Kissatarhan kimpussa

Porukat tuli taas ja meille tuleminenhan tietää melkoista työleiriä. Sanoin heillekin, että jännä nähdä montako vuotta menee että tänne joskus voisi tulla vain olemaan. 😂 Mun mielestä tällainen puuhastelu on ihan parasta mutta on niin paljon juttuja mitä on hankalaa yksin tehdä, ja sitten niitä aina kertyy siihen että on ne apukädet. Puhumattakaan kaikista sähkö- ja rakennustöistä mitä en edes osaisi tehdä ilman isää!

Päätettiin nyt sitten tehdä vanhasta halkokatoksesta kissoille tarha. Laitettiin ensin kulmiin ihan uudet tolpat ja samalla korotettiin toista reunaa niin, että mahdun seisomaan siellä. Katto meni nyt tosi vinoon mutta eipähän kerry lumia niin paljoa. Keskelle pantiin vielä oikea pölli apujalaksi ja kissoille kiipeilymahdollisuudeksi.

Kuormalavat jäi pohjalle. Jos ne olisi halunnut ottaa pois, koko viritykselle olisi pitänyt tehdä joku väliaikaisteline tai purkaa koko katto pois. Jälkeen päin ajateltuna tätä olisi ehkä kuitenkin pitänyt miettiä, koska nyt lattia on epätasainen ja lahoaahan nuo vielä joskus. No se on sitten sen ajan murhe se.

Ajattelin jo aiemmin, että laitan tarhaan jonkun tuolin tai riippumaton tai jonkun, että voin välillä oleskella siellä kissojen kanssa. Sitten välähti, että kuormalavatarhaan tietenkin kuormalavasohva! Niin hirveää että suorastaan jo hauskaa. Ei oo siis vaan yhtään mun makuuni nämä tällaiset...

Ekana päivänä saatiin kehikko kuntoon. Seuraavana päivänä ruvettiin verkottamaan. Oli ollut ajatus että tekisi jonkun seinän umpinaiseksi laudalla tms, mutta en sitten osannut päättää mikä se olisi, niin vedettiin nyt tähän hätään kaikki verkolla. Mun 1mx10m rullat, joita oli kaksi, ei sitten vaan riittäneet, ja saatiin tehtyä pitkät sivut sekä julkisivun pääty, oven puolen lyhyt sivu jäi. Pitää huomenna hakea lisää verkkoa. Samoin joku fiksu olisi ostanut maalia etukäteen, olisi ollut helpompaa maalata ennen kuin verkko laitettiin, mutta koska en ole niin fiksu niin näillä mennään.

Ovenkin kehikko tehtiin ja siihen saatiin vielä verkot. Ovi jäi odottamaan saranoiden hommaamista.

Jo ennen kuin Talvi tuli, googlailin kissojen kiipeilypuita ja päädyin Natural Paradisen Jasmine XXL -malliin. Vaikka se on kallis (155e), sen pitäisi kestää seuraavallekin kissalle, ei nitise eikä natise, ja lisäksi se oli musta ihan nätti. En ymmärrä sellaisia puita joissa on helkkaristi kaikkea eikä kissa mahdu edes suoraksi tolppaa vasten. Eiks tässä nimenomaan ole se pointti, että se pääsee venyttämään itsensä?

No aina kun oli rahaa puut oli loppu, ja sitten kun ei ollut oikein heittää ylimääräistä sataaviittäkymppiä menemään niin niitä olisi ollut. Venyi siksi aika pitkälle tämä ostos, mutta nyt se vihdoinkin saapui! Se oli ihan helppo kasata ilman mitään työkaluja ja tein sen itse muuten valmiiksi, mutta isän kanssa sitten kiinnitettiin se seinään. Samalla jatkettiin "kissaseinää", mutta yksi väli jäi siitäkin vielä auki kun ei ollut sopivaa palaa käsillä. Just tuo nurkka missä on ylhäällä hylly ja toisella seinällä kaksi kiipeilytolppaa. Nuts kyllä hyppää tuosta nytkin mutta Talvi ei, ja sinne on tarkoitus tehdä helpompi kulkuyhteys.

Asiakkaat itse kaikessa mukana

"Koska me koirat saadaan jotain...?"

Nyt voikin sitten taas mennä maanantaina töihin lepäämään 😂 Kyllä on taas joka raajassa niin hemmetisti verinaarmuja, reikiä ja repaleita että huh huh. Raksahommissa pitäisi aina olla pitkät lahkeet ja hihat, mutta on niin kauhean kuuma, että ei sellaisia pysty pitämään. Tietääpähän tehneensä.

Äkkiä meitä olikin kymmenen eli kanat saapuivat

Sain mun nuorimman koiran kasvattajalta vinkin paikasta mistä voisi saada pari kanaa, sillä ehdolla että otan myös kukon. En välttämättä olisi halunnut mutta sellainen nyt sitten vaan tuli. Nämä on kaikki hyvin nuoria ja vasta yksi ruskea kana munii.

Seuraavana aamuna jokaisen uuden kanailijan suuri hetki 😍

Pihan siistimistä

Jos joskus vielä ostan toisen talon, laitettakoon muistiin, että piha pitää sitten käydä myyjän kanssa hyvin tarkkaan läpi, ja kirjoittaa kauppasoppariin mitä on sovittu jäävän ja mitä ei, eli mitä myyjän tulee itse siivota kaatopaikalle ennen kiinteistön luovuttamista. Jossain vaiheessa meinasi enemmänkin vituttaa kun kaiken maailman selvää roskaa ja "tätä saattaa ehkä tarvita joskus johonkin" -roinaa on vaikka kuin hirveästi. Lumiseen aikaan en vaan nähnyt kaikkea mitä tuolta pihalta sitten löytyikään... Sitten totesin, että kyllä kaikesta pikkuhiljaa eroon pääsee, ja että jatkuva vittuuntuneena olo ei vie asiaa mihinkään. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Joitakin roskia poltettiin vielä keväällä, ja syksyn sateita odottaakin taas aimo läjä. Muutamia yksittäisiä tavaroita laitoin paikalliseen roskalavaryhmään, ja mitä ihmeellisemmät romut siellä kyllä menee. Toisen roska on toisen aarre.

Juhannusaattona sain inspiraation käydä talon ulkopuolella olevan epämääräisen puukatoksen kimppuun, ja aloin roudata halkoja liiteriin. Kottikärryjä ei tietenkään ole, mutta isolla Ikea-kassilla homma pelitti vallan kivasti. Sikäli kun nyt siis halkojen kantaminen ylipäätään on kivaa. Ainakin se on todellista hyötyliikuntaa, ja kyllä minusta tuollaiset yksinkertaiset mutta hyvin tarpeelliset hommat on omalla tavallaan meditatiivisia. Niissä tavoittaa hieman samaa tunnelmaa kuin vaelluksella parhaimmillaan. Ei mitään turhaa tai ylimääräistä, vain tarpeellista.

tällainen hökötys

Nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä sellaista, että tehdään jotakin mutta sitten jätetään se vain puoliksi valmiiksi. On minullakin tapana jättää projekteja kesken, mutta tuollainen huonosti tuettu rakennus on tosi vaarallinen. Toinen pitkä sivu oli vain halkopinon varassa pystyssä ja katto on kuitenkin melkoisen painava, että se kun sortuisi ja tuonne jäisi alle, niin huonosti kävisi. Halkojen käydessä vähiin päätin sitten tukea katon tuollaisella kellarista aiemmin siivotulla pöllillä, se oli sattumalta juuri sopivan pituinen. Hökötyksen sisälle ei silti tehnyt mieli mennä, mutta kahmin kaikki halot mitä ulkona pysytellen sain, ja loput jää odottamaan apuvoimia.

Olin ajatellut, että rumilus ilman muuta puretaan pois. Halko-operaation aikana aloin kuitenkin miettiä, että tässähän olisi melko valmis kissatarha. Katto on siinä ainakin viime talven ollut, joten on selvinnyt lumista. Ainoa ongelma on se, että jos kulku olisi vessan pikkuikkunasta, "kissaputkea" saisi vetää parikymmentä metriä. Toisaalta toinen vaihtoehto tarhalle on pikkuikkunan ja tämän välissä, mutta siihen saa portin, sähkökaapin ja kellarin luukun takia soviteltua vain noin 1x3m tarhan. Tämä härveli on arviolta jotain 3x5m. Nyt kissat on käyttäneet kanalaa, joka oli muistaakseni jotain vajaa 12m2. Ei ne siellä mitenkään riehu ja juoksentele, toisaalta siellä ei ole kissasisustusta kovinkaan paljoa, ja esim. orret on kanoille laitettu eikä kissat voi niitä hyödyntää. Järki sanoisi, että isompi aina parempi, varsinkin kun ei tämä meidän talokaan mikään lukaali ole. En vaan sitten oikein tiedä käyttäisikö ne sitä kuitenkaan hyödyksi. Toisaalta sinne voisi tosi paljon tehdä hyllyjä, tasoja, kiipeilytelineitä, putkia ym, niin ehkä tulisi enemmän liikuttua kuin nykyisessä kanalassa?

No se asia jäi hautumaan ja lauantaina vietin lepopäivää tekemättä mitään. Tai siis ajoin kolme vai neljä akullista nurmikkoa, mutta en kantanut mitään, kun olkapää oli melko hellänä edellisestä. Nyt sunnuntaina päätin sitten käydä toisen rytökasan kimppuun. Nämä oli pääosin kuusta ja tosi paljon kevyempiä, täysi kassillinen painoi huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Lisäksi tältä kasalta liiteriin oli noin neljä kertaa lyhyempi matka kuin perjantaiselta. Tuntui edistyvän nopeammin.

työnjohto nukkuu jälleen vuorossa

"valmis" eli riitti tältä erää

Selkeästi lahot laudat heitin surutta poltettavien kasaan, samoin esim. nuo kattohuovan palaset menee roskiin. Kuormalavoja näkyykin pyörän takana ihan hyvän kokoinen läjä ja jokaisen halkokasan alta tulee lisää, mun tontilla on niitä varmaan melkein 50. Tartteekohan niitä kaikkia...? Edellinen omistaja oli kerännyt niitä siksi, että aikoi tehdä niistä näköesteaitaa, mutta sellainen ei oikein istu mun silmään enkä aio niitä siihen ainakaan käyttää. Noita riukuja voisi tuosta siirtää ja jatkaa keväällä aloitettua riukuaitaa. Tuon kasan päällä näin keväällä pienen kyyn poikasen rullalla, joten jännittää, josko kasan alla on kyyn pesä ja hirveä läjä pieniä nahkoja. (Ei mitään hajuakaan onko sellaista olemassakaan, mutta aina saa toivoa.) Kaikki nämä säästettävät asiat voisi kuitenkin siirtää alapihan puolelle jonnekin saunan tai kasvihuoneen taakse. Tässä ne on kyllä talon "takana", mutta ajan auton aina sinne itse, ja nämä on ekana vastassa kun autosta nousen. Ei mikään järin kaunis näky, siksi ne on tarkoitus pikkuhiljaa hävittää sieltä.

Alkukesä

Askartelin vessan pieneen tuuletusikkunaan ja tuvan isoon ikkunaan kissaturvalliset verkot, eli alle hyttysverkkoa ja päälle kanalaprojektista yli jäänyttä metalliverkkoa. Jälkeen päin ajateltuna olisi ehkä kuitenkin ollut hyvä laittaa hyttysverkko ulkopuolelle, koska Nutsilla ainakin on tapana kynsiä verkkoa. Jos se saa verkot rispaantumaan, täytyy sitten vaihtaa. Arvelutti onko lopputulos kovinkin ruma mutta eipä tuota kauempaa edes huomaa, ellei tajua katsoa.

Kanat oli kerran jo varattu, mutta myyjä teki oharit, eli unohti ottaa ne ns. muna-auton kyytiin. Minä järjestelin työvuoroja että pääsin hakemaan niitä, ja jonotin paikalla hirmuisen lössin jatkona aivan turhaan. Hän ei edes pahoitellut tapahtumaa, ja toisen noutoajan sopiminen oli mahdotonta kun milloin he olivat menossa mökille ja milloin mitäkin, ja sitten kanat jo olikin lähdössä pois, niin totesin että pidä kanasi ja tämä olikin eka ja vika kerta kun hänen kanssaan asioin. Olen hyvin allerginen huonolle palvelulle, tai vahinkoja ja unohduksia sattuu mutta kyllähän sitä nyt hyvänen aika asiakkaalle pahoitellaan ja yritetään korvata selkeä oma erhe, esim. tarjomalla toista aikaa jolloin hän toisi ne kuten alun perin oli sovittu, eikä ajattaisi minua 100km hakemaan!

Olisi niitä varmaan jostain muualtakin vielä voinut kysellä, mutta meni hermot sen verta pahasti, että kanala on toiminut kissatarhana. Kissat viihtyy siellä tosi hyvin. Aikeissa on ollut tehdä erikseen kissatarha talon yhteyteen, ja omatoiminen kulku esim. juuri sen verkotetun vessan pikkuikkunan kautta. Jos kanoja ei nyt tälle kesälle tulekaan, niin kissatarhan rakentamisella ei ole kiire, vaan kissat voi pitää toistaiseksi kanalan. Talvi osaa itse mennä kuljetusboksiin ja ymmärtää että se on reitti sisään ja ulos. Nuts ei vielä osaa, tai selkeästi ymmärrä tätä yhteyttä, mutta se menee namin perässä helposti boksiin kyllä kanssa, eikä sinänsä ole mikään vaiva heitä sinne kuskailla.

Kissat tykkää kovasti vain katsella. Enemmän kuin koirat.

Kedon kaunein kukkanen

Mikä huumaava onnen tunne kun omalla pihalla voi ajaa nurtsinkin ihan miten haluaa eikä kellään ole siihen mitään sanottavaa!

Uusi ruohonleikkuri tosiaan tuli ja nurmi olikin jo niin pitkää, että se raukka varmaan useamman kerran ajatteli, että haluan takaisin pakettiin koska olen ruohonleikkuri enkä mikään viidakkoveitsi saatana! Ihmeen hyvin tuollainen akkukäyttöinen vehje pystyi yli polvenkorkuiseen heinään, täytyy sanoa että olin positiivisesti yllättynyt.

Toukokuun helteiden jälkeen on ollut jo pari viikkoa viileämpää ja sateisempaa.

Humala (btw selvisi että se onkin jokin villiviini?!) selvisi kanalaprojektista hyvin ja on jo erittäin pörheä!

Kanalan "humalan" lehti

Kasvihuoneen nurkalla olevan oikean humalan (?) lehti

Humala kasvaa heinää pitkin. Voi apua miten viehättävä luonto. 💚

Mansikat on vielä aivan valkoisia

Keijunmekko puhkesi mekkoihin

Nahkattomat löylyt eli ilmeesi kun et päässyt saunaan