Iloisin perhetapahtuma

En voi käsittää!

Eilen töiden jälkeen kanalaan mennessäni katsoin heti, että nyt on alin munintapesä jotenkin käyty petaamassa. Pesiä on kolme ja ne on eri korkeuksilla. Sisällä on purua ja sen päällä heinää. Verhoista näkee, että siellä on kyllä aina välillä käyty tutkimassa paikkoja. Verho siis joskus jää kanan tullessa ulos silleen että näkee että sieltä on tultu. Heinä on edelleen sellaisessa kasassa mihin olen sen tunkenut ja mihin se nyt korkeintaan painuu jos kana käy sen päällä. Nyt heinät oli aseteltu sellaiseen pyöreään linnun pesän muotoon, enemmän reunoille pohjan ollessa miltei pelkkää purua. Työnsin käteni sinne ja ihastelin aikaansaannosta, ja sitten mun käsi osui siihen. Se ei ollut keskellä pesää, vaan etureunassa heinää vasten niin, ettei näkynyt ulos. Onko se, voi ei, ei kai se ole...? Ensimmäinen pieni muna! 🥹

Maatiaiskana alkaa munia noin 5kk tai 20-22 viikon ikäisenä. Kyllikki on vanhin ja varmasti asialla, mutta sekin on nyt vasta 19 viikkoa. En odottanut ihan vielä, kalanterissa lukee vasta kuun lopussa, että Kylli 5kk ja muut tulee sitten perässä. Ei nyt ole mitenkään tavatonta että nuorikot pykää muutaman harjoitusmunan ennen tuota varsinaista muninnan alkua. Ensimunat myös tyypillisesti on pieniä, ja kasvaa kokoa sitten kun tuotanto vakiintuu muutenkin.

Mun ensimmäisen oman kanan ensimmäinen muna. 🥰

Kykyjä

Eräänä päivänä komutin ovi kaatui mun päälle ollessani sulkemassa sitä. Säikähdin tietenkin ihan kauheasti. Vahingot selvitettyäni toinen sarana oli antanut periksi. Ovi roikkui toisen varassa, ja siinä minä yritin pingottaa sen pystyyn että se ei hajoa enempää ja että pääsen hakemaan työkaluja.

Saranat näytti oudolta. Yksin omakotitalossa asuvan ihmisen paras ystävä on Google ja tekoäly, ja uskalias luonteenlaatu. Ihmisillä on tosi paljon sellaisia "en osaa, en ymmärrä, enkä opettele" -asenteita, ja niiden vangiksi jos jää, niin siellähän pysyy. Tottakai on juttuja mihin osaamattoman ei todellakaan pidä koskea, vaikkapa sähkötyöt tulee heti mieleen. Paljon on myös asioita joita voi oikein hyvin kokeilla. Sarana on jo ilmiselvästi paskana niin mikä sitten on pahinta mitä enää voi tapahtua?

Sain oven irti ehjästä saranasta ja sitten piti selvittää miten tuon rikkinäisen saranan tapin saa pois karmista. Tekoälylle voi syöttää kuvia, mutta ei se nyt aina kuitenkaan ole oikeassa. Väitti mm. että tällaisia saranoita ei saa enää mistään. Vanhat ne varmasti on, mutta ihan perus Puuilosta löytyi, kun sinne asti päästiin. Asia ei oikein edennyt, niin irroitin ehjän saranan karmista malliksi.

Ratkaisevaa oli ymmärtää että ei sitä ole pultattu kiinni vaan ihan oli ruuvin kierteet. Siispä runnoin sen rikkinäisenkin "tapin" väkisin hohtimilla auki. "Tapin" alla oli kierteet.

Messingin värisiä ei ollut, joten nyt mulla on eriparisaranat, mutta aivan sama. Laitoin siis sen ehjän vanhan takaisin ja yksi uusi valkea jäi varastoon.

***

Toinen ongelma liittyy jälleen kerran vesipumppuun. Johan se kuukauden pari toimi ja sitten alkoi taas pätkiä. Aluksi vain vähän, esim vessan vetämisen jälkeen kävi kahteen otteeseen kun normaalisti vain yhden pätkän. Muutamassa viikossa se paheni kovasti ja lopulta se pysyi sekunnin käynnissä, sammui, käynnistyi jne. Vain jos hana oli täysillä auki, se pysyi päällä pätkimättä.

No, meikäläinen ensin meinasi että nyt vaihdan sen uppopumpun. Kysyinkin parista kaivohuoltoja tekevästä yrityksestä tekeekö he pelkkiä pumpun asennuksia. Joku vastasi että ei ja muutama ei vastannut koskaan mitään. Ja tämä on se mikä mua joka asiassa eniten vituttaa ja stressaakin; luvassa on ihan saatanallinen homma että löytää jonkun joka sen tekee. Paikalliset kaksi putkimiestä on jo aiemmin kokeiltu jo hylätty surkean palvelun takia. Toinen kävi täällä kerran, otti kuvan pumpun jostain osasta, sanoi tilaavansa sen ja tulevansa sitten asentamaan sen, ja laskuttaa kaiken kerralla. Ei koskaan kuulunut osaa, miestä eikä laskua. Toinen taas sopi mun kanssa puhelimessa ajan koska tulee, ei tullut, eikä palannut asiaan. Mä en siedä tuollaista toimintaa yhtään, enkä aio ruinata keneltäkään palvelua. Pitää sitten ajattaa putkimies 30km päästä kaupungista. Ei mua nyt varsinaisesti ilahduta laittaa asiaan toista tonnia, mutta raha on vain rahaa. Tekijän löytäminen on aivan kauheaa.

Vatuloidessani asian kanssa ajattelin, että ehkä pitäisi tässä odotellessa kokeilla vielä sitä nykyisen pumpun ilmaamista. Mulla on siihen ohjeet ja jotenkin nuo oireetkin oli sillä tavalla tuttuja, että arvelin että voi olla vain siitä kiinni. Siispä rohkeasti avaamaan vesipumpun suoja jonka alla venttiilin pitäisi olla - ja oli. Seuraavaksi ostamaan sellaista pyörän jalkapumppua, missä on painemittari (n. 20e). Ja sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Pumppu irti seinästä, hana auki ja paineet pois. Ja sitten pumpataan sitä ilmaa sinne tiettyyn paineeseen saakka.

Paha vaan, että ostamani pumppu ei näyttänyt alkupainetta ilman että sillä pumppasi ensin. Siis se näytti nollaa kun laitoin sen kiinni säiliöön, mikä ei varmasti ollut totta.

Voi helvetti.

Kysyin tekoälyltä ja se sanoi, että ei pidä arvaamalla pumpata sinne lisää painetta, ja käski ostaa auton rengaspainemittarin, sillä näkee paljonko painetta on nyt. Meni melkein viikko että ehdin cityyn hakemaan sellaisen (n. 15e).

Kotona selvisi että mun vesipumpun venttiili on niin pitkä, että se helvetin rengaspainemittari ei yllä pohjaan, eikä tietenkään sitten näytä yhtään mitään. Tekoäly käskee palauttaa sen Tokmanniin, ja kysyessäni että todellako ne ottaa vastaan avatun ja käytetyn tuotteen jossa ei ole mitään vikaa mutta joka ei vain soveltunut mun käyttöön, se totesi että no ei ne taidakaan ottaa. Käskin etsiä sellaisen painemittarin mikä kävisi mun venttiiliin. Ehdotti jotain jatkojohtoa siihen väliin (n. 20e) tai jotain kokonaan uutta painemittarillista pumppua, jota sai vain jostain nettikaupasta ja joka olisi postikuluineen maksanut yli 30e. Ja joka sitten käy tai ehkä ei käy sekään, ei ole suuri luotto näihin tekoälyn tuotesuosituksiin. Eli tässä vaiheessa mulla olisi mennyt jo yli 50e näihin välineisiin joilla voisin todeta että onko vika edes paineiden vähyydessä?

Juu ei kiitos.

Tekoälyn kanssa kannattaa varoa tätä, että se suosittelee jotain mutta unohtaa ottaa huomioon jonkun asian ja sitten sen suosittelema tuote ei sovikaan.

Pumppu jatkoi pätkimistään, kunnes joku ilta menetin hermoni ihan täysin. Jos vika on paineiden vähyys, tiedän että tuollainen nykiminen kuluttaa sitä (painekytkintä?) ja se epäilemättä jossain vaiheessa hajoaa lopullisesti. Siltä se kuulostaakin.

Kuten jo aiemmin kysyin, rikkinäisiä asioita tutkiessa mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Se hajoaa kokonaan? Et onnistu korjaamaan sitä? Entä sitten?

Siispä palasin tekoälyn pariin ja kysyin, mikä on suurin riski jos nyt vaan pumppaan sinne sitä painetta vaikken tiedä alkupainetta. Se sanoi että en saa sinne ihmisvoimin mitenkään lyötyä niin paljoa painetta että se metallinen säiliö esim räjähtäisi. Jos vika ei ole paineen puute ja sitä tulee nyt liikaa, se luultavasti vaikuttaa toimintaan negatiivisesti ja se voi hajota vielä nopeammin. Toisaalta tällä menolla se hajoaa myös. Riskianalyysini oli että ei voi kuin voittaa. Hajoaa siihen että teen jotain tai siihen että en tee. On myös mahdollista että korjaantuu kun teen jotain.

Siispä pumppu irti sähköistä, vedet pois putkista ja hommiin. Tekoäly sanoi että 5-10 pumppausta. Laitoin kolme, otin pumpun irti ja käynnistin vesipumpun. Se kestää päällä 3-4 sekuntia ennen pätkimistä, eli aivan selvästi asia parani. Laitoin pumpun uudelleen kiinni ja löin sinne muutaman pumppauksen lisää.

Kyllä se nytkin esim vessan vetämisen jälkeen käy kahdessa osassa, eli ehkä sitä painetta ei vieläkään ole ihan tarpeeksi, kun ei pysy kerralla käynnissä tarvittavaa aikaa. Ajattelin nyt seurata vähän aikaa ja ehkä sitten kokeilla vielä pumpata vähän.

Ei räjähtänyt ei.

Omakotitalossa asuminen kasvattaa ihmistä!

Kanojen talviverho

Iltojen pimetessä palasi mieleeni, että kanojen luukkuun pitää virittää joku verho estämään lämpöhävikkiä, kun lämmityskausi alkaa. Halusin sellaista läpinäkyvää paksua muovia ja osoittautui että sitä on juuri tähän tarkoitukseen nimellä polar oviverho / muoviovi / tms. Pakkasen kestossa on eroa, osalle lupaa vain -20 ja osalle jopa -40C asti. Kysyin tekoälyltä mitä se tarkoittaa, ja eihän se -20 -tuote tosiaan räjähdä kun mittari näyttää -21. Luultavasti kuitenkin jäykistyy ja mahdollisesti ajan kuluessa hapertuu tms eikä kestä ainakaan montaa vuotta. En tiedä ulkoileeko mun kanat ollenkaan kun on -20C, onko sillä siis edes väliä? Toisaalta jos ne hetken ulkoilisi mutta verho on tönkkö kuin kallio niin eihän ne sitten pääse?

Luukku on noin 45x45cm. Liuskaa saa useassa leveydessä, ainakin 20cm ja 30cm. Monesta paikasta vaan joutuu sitten ostamaan koko 25m rullan. Laskin, että jos laitan sekä kanalan ulko- että sisäpuolelle verhot ja väliin jää seinän paksuinen alue, ja 50cm on juuri sopiva pituus, niin kolmesta metristä saa kuusi suikaletta. Lopulta päädyin ottamaan sitä -40C kestävää, 30cm leveää, kolme metriä paikasta nimeltä Ansat. Liuskat suositellaan limitettävän 5-10cm matkalta.

Paketti oli yllättävän painava ja ensimmäinen ajatus oli, että onpas se kyllä melko jytkyä, onkohan 30cm liian raskaat kanoille. Toisaalta sitä on helppo leikata ja voi kai sitä lyhentämisen ohella myös kaventaa.

Ajattelin niitata ne kahden listan väliin. Luulin että voin tehdä sen kerralla valmiiksi ja nostaa alkuun pari verhoa pois edestä, että kanat oppii kulkemaan, mutta ne liuskat on niin painavia että ei ne varmaan pysy seinällä oikein mitenkään. Totesin että helpointa lienee lisätä verho kerrallaan.

Nyt on ensimmäinen asetettu paikoilleen. Kyllikki ja Kaisa oli katsomassa kun laitoin sen, ja ne kävi sisällä, mutta sitten illan hämärtyessä verho olikin ongelma. Kyllikki tuli normaalisti sisälle, mutta muut jäi ulos ja sekin sitten luuli olevansa vaarassa ja pakeni pihalle. Kyllikki on mun rohkein kana, en tiedä siksikö, että se on vanhin. Kukko on edelleen kaikkein vähiten rohkea, saa nähdä tuleeko siitä herrasmiestä koskaan.

Kyllä ei nyt sisälle pääse

Lopulta klo 20 maissa alkoi olla sisällä jo tosi hämärä, ja keksin käydä laittamassa kanalaan valot. Sinne sitten yllättäen ihan suorilta marssivat! En tiedä miten se nyt niin vaikutti, ei ne ennen pimeää kanalan luukkua ole mitenkään pelänneet. Ehkä se valo heijasti jotenkin niin että verho ei näyttänyt enää vaaralliselta.

Katselkoot sitä nyt muutaman päivän niin taidan sitten siirtää tuon yhden keskelle niin, että molemmista reunoista mahtuu mutta luultavasti ei koskematta verhoon. Siitä ne sitten varmasti pikku hiljaa oppivat kulkemaan verhojen läpi.

Laitoin tekoälyn laskemaan myös paljonko lämpöhävikki on missäkin oloissa. Lopputulos oli, että jos kanalassa on muutama aste plussaa, ja mulla on kaksinkertaiset verhot, niin vielä jossain -5C...-10C pakkasilla hävikki on niin merkityksettömän pieni että kanojen luukkua voi aivan vapaasti pitää auki. Silloinhan alkaa olla jo niin pimeääkin että ei ne esim työpäivinä montaa tuntia ehdi pihalle, joulukuussa ei välttämättä ollenkaan kun pimeää on töihin mennessä ja töistä tullessa. Kanat ei liiku pimeässä enkä usko että mun mielestä ihan hyvin valaistu piha on niistä mitään muuta kuin pimeä. Yllätyin vähän tästä, positiivisesti toki! Sen takia halusin tuollaiset rumat muovit, kyllä ne varmaan paremmin eristää kuin joku random räsymatto.

Päivitän tähän myöhemmin vähän kuulumisia miten verhoilu edistyy.

Arjen realismia

2,5v kerkesin asua ennen kuin lätsähti vähän turhan lähelle. Kyllähän minä ainakin ajattelen, että on tuolla metsässä varmasti vaikka mitä, mutta ajattelen myös että kyllähän ne nyt siellä mahtuu olemaan.  Minusta ja koirista lähtee sen verran meteliä ja vakituisia reittejä liikuttaessa siellä varmasti myös haisee meille. En pelkää eläimiä. Itse asiassa jos jotain pitäisi metsässä pelätä, niin niitä kanssaihmisiä, mutta ei mikään terve peto käy ihmisen päälle, vaan väistää. Poikkeuksena pentujaan puolustava emä joka tuulen suunnan takia tms ei huomaa että ihminen tulee, mutta pidän tätäkin aika teoreettisena riskinä enkä kyllä ole suonut sille ajatustakaan.

Yhtenä aamuna laskin mudit kuuden jälkeen pihalle. Äiti ja russeli nukkuivat aitassa. Hymni aloittaa heti aivan kauhean tuffailun. Se ei varsinaisesti rähise saati hauku, vaan puhisee tuf, tuf, tuffff. Meikä yrittää komentaa että ole hiljaa, toiset nukkuu, ethän edes sinä armas teinikoira ole voinut unohtaa ketä siellä aitassa on. Pää kii ja kuselle nyt. Ei lopettanut, siinä se pyöri aitan edessä ja muuten lähellä pihalla. Lakki taisi jäädä kuistille eikä poistunut minnekään. Ajattelin että olkaa sitten kusematta, äiti kuitenkin herää varmaan kohta ja pääsevät sitten ulos.

Lähdin töihin ja autolla tielle kääntyessäni katsoin että n. 20m päässä edessä on ihme musta möykky, minun puolella tiellä ihan siinä just pientareella. Mikä tuo on? Ei siinä ole mitään kiviä eikä näy kaatunutta puutakaan. Joku eläin sen on oltava. Onko sattunut hirvikolari ja se on jätetty siihen lojumaan? On kyllä oudon muotoinen hirveksi. Jos se on karhu? Kuin siistii olis nähdä karhu autosta! En kaasuta kuten yleensä vaan ryömin autolla hiljaa lähemmäs. Sitten se möykky alkaa liikkua ja nostaa päätään ja jumalauta se on aivan valtava villisika. 😮 Se poistuu pusikkoon ennen kuin kerkiän silmää räpäyttää.

Villisikauutisten ja juuri löydetyn sikaruton myötä on joskus käynyt mielessä, että on niitä varmaan täälläkin mutta olkoon. Sitten kun tuijottaa itse sellaista silmiin, ei tartte enää spekuloida että varmaan voi olla joo. Ei mikään "varmaan". Niitä on.

Sillehän se Hymnikin varmasti tuffaili.

Hyi hitto. Korjaan yllä olevaa sen verran, että villisikoja vähän pelkään ja sellaista en todellakaan haluaisi kohdata. Piti heti ekana googlettaa tartteeko sikahavainnoista ilmoittaa johonkin (ei, paitsi jos löydät kuolleen sian), syökö se mun kissat, kanat ja nahkiaiset (ei) ja että olemmeko kaikki nyt vaarassa (ei olla). Ei käy terve sika ihmisen päälle, vaan on hyvin arka eläin. Porsaat syntyy pääosin keväällä ja on nyt jo aika isoja, eikä emänkään pitäisi olla hullun aggressiivinen niiden takia. Jos törmäät liikenneonnettomuudessa villisikaan, älä missään tapauksessa poistu autosta, loukkaantunut sika on erittäin vaarallinen. Jos auto palaa ja kuolet sinne ellet poistu, sitten voi olla aika kusinen tilanne. Älä törmää sikaan.

Täytyy myöntää että ei ole kauheasti houkutellut lenkille lähtö tämän jälkeen. Tästä on nyt vasta kaksi päivää ja ajattelin että voin olla hetken järkyttynyt mutta sitten se loppuu ja normi elämä palaa. On niitä siellä varmasti aiemminkin ollut eikä niistä ole ollut meille mitään vaaraa. Ei ole nytkään vaikka satuin  sellaisen näkemään.

Päiväkahvit Kyllikin kanssa

Toinen petotapaus sattui vähän aiemmin, perjantaina illalla joskus 20 maissa. Kanat oli olleet paljon pihalla vapaana, ne suorastaan odottaa sitä ja karkaa tarhasta ulos jos oven avaa. Koirat oli sisällä. Oltiin kuistilla rupeamassa syömään iltapalaa, kun nähdään että kanat jotenkin oudosti juoksee ison syreenin ympäri. Ne vähän hakee nokkimisjärjestystä ja sellaisia pieniä "tuijotetaan toisiamme kunnes toinen hypähtää karkuun" -tilanteita on ja siltä se näytti nytkin. Kunnes sieltä alkoi kuulua aika kova potpotpot ja sitten äiti parkaisee että siellähän on haukka 😯 Hirveällä karjumisella rynnättiin sekaan, minä näin että joku ruskea lehahti mun ylös ja toinen poistui kuulemma toiseen suuntaan. Kanat ryntäilee ihan sekoina jonnekin. Syreeni oli aidattu, viime vuoden kanat tykkäsi olla siellä puskan keskellä mutta ne kuoputti maasta kallion esille, niin ajattelin että suojelen puskaa ja aitaan sen. Jos aitaa ei olisi ollut, kanat olisi päässeet sinne piiloon, en tiedä menisikö haukka perässä? Tai jos koirat olisi olleet pihalla, tilanne olisi ehkä mennyt eri tavalla.

No siinä sitten ensijärkytyksestä toivuttuani menin kanalaan katsomaan. Siellä oli Kyllikki potpottamassa yksinään, näytti ihan ehjältä mutta oli aika hädissään. Se oli siis älynnyt mennä tarhaan ja sieltä kanalaan. Äiti sanoi, että ne muut ryntäsi sinne kanalan taakse, joten kiersin katsomaan rakennuksen alle. Ne mahtuu sinne ja ne tykkää olla siellä, ja siellähän niitä näytti nytkin olevan. Taisin sohia puhelimen taskulampulla ja näin neljät kintut, eli kaikki on ainakin tallessa, huh huh.

Otettiin ruuat kuistilta ja mentiin syömään lähemmäs kanalaa, jos haukat vaikka yrittää palata. Ajattelin antaa niiden hetken olla ja toipua shokista. Vähän myöhemmin sitten herkkukipon kanssa houkuttelemaan niitä esille. Kanalan alla menee perustusten haltijavasa (valtava lankku) niin, että se jakaa alapuolen pituussuunnassa kahteen osaan. Ne oli juuri siellä takana mistä niiden pitäisi kiertää koko tarhan ympäri, kun tarhan ovi on etupuolella.

Ne tuli herkuilla aika reippaasti ja sain niitä pari metriä kuljetettua tarhan reunaa pitkin kohti tarhan ovea, kunnes ne sitten päätti että ei juma ollaan taivasalla ja ryntäsi takaisin sinne alle. Siinä pikaisesti kuitenkin näki että kukaan ei nyt ainakaan valtoimenaan vuoda verta tai ole jalaton tai mitään.

Vaihtoehto 1: yritä vaan houkutella
Vaihtoehto 2: anna niiden olla ja aitaa ne kompostikehikoilla sinne yöksi
Vaihtoehto 3: nappaa kiinni kun ne tulee kupille

Kiinni ottamisessa on iso riski, että se ensimmäinen päästää jonkun äänen jota muut pelästyy ja sitten ne loput ei tule enää ollenkaan esille sieltä. Niistä saattaa päästä se yksi ääni ja sitten kana on kyllä kädessä ihan rauhallinen. Kiinni ottamista pitäisi harjoitella mutta kun en vieläkään tiedä miten sen voisi tehdä ilman että lintu pelästyy ensin.

Houkuteltiin ne kanalan alta tien puoleiseen reunaan ja sieltä haltijavasan etupuolelle. Se sujui aika hyvin. Sitten olisi tarvinnut joko tulla kanalan portaille ja suoraan kanalaan hoitotilaan, missä ne on kyllä vapaana ollessaan käyneet, mutta ei se kauhean tuttu niille ole. Toinen vaihtoehto oli pari metriä taivasalla tarhan ovelle ja tarhan kautta sisään, mistä ne normaalisti kulkee. Ei vaan ihan uskallus riittänyt kumpaankaan. Arvelin että jos saan yhden tulemaan, muut kyllä seuraisi. Kyllikki huusi sisällä ja ne muut ehkä vähän meinasi vauhkoontua siitä, niin laitoin kanalan oven kiinni ja yritin tarhan kautta. Mietin jo että leikkaisiko verkkoa sieltä alareunasta että ne pääsisi suoraan kanalan alta tarhaan. Lopulta selvisi että ei se haltijavasa ihan koko matkalta aluetta rajaa, vaan ne mahtui sieltä päästä livahtamaan kanalan alla takaisin väärälle puolelle. Jätettiin ne vähäksi aikaa sinne ja tehtiin uutta suunnitelmaa.

Kaksiosainen kanala osoittautui jo tosi hyväksi; suljin Kyllikin sinne peremmälle osastolle ja muut ovet oli auki. Jos kaikki luukut olisi auki, olisi ollut riski että Kyllikki päättää liittyä kamujen seuraan ja mitä vähemmän kanoja väärässä paikassa, sen parempi.

Lopulta ne taisi siinä miettiessämme itse tulla sieltä esille ja lähtivät varovasti kiertämään tarhan ympäri. Alkoi jo hämärtää. Koko kanojen vapaana pitohan perustuu siihen, että ne on todella paikkauskollisia ja menee aina sinne omalle orrelle nukkumaan. Se vaikutti siltä, että ne tiesi että pimeä tulee ja nyt on päästävä kotiin. Menin herkkujen kanssa edelle ja ohjasin äidin niiden taakse. Ei saa ajaa mutta silleen kevyesti kävellä perässä ja jos joku meinaa kääntyä, estää kädellä. Saatiin ne kävelytettyä tarhan ympäri ja kaksi kanaa hyppäsi tarhaan, kukko ja yksi kana, en enää muista kuka, meni tarhan oven ohi uudelleen sinne kanalan alle. Ei helvetti! Kävin ohjaamassa ne kaksi sisälle mennyttä Kyllikin luokse. Sanoin että kyllä ne sieltä kohta tulee uudelleen ja niin tulivatkin, taisin laittaa kompostikehikon estämään että tarhan oven kohdalla ei pääse suoraan vaan voisi kääntyä sinne sisälle. Sieltä ne sitten tulivat ja äkkiä ovet säppiin. Huh huh!

Vaikuttaa tosiaan siltä, että selvittiin säikähdyksellä, eikä haukat osuneet kehenkään. Säikähdys sen sijaan on ollut melkoinen ja nehän ei ekoina päivinä halunneet tulla ulos tarhaan ollenkaan. Ei siinä mitään, siirsin kaikki ruuat ja herkut sisälle, antaa toipua rauhassa ilman että niitä kukaan yrittää ulos houkutella. Pikku hiljaa ne kyllä rupesi käymään siinä, mutta painelivat aina heti takaisin sisälle. Nyt kun tästä on 5 päivää, ne uskaltaa olla tarhassa ihan rennon oloisesti ja syövät herkut, mutta eivät esim. lepää siinä ollenkaan. Ennen tätä ne saattoi maata tarhan pohjalla tai siinä on yksi päiväorsi mistä ne tykkäsi, ja ne oli aina kyttäämässä valmiina ovella kun ihminen meni sinne. Nyt ne tulee ulos vasta kun ihminen on siellä.

Kysyin sieltä, mistä ostin heidät, ja sanoi että saattaa mennä parikin viikkoa että järkytys laantuu ja ne palautuu. Kyllä niiden pitäisi toipua ja ehkä minäkin toivun ja uskallan joskus taas päästää ne pihalle. Olen tiedostanut että kanojen vapaana pitäminen on tietoinen riski ja petovahinkoja todennäköisesti joskus sattuu. Vapaana oleminen on kuitenkin sekä kanoille että mulle niin ihanaa, että vaikea kuvitella olevansa ilmankaan. Nyt kun se osui kohdalle, ei se nyt kauhean kivalta tunnu.

Haukat on luultavasti olleet tämän kesän poikasia, kun ne liikkui yhdessä. Nuoret haukat on kuulemma niinkuin ihmisteinit, tyhmänrohkeita, omasta mielestään kuolemattomia ja ne vasta harjoittelee saalistamista. Nyt kun tämä ei päättynyt niiden kanssa hyvin, niin en tiedä, tuleeko ne silti uudestaan yrittämään. En tiedä miksi ne ei osuneet. En tiedä, oppiiko kanat itse katselemaan taivaalle ja huomaamaan pedot aiemmin. Hyvän kukon kuuluisi pitää vahtia ja varoittaa heti jos havaitsee vaaran, niin kanat ehtii piiloutumaan. Piiloja kannattaisi pihalla olla.

Poistin syreenistä sen aidan niin on ainakin kunnon puska suojana.

Sitä jäin miettimään, että olisiko pitänyt ottaa kaksi kukkopoikaa kerralla. Jos Koistinen kasvaa hyväksi kukoksi, se ainakin jossain määrin suojelee kanoja. Monesti kai jos kettu iskee, niin kukko se siinä ottaa osumaa jos joku. Jos olisi kaksi kukkoa, ei jäisi ilman, vaikka yksi menisi hävikkiin. Toisaalta jos niin käy niin voihan sitä sitten ottaa kaksi kerrallaan. Kukkoja ei oikein taida onnistua lisäämään myöhemmin, korkeintaan ehkä jos omista tipuista jättää niin pääkukko saattaa hyväksyä ne.

Sellasta, kyllä maalla on mukavaa!

Toivottavasti he vielä tulee kahville 🥹

Vanhassa kanalassa kylässä

Istuimia

Olipa kerran koira nimeltä Sieni. Sieni tykkäsi mökillä maata yhdellä tietyllä rottinkisohvalla, joka oli ulkokuistilla. Joskus se (sohva) nostettiin nurtsille aurinkoon, ja Sieni se makasi siellä silloinkin.

Sitten sohvan pehmuste hajosi. Kävi paikallisessa ompelimossa uudelleenverhoilussa. Sieni-koira siirtyi ajasta ikuisuuteen. Sohvaosuus hajosi ja joutui roskiin, patja säästettiin.

Ostettuani talon se tuli jossain vaiheessa puheeksi ja yritin etsiä oikean kokoista sohvaa patjalle. Se on sellainen puolentoista perseen sohva, patjan leveys siis 85cm. Liian pieni perus terassisohvaan ja liian iso johonkin nojatuoliin, jos sillä nimellä yritti googlettaa. Osoittautui hyvin hankalaksi. Tänä kesänä tuli mieleen että jos vaan tekisi itse jonkinlaisen sohvan. Kuormalavakalusteet ei ole yhtään mun makuun mutta diy-terassisohvalla google löysi tällaisen:

Tuo on ohjeen mukaan tehty 100x100 parruista ja on siis aivan hemmetin painava ja turhan ronski. Tykkäisin enemmän pienestä ja sirosta. Minulla oli kakkosnelosta vaikka kuinka paljon ja ajattelin kokeilla sillä. Hahmottelin mitat patjan perusteella ja ei muuta kuin sahaamaan paloja. Mitään piirroksia ei tietenkään ollut.

Johtaja ylenkatsoo

Rupee olee istuttavissa

Tässä välissä kävin ostamassa myös saunan terassille uudet tuolit. Siinä oli vanhat puiset istuimet, mutta toinen niistä hajosi eikä paikkailuista huolimatta tullut kestäväksi. Nämä löytyi Jyskin alesta 15e/kpl ja on oikein mukavat istua. Talveksi niitä ei kyllä varmaan kannata lumen armoille jättää, mutta eipä sitä pakkasella kauhean kauaa tartte jäähyllä istuakaan.

Sohvan runko tuli valmiiksi mutta odotti pari viikkoa maalaamista. Raakalauta imee ihan hirveästi maalia, ja aiemmasta viisastuneena ajattelin että maalaan sen ensin halvalla valkoisella jotta kallista värillistä maalia riittää vähempi määrä. Maalin hain k-raudasta, selitin mihin se tulee, valitsin värin ja todettiin myyjän kanssa että litra on hyvä määrä. Kassalla mun ilme venähti kun se maksoi sävytysmaksuineen melkein 60e. Olin katsonut netistä jotain puolet halvempaa... tämä oli nyt joku nimenomainen kalustemaali ja sen pitäisi kestää. Parempi olisi. Tuli jämälautasohvasta melko kallis kuitenkin.

Mutta väri on ihana! Sitä jäi puoli purkkia, yhden jakkaran jo vetelin ja nyt mietin mihin ne loput tuhlaisi. Eri valossa sävy näyttää aika eriltä:

Lakki niinku se sienen yläosa Sienen sohvalla 🤍

Väistämätön

Kesäloman viimeinen päivä. Kymmeneltä illalla alkaa olla pimeää. Siivosin ja maalasin keskivaraston ja sitä varten tyhjensin sen kokonaan, ja sitten mietin pitkään nostanko valopuut jo kuistille, vai laitanko takaisin varastoon.

Jos vuosi sitten kesäkuu oli kauhea ja loman jälkeen teki mieli vain itkeä, heinäkuussa kuitenkin tuli helteet, ja ne kesti niin kauan että jopa mulle riitti. Tänä vuonna mulla oli kaksi viikkoa kesäkuussa, eka oli tosi hyvä ja oltiin silloin Hammastunturilla ("täällä (teltassa) on +32"), toinen huonompi, mutta ei hätää kun heinä-elokuussa on vielä kolme viikkoa ja pakkohan sen sään on parantua. No, ei ole. Ei se oikein missään vaiheessa parantunut. Oli hyviä päiviä ja oli hyviä tunteja, eikä voi sanoa että koko ajan satoi tai oli liian kylmä. Mulle se ei näemmä vaan riitä, tarvitsen pitemmän hellejakson enkä yksittäisiä päiviä. Odotin ja petyin ja nyt on taas sellainen olo, että ei se kesä koskaan tullutkaan, ja nyt se on sitten jo ohikin. Ensi kesään on ihan hirveän pitkä aika. 😫

En päässyt kokeilemaan ilppiä kunnon helteillä. Kasvihuoneessa on vain raakoja tomaatteja, ne ei ehkä ehdi ollenkaan kypsyä. Se ei sinänsä haittaa, koska toissavuonna tehtiin ihan sikahyvää säilykettä vihreistä tomaateista ja se jäi mieleen. Vattuja tuli paljon, myös villejä. Viherherukka kukoistaa ja sillä on mun ajan paras kesä. Pensasmustikka (alempi) teki kolme mustikkaa, mikä on kai oikein hyvä, kun viime syksynähän ne vasta istutettiin ja kunnon satoon meni muistaakseni useita vuosia. Mustaherukkaa on määrällisesti ehkä ihan normi määrä, mutta ne on aika pieniä ja ei kovin makeita. Karviaisessa (lähempi) on parikymmentä karviaista, toinen voi huonommin. Omenapuista parkkiksen puoleinen tekee nyt ekaa kertaa omppuja, toivottavasti ne on hyviä, koska toisen puun omenat ei ole. Niitäkin on tulossa. Kasvihuoneen viereen avomaalle laitetut raparperit ja kesäkurpitsat rehottaa. Kurpitsa kukki mutta ei kurpitsoinut. Luumuista parempi teki vain kourallisen luumuja, toisessa on vielä aivan raakoja. Mansikkapenkit kuoli, alempi hukkui rikkaruohoihin ja ylempi kyllä teki vähän mansikkaa mutta siellä on tosi paljon karanneita ja se pitäisi varmaan ensi keväänä jyrätä ja laittaa uudelleen.

Vesipumppu on taas rikki ja se pitää vaihtaa uppopumppuun ennen kuin maa on jäässä ja kaivaminen hankalaa.

Keskivaraston seinät ja katto on tosiaan öljytty ja vetäisin ex tempore lattiankin valkoisella. Tulipahan samalla imuroitua hiiren paskat. Uusi pakastin tuli. Toisessa vanhassa on tiivisteet niin homeessa, se kyllä toimii mutta ehkä se nyt saa lähdöt. Meinasin ensin jättää sen kananrehun säilyttämiseen, kun tuollainen arkku on yksi harva asia mihin hiiret ja rotat ei mene läpi, mutta emmä tiedä tarviiko sitä rehua säkkikaupalla säilöä. No aina sen voi sitten lahjoittaa pois.

Jotain hyvääkin on mitä odottaa; kanojen pitäisi alkaa lokakuussa munia. Minä kyllä tykkään kaikista vuodenajoista, mutta jotenkin nyt kun sitä kesää ei oikein ollut ollenkaan, on sellainen olo, että aika ei saa edetä ja en pysty tähän. Tiedän että elo- ja syyskuussakin voi olla vielä tosi lämmin, mutta ei se ole sama asia. Talvikin on tavallaan jännä, eka talvi kanalan (ja ilpinkin) kanssa. Vähän jännittää riittääkö patterit ja miten kaikki tulee menemään, mutta samalla positiivinen odotus että nytpä pääsen kokemaan. Toivottavasti lunta tulisi kunnolla. Viime talvena sitä oli niin vähän, etten lumikenkäillyt yhtään kertaa. Keväällä ostin vielä liukulumikengät ja niitä kävin kerran kokeilemassa.

keijunmekko kasvoi talvivaloihin

värinokkoset viihtyi kasvihuoneessa

koistisilla

eka sieniretki äidin ja Lakin kanssa. Kantarelleja tulee paljon

Kanat onneksi tuottaa paljon hyvää mieltä 🤍

Polttopuita

Kaksi ja puoli vuotta riitti talokauppojen mukana tulleet puut. Tai on niitä vielä varmaan alkutalveksi, mutta nyt piti ekaa kertaa ostaa. Nyt on myös ilmalämpöpumpun eka talvi. Oletan että pitkälle syksyyn pärjää vain sillä ja uunia voi lämmittää vasta selkeästi myöhemmin kuin silloin, kun se on ollut ainoa lämmön lähde. Toisaalta vielä nollakelillä on pärjännyt niin että lämmittää uunia pari kertaa viikossa, se ei vie kovin paljoa puita.

Kanalan perustukset tehneen konekuskin kanssa oli jo keväällä puhe, että häneltä saa puita. Valitettavasti vain saunapuita, leivinuunimittaisia ei nyt kun keksin niitä haluta, ollutkaan valmiina. Olisi tehnyt nyt elokuussa mutta ei kai ne olisi ehtineet kuivua? Otin siis häneltä vain saunapuut. Määrän arvioiminen oli taas ihan hirveän vaikeaa. Siis että miltä näyttää motti puita minun liiterissä. Sen silmä osaa jo arvioida, paljonko menee yhteen saunaan tai yhteen talon lämmitykseen. Lopulta päädyin kivaan tasalukuun eli kymppi, josta 7 pitkiä ja 3 saunapuita. Sitten kun niitä ei saanutkaan samasta paikkaa, ja sain könttätarjouksen, niin menin sanomaan että tuo vaikka viisi mottia sitten. Viis mottia kuljetuksineen 300e, sekapuuta.

Tässä on se 5m3

Ensimmäinen ajatus oli että onpas niitä aika vähän ollakseen se viisi. Sitten kun aloin mättää niitä liiteriin, ajatus vaihtui nopeasti että onhan näitä tässä ihan hirveästi. Siis että se viisi onkin aika paljon ja että tässä on kyllä varmaan yli vuoden saunapuut. Sehän ei sinänsä haittaa mutta tämä vaan muistiin, olis kiva oppia paljonko mulla menee vuodessa.

Noita mätti liiteriin yksin yhden iltapäivän. Tein kolmessa osassa, söin välissä ja toinen tauko tuli sateen iskiessä. Katsoin sadetutkasta että on vain puolen tunnin kuuro, niin peittelin jäljellä olleet puut pressulla siksi aikaa. Ja note to self: puuhommat olisi tosi paljon kivempia kun olisi sellainen sää että voisi käyttää ainakin pitkiä hihoja, jos ei lahkeitakin, kuolematta lämpöhalvaukseen.

Johtajan mielipide tästä touhusta

Ne loppui!!

Lopputulos näyttää tältä:

Näitä on kaksi ja puoli riviä

Uunipuut tuli torista löytämältäni aivan vieraalta, joka myi 1.5 kuution säkeissä 90e/säkki ja kuljetus meille 20e, hänellä oli eri etäisyyksille eri taksat. Kuusi mottia eli neljä säkkiä siis pihaan tuotuna 380e. Tämä oli koivua, tai ei saanut valita ja koivua sieltä tuli. En olisi halunnut säkkejä mutta heiltä ei saanut vapaita puita. Olisi halutessaan voinut kilpailuttaa vielä enemmän, minä katsoin näitä pariin otteeseen eri paikoista ja jotain tällaista ne nyt on, niin en jaksanut vaivautua etsimään halvinta jos se hintaero on pari euroa per motti.

Tässä on kuusi kuutiota

Nämä tuli tiistaina illalla ja eka ajatus kauempaa oli, että onpas niitä hirveästi. Lähempää sitten mietin että näillä pitäisi koko talvi pärjätä😂Peittelin ne pressulla yöksi ja aloitin mättämisen aamulla. Myyjä sanoi hakevansa säkit pois kun oon saanut ne tyhjäksi.

"Mitenniin ei kerkiä leikkimään?"

Näistä on tosi ärsyttävää kaivaa puita ulos

Random onnellistuminen

Laitoin seinään tarrat jotta määrän arvioiminen on jatkossa helpompaa

Alkaa mennä pino korkeaksi

Viimeinen näyttää pötkähtävän

Odotelkoon huomiseen

Takarivissä 4.5m3, suunnilleen mun korkuinen rivi

Mätin parissa kolmessa tunnissa kolme säkkiä tyhjäksi. Toisen jälkeen alkoi tuntua että nyt riittää. Piti kiivetä halkopinon päälle heittelemään puita reunoille, ja hakea jakkara että yltää. Äkäpäissäni tyhjensin siinä kolmannenkin säkin, mutta sitten todellakin riitti ja lähdin tekemään ruokaa. Neljäs sai pressun päälleen ja saa odottaa huomista, käsiä särkee sen verta paljon.

Tällä hetkellä ajatus on että onhan näitä tässä ihan hitokseen. Neljäs säkki saa mennä osin tuon koko takaseinän levyisen pinon päälle mutta sitten se alkaa olla niin korkea että pitänee tehdä vielä yksi erillinen pino. Liiteri on vähän epäkäytännöllisesti täytetty. Saisipa sen joskus täysin tyhjäksi ja voisi laittaa rivit kuten haluaa.

Aamulla jatkoin ja sain viimeisenkin säkin samaan kasaan. Kiipesin kyllä kerran sinne päälle itse ja heittelin puita reunoille. Nyt on kasa reilusti minua korkeampi ja tarttee pallia että saa niitä sitten otettuakaan sieltä. Mutta on siinä nyt puu poikineen!

Kaksi lyhyttä riviä on vanhoja