lähellä. Vaatteita en osta melkein koskaan, ja hygieniaksi varmaan riittää hammastahna ja sellaiset mihin ei kyllä montaa euroa kuussa mene. Kodin tavarat, uusitaan kun jotain tarttee, mutta en mä nyt huvikseni mitään ostele joka kuukausi, johan ihmiseltä loppuu tila kesken?

Taidan olla melkoinen epänaisellinen metsäläinen, mutta se nyt ei sinänsä ollut mikään yllättävä diagnoosi. 😂 En ole köyhä, mutta ei mulla kyllä jakaudu noi menot läheskään noin niinkuin tuossa keskimääräisen suomalaisen menot jakautuu. Niihin pankkien laskureihin laittelin menoja vähän miten sattuu, siis heitin ihan hatusta sen jaon niihin kategorioihin. Ei kai sillä sinänsä ole väliä mihin menee, vaan sillä, paljonko menee, ja paljonko jää, mutta ehkä tuollainen on ihan hyvä tapa herättää asuntolainaa hakeva miettimään mihin se raha menee.

Kaksi kuukautta takana

Taputtelen edelleen mun seiniä ja halailen talon nurkkia ajatellen että kaikki on minun, all mine.

En malta odottaa, että lumet sulaa ja kaikki alkaa vihertää, jotta näen mitä kaikkea mun pihassa onkaan.

En malta odottaa terassikelejä ja aamukahvia pihalla.

En malta odottaa että sortunut kanala paljastuu lumikasan alta ja voin korjata sen ja lähteä kanakaupoille. Itse asiassa olen miettinyt myös viiriäisiä. Mua suorastaan huimaa se tieto että voin ottaa ihan mitä haluan. Talvi tulee joka aamu oman ruokansa syötyään katsomaan mun aamukahvia ja joka aamu mietin, että ajatella että noin vain otin kissankin. Siis en tarkoita etteikö se olisi huolella harkittu ja mahdolliseksi todettu päätös, päin vastoin mulle nimenomaan ei ole tyypillistä seota jostain ja toimia ilman että ajattelen asiaa kunnolla. Tarkoitan enemmän sitä huumaavaa vapauden tunnetta, kun pienenä äiti kielsi kaikki eläimet ja sanoi että ota vaikka sirkus kun muutat pois kotoa. "Hetki" siinä kesti mutta nyt seison juuri sillä ovella!

Kissalle tikkaat

Eilen duunasin kissalle tikkaatkin, kun sellaiset pihasta löytyi. Toinen pää oli vähän kostuneen oloinen niin sahasin palat pois. Sisalnarua oli omassa varastossa ja aataminaikaisella kuumaliimapyssyllä osallistuin lankojen sitomiseen.

Nämä kissa-askartelut on vähän sellaisia että ne vie mukanaan enkä meinaa malttaa lopettaa, vaikka ei tänne sisälle enää kauheasti mitään mahtuisikaan.

Pihan paljastuminen

Viime päivinä on ollut niin lämmin, että lumet ovat sulaneet vauhdilla. Kokonaisuutena maaliskuu on kuitenkin ollut myös hyvin vähäaurinkoinen eikä taida loppua pilville näkyä. Kunnon hangenkelejäkään ei oikein ole ollut, mutta ehtiihän tässä vielä, tosin monesta paikkaa on lumet jo sulaneet eikä ole mitään hankea jäljellä.

On hauskaa ostaa talo talvella, niin kevään tullen saa sitten ihmetellä, mitä kaikkea lumien alta paljastuukaan.

Maansiirtohommat best,onneksi ostettiin talo missä on kasa t.  Lakki

Minä kyllä tykkään ennemmin vanhasta kuin uudesta, mutta rajansa minullakin. Ihan rehellisten romujen hilloamista nurkkiin en ymmärrä, ja kamaa on mennyt sekä roskiin että paikallisen roskalavaryhmän kautta kiertoon jo aika hyvät määrät. Sulaneista kasoista on löytynyt myös mm. parikin eri ovea. Tätä ajatusta en tavoita ollenkaan - jos tavara on roska, eikö se kannattaisi hävittää välittömästi, tai jos sen haluaa säästää mahdollista myöhempää tarvetta varten, eikö se pitäisi säilöä niin ettei se ole umpihomeessa...?

En myöskään ihan tavoita ajatusta hevosenkengästä tai silitysraudasta pihakoristeina, mutta tuollaisia nyt on helppo hävittää. Itse tehdyt betonilaatat ja -esineet sen sijaan on sieviä, edes satunnaiset puutarhatontut ei haittaa kun noita sieniä on niin kauheasti 🍄 Oon miettinyt että jossain täytyy myös olla sienen muotoinen muotti, millä näitä on tänne valettu. Sitä odotellessa! (Lisättäköön, jos tätä lukee joku joka ei tiedä, että mulla on sienitatuointi selässä, mulla on ollut Sieni-niminen koira ja oon niin totaalisen sienahtanut kuin voi olla.)

Joka tapauksessa on hauskaa tehdä löytöjä ja asun paljon mieluummin vanhassa talossa,  jolla on sielu ja historia, kuin jossain upuuudessa ja liian valkoisessa ja steriilissä, missä ei olisi mitään. Helpompaa asioita on poistaa kuin lisätä, kun en nyt kuitenkaan ole ihan noin käsillä tekevä kuin edellinen asukas oli. Jäisi betonisienet valamatta ainakin ellei sitä muottia löydy.

Kissalle orsia, osa2

Orsiprojekti jatkui pääsiäisenä.

Päällysteinä on yksi tätä varten ostettu musta kynnysmatto, ja nuo harmaat/ruskeat on kauan sitten roskalavalta saatuja mattoja, itse asiassa Lakin pentuaikoina, ja oli aikomus silloin hävittää ne kun  Lakki lakkaa repimästä mattoja, mutta ne nyt jäi pyörimään nurkkiin. Koska ne on ihan kauhean väriset, oli hyvä uhrata ne tähän - kissan hyllyt on niin korkealla että ei ne päälliset minun silmään sieltä näy.

Ensimmäinen silta oli tarkoitus saada leivinuunin päältä kirjahyllyyn. Kirjahyllyn puolella lankku on saranoilla kiinni seinässä, ja uunin päällä on toistaiseksi vain pihalta löytyneitä betonilevyjä joiden päällä lankku lepää.

Kirjahyllyn puoleisesta seinästä aloitettiin, olkkarin toiselle seinälle on tarkoitus varmaan laittaa vain suoraa katon rajaan, ettei kaikki seinät oli täynnä kissan juttuja. Hirveän vaikea oli tosiaan tyhjästä alkaa vaan laittaa niitä. Kirjahyllyn päällä on nyt vain pyyhe, pitää hommata kaksipuoleista teippiä ja liimata sillä tuota samaa mattoa sinne.

Osoittautui, että vasemman puoleisin tolppa tuli liian lähelle seinää, ja kissan on hankalaa kulkea sieltä. Virittelin nyt alkuun siihen yhden laudan apulankuksi, mutta pitää miettiä joku muu ratkaisu. Tuo sohvakaan ei taida olla jäämässä tuohon, niin olisi kiva sitten kerralla saada kaikki kuntoon, ettei joutuisi uudestaan muuttamaan jotakin kun huonekalut vaihtuu tms.

Nuo tolpat on tosiaan Zooplussalta ja ne maksoi alle kympin, ja vaikuttaa hyviltä. Talvi ei kauhean ketterästi mahdu kääntymään sellaisella, mutta ehkä taito kasvaa ajan kanssa. Niitä aion tilata lisää.

Koska minun pihasta löytyi betonisäkkejä, päätin kokeilla tehdä tuon tee-se-itse-kiipeilyputken jalkaan painon jotta se pysyisi sen varassa pystyssä. Jos pysyy, se tulisi leivinuunin viereen ja sitä pitkin pääsisi uunin päälle. Nyt uunin päältä ei ole kulkua alas. Viisi vuorokautta se nyt tuossa sitten kuivuu ja sen jälkeen ihmetellään miten muoviämpärin saa pois ja millainen ränkkänä siitä tuli. Putki on Bilteman joku valuputki ja maksoi pari euroa, ja matto on tuota samaa roskiin menevää mattoa, joten ei nyt ollut monen euron uhraus jos koko hökötys päätyy epäonnistuneena kaatopaikalle.

Eihän tuo kissaseinä nyt mikään varsinainen kaunistus ole. Toisaalta ostin vanhan talon jossa on kaikki vähän rempallaan, ja jos olisin joku sisustusfriikki, olisin varmaan jo saanut hepulin täällä muutenkin. Ei mua haittaa. Niistä on kuitenkin oletettavasti paljoa iloa kissalle, ja koska mun talo on oikeasti pieni, hyvä vaan että kissa saa lisää tilaa käyttöönsä näin. Sitä kun ei voi pihalle päästää juoksemaan niinkuin koirat tekee, ja ne vain nukkuu sisällä. Ulkotarhaprojektia odotellessa 😃

Kissalle orsia, osa 1

Jo ennen kuin minulle tuli kissa, olin löytänyt netistä toinen toistaan inspiroivempia rakennelmia. Nykyään ollaan havahduttu siihen, että pieneenkin asuntoon saa kissalle tosi paljon lisää tilaa käyttöön, kun valjastaa korkeuden mukaan. Kissat nyt muutenkin tykkää kiipeillä ja katsella maailmaa ennemmin ylhäältä alaspäin, lisäksi koirataloudessa minusta on mukava ajatus, että kissa halutessaan pääsee johonkin koirien ulottumattomiin.

Alla muutama puhelimeen tallentamani kuva:

Siispä ei muuta kuin tuumasta toimeen. Valmiita elementtejä on myös saatavilla, mutta koska olen tällainen tee-se-itse-hörhö ja minusta on mukavaa käyttää jo olemassa olevia tarvikkeita, ei sellaiset koskaan olleet mielessä. Melko kalliitakin ne on.

Aloitin laittamalla kulun leivinuunin päältä kirjahyllyn päälle, ja olkkarin seinää pitkin pääsee katon rajaan ja sieltä kirjahyllyyn. Materiaalit löytyi kahteen pitempään ramppiin, kahteen hyllyyn ja lisäksi tilasin zooplussalta kokeeksi muutaman "tolpan". Nämä ei ole hinnalla pilattuja ja jos ne toimii, aion tilata vielä lisää. Leveydestä löysin jostakin, että 13cm riittää välikappaleeksi yhteen suuntaan, mutta jotta kissa mahtuu kääntymään tai ohittamaan toisen kissan, leveyttä saisi olla ainakin 17cm tai mieluummin 23cm. Usean kissan taloudessa tulee muutenkin ottaa huomioon se, että umpikujia ei pidä tehdä. Kissoillakin voi siis ilmeisesti esiintyä sellaista kiusaamista, että tahallaan tukitaan reitti ja motitetaan toinen johonkin. Koirathan osaa sellaista myös harrastaa. Minulla ei ole vasta kuin yksi kissa, mutta se on myyty kaveria tarvitsevana ja kaveri sille on jossain vaiheessa tulossa.

Projekti alkoi osien haalimisella. Puuosat löytyi talolta ja osa tuli mökiltä, matoksi ostin yhden kynnysmaton ja uhrasin ikivanhan käytävämaton. Kiinnikkeitä piti ostaa, samoin niittipyssy millä ampua matot kiinni levyihin. Sitten piti hakea maalia, koska inhoan puun värisiä kalusteita ja seinät on valkoiset, niin valkoiset hyllyt häviäisi sinne aika hyvin. Huomasin tosin vasta maalin ostettuani, että oikeastaan minun seinät on hieman harmahtavat, sellaiset kivat paskanvaaleat (not).

Koska en ole koskaan tehnyt mitään tällaista, tai nähnyt kenenkään kissojen kiipeilevän seinillä, en oikein osaa hahmottaa kuinka lähekkäin kaikki pitää sijoittaa ja miten kokonaisuus lähtee rakentumaan. Varaudun siis siihen, että hyllyjä tarvitsee myöhemmin siirtää. Se seinien maalaaminenkin jäi kytemään, mutta saahan ne kissan orret sitten otettua pois kun se on ajankohtaista. Edellisellä asukkaalla on ollut hirveästi nauloja seinillä ja seinät on täynnä reikiä, jotka voisi samalla sitten paikata piiloon. Huomaan jo, että omakotitalossa sitä puuhaa sitten riittää 😃

Tänä viikonloppuna siis maalattiin, ja viikon päästä tulee pora jolloin kaikki pitäisi saada seinille.