"Hetkeksi hiljaisuus
Saapui luokseni kuin olento
Ja huusi: "Älä pelkää maailmaa."
Istuimme hetken yhdessä
Ja Avaruus katsoi meitä"
[Pariisin kevät: Kesäyö - luin just jonkun tyypin avautumisen miten käsittämätöntä soopaa koko ko biisi hänestä oli. Mä kyllä tavoitan sen tunnelman erinomaisesti.]
°°°°°
Tullessani ensimmäistä kertaa katsomaan taloa, vailla mitään tietoa lainasta tai mistään, pihaan saavuttuani musta tuntui että jalat ei kanna ja että veri pakenee päästä. Mikään maailmassa ei olisi voinut näyttää enemmän minulta. Myyjä sanoi myöhemmin, että kyllä katsomassa oli käynyt porukkaa jos jonkinlaista, mutta kukaan ei ollut jättänyt tarjousta. Minun noustessani autosta ja kävellessäni portista pihaan, hänelle oli tullut tunne, että nyt tuli ostaja. No saahan sitä sanoa vaikka mitä kun on oma intressi saada kaupat tehtyä.
Mutta yksi hämmentävä asia mitä en pysty selittämään itselleni. Hän teki paljon käsitöitä ja täällä on betonista valettuja laattoja, tonttuja, ruukkuja, lehtiä, kynttiläjuttuja, lintujen juoma-altaita ym. Ja ihan helvetisti sieniä. Siis kymmeniä. Betonisia sieniä. Kaikista maailman asioista sieniä?!? 🥹😭🍄
Olen aivan varma että joka päivä kun istun ja katselen mun taloa, Avaruus on siellä ja hymyilee mulle. Ehkä Sienikin on siellä, jossain siellä? Ja hymyilee Sienistä hymyään. Joidenkin asioiden on vaan tarkoitus tapahtua. Talo ja minä löysimme toisemme.
 |
| He sienet. Sienet ja Sieni. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti