En oikeasti tiedä onko kanoilla teini-ikää. Toivon että on ja tämä menee ohi. 😬 Postaus sisältää ällöttäviä (verisiä) kuvia!
Nämä on todella huonoja syömään. Siis kyllä ne kananrehua vetelee ja herkkuina kelpaa nakki, lihapulla ja koiranmakkara. Mitään puuro-, pasta-, peruna- keitetty kasvis- ym ym. sotkuja ne ei juurikaan syö. Saattavat tulla katsomaan ja joku ehkä maistaa, osa ei koskekaan. Edellisen vuoden kesäkanat söi ihan kaiken. Nämä ei. Tuntuu että vielä huonommin kuin silloin tullessaan. Jos ruoka ei kelpaa niin eipä se luoksetulon treenaaminen oikein onnistu. (Tämähän kuulostaa ihan teinikoiralta). Toivon että se siitä, kunhan heille vähän ikää tulee.
Eilen ne pelästyi maton puistelua. Siivosin kanalaa ja ne pyöri siinä niinkun ne nyt tekee. Päätin lattian lakaisun ohella puistella vähän mattoa. No hepä sai aivan hirveän slaagin ja ryntäsi kaakattaen kuka mihinkin. Ei auttanut perään huudella, että älkäähän nyt. Paikallistin heidät vähän myöhemmin kanalan takaa, kasvihuoneen luota puskista. Olkoot siellä. Tunnin kuluttua oli tulossa vieras koiransa kanssa, ja sitä ennen menin hakemaan heitä tarhaan; vierasta koiraa ei uskalla päästää pihaan vapaaksi jos kanat on irti. No he suostui nyt juttelemaan mun kanssa ja koiran nameilla päästiin sovussa tarhaan.
Koistine alkoi tänään ekan kerran minun nähden polkea (=astua) Kyllikkiä. Ne oli pihalla vapaana. Sillä on ihan hirveän rajut otteet, Kyllikki rääkyi ja pakeni minkä kerkesi. Tämä kai ei ole mitenkään epänormaalia, varsinkaan kun ei ole toista kukkoa pitämässä pojannulikoita herran kurissa. Pahalta se silti kuulostaa ja näyttää.
No kaikki muut sitten oli ihan kauhuissaan että mitä täällä tapahtuu.
Kyllikki erosi porukasta ja värjötteli yksin vanhassa kanalassa. Muut sompaili pitkin pihaa. Itse asiassa ne muut tuli toistuvasti kuistille ja toistuvasti kävin häätämässä heidät, kun en nyt halunnut heitä sinne paskantamaan. Jonkun kerran kun sain heidät poistumaan, katsoin ikkunasta että ihan kuin Koistinen hakkaisi pihalla aitan takana jotakin. Menin terassille katsomaan, mutta se lopetti ja häipyi. Olikohan sillä hiiri vai mitä se oikein oli?
No ne jatkoi terassille palaamista. Lopulta meni hermot ja päästin tahallani koirat sisältä. Hymni ja Paju lähtee vauhdilla, eihän ne kanoille mitään tee mutta kanat pelästyi sitä ja tytöt pakeni portaat alas. Kukko sinkosi terassilaseja päin ja jäi sinne sätkimään ja pudottelemaan kukkaruukkuja. Otin sen käteen, se rääkyi ja loput oli taas aivan varmoja että nyt koitti kuolema. Vein Koistisen kanalaan ja jupatin sille että nyt pois mun kuistilta ja vähän voisi hillitä käytöstään muutenkin.
Sitten menin etsimään niitä muita. Kyllikkiä ei näy missään. Muut tytöt löytyi roskiksen takaa. Kyllikkiä ei löydy vaikka etsin kaikki paikat. Se ei vaan ole missään. Tytöt vaikutti olevan ihan ok, tai sain mennä metrin päähän ja heittelin heille siitä nameja, söivät kyllä mutta eivät halunneet tulla puskasta. No olkaa siellä. Enemmän mietin että missä se Kylli oikein mahtaa olla. Koistisen hakkaaminen tapahtui aitan sellaisella kohdalla, mistä koirat menee aitan alle. Mitä jos se olikin Kyllikki mitä se kuritti ja se pakeni sinne aitan alle...?
Ei tule kutsumalla eikä tule syömään nameja. En tiedä onko se edes siellä. Olkoon missä on, ei sille nyt mitään mahda. Minulla alkoi treenit ja jätin heidät pihalle.
Palasin vähän ennen kuin alkoi hämärtää. Kaikki viisi näyttää olevan pihalla, neljä omassa porukassaan ja Kyllikki selkeästi erillään. Kaikki vyöryi mua vastaan. Miten te vielä täällä heilutte kun alkaa tulla pimeä, lähdetääs tarhaan nyt, höpötin heille. Kyllikki ei tule. Muut painelee kanalan nurkille, menen hakemaan treeneistä jääneet namit. Kylli tulee erittäin mielellään mun luokse ja syö herkkuja. Toiset taisi itse mennä tarhaan tai hengaili jossain siinä lähellä. Houkuttelen Kylliä herkuilla lähemmäs, se tulee helposti johonkin 3-4m päähän tarhasta mutta sitten selkeästi ei halua ja poistuu takaisin kauemmas. Jaahas, kylläpä se nyt pelkää kukkoa, ajattelin. Kävelin sen perässä ja se tuli taas herkuille. Sitten tajusin katsoa sitä vähän tarkemmin ja jumalauta sen koko päähän on aivan veressä!! 😭
Pikainen tuumaus. Toisten kanssa se ei varmasti halua mennä eikä sitä voi sinne laittaakaan, veri saa kanat vaan nokkimaan sitä lisää. Niille on sellaista blue spraytä olemassa sitä varten, siis suihkutetaan pieniin haavoihin ja se estää ettei muut noki. Muut tytöt meni sisälle ja Koistinen paineli perään, suljin tarhan oven. Sitten lisää nameja ja Kyllikki vanhaan tarhaan. Tuli helposti ja suljin sen sinne. Siellä ei enää ole yhtään orsia, äkkiä virittelin verkon läpi yhden kepin jos se kelpaisi, tai sitten se asettuu munintakopin päälle. Jätin sen sinne ja odottelin että pimeä laskeutuu. Kanathan ei näe pimeässä ja ne kuvittelee ettei silloin muutkaan näe heitä, ja ne on melko helppo pyydystää. Menin vähän liian aikaisin otsalampun kanssa sohimaan ja se hiippaili vielä tarhassa. Virittelin sille tässä välissä koiranhäkin kanalan huoltotilaan. Suljin kanaputken mutta en halua laittaa sitä toiselle isolle puolelle vielä, jos sitä pitää lääkitä niin se on helpompi ottaa häkistä, eikä tartte jahdata. Sillä aikaa se oli mennyt juurikin sinne munintakopin päälle kökkimään ja valmistauduin että nyt se on tehtävä.
 |
|
 |
| Siellä värjöttelee |
 |
| Sama kuva käsiteltynä |
Ensimmäisten kesäkanojen kanssa niitä syksyllä lahdattavaksi pyydystäessäni Sulatonjalka karkasi samasta tilasta missä Kylli nyt on. Köytin sen oven koiran remmillä kiinni niin, että ei varmasti aukea. Sitten menin sisään toisesta, tarhan puolen ovesta. Tajusin heti että siinä tarhan ja kopin välissä on verkkoseinä, jossa on vain eläinten mentävä reikä, joten ei muuta kuin ulos, leikkurit vajasta, ja takaisin tarhaan. Köytin senkin oven sisältä koiran remmillä niin, että sitä päin lentävä kana ei saa sitä auki. Sitten verkkoa leikkaamaan. Sain siihen itseni kokoisen reiän ja könysin sisään kopin puolelle. Kylli ei hievahdakaan. Konttaan lähemmäs ja ihan rauhassa ja hiljaa vein kädet sen molemmin puolin. Sitten vaan kiinni. Kana rimpuilee ja rääkyy ihan hulluna, siihen pitää varautua tai se lipeää kädestä, voimaa on yllättävän paljon. Odotin että se rauhoittuu ja sitten konttasin sen kanssa takaisin tarhaan ja yhdellä kädellä pitelin kanaa, toisella avasin koiran remmin solmusta.
Kanalassa kuvasin sitä otsalampun valossa:
Pihkavoiteen olin varannut valmiiksi ja sitä runttasin siihen aika reilusti. Mitään blue spraytä ei tähän hätään tietenkään ole, tosin en kyllä laittaisi sitä muiden kanssa vaikka olisikin. Toipukoon nyt yhden yön rauhassa yksiössään ja mun pitää kanssa toipua järkytyksestä. Kysyin sekä sieltä mistä kanat tuli, että mun viime kesän kesäkanojen ihmiseltä, ja kyllä tällainen on nuoren kukon touhuiksi ihan normaalia. Ottaa tosta harjasta kiinni että saa kanan pakotettua pysymään aloillaan. Mitä enemmän kana rääkyy ja pakenee, sitä rajummat otteet se provosoi. On mahdollista että kukon lisäksi joku muukin on sitten nokkinut sitä, kun veri tosiaan laukaisee niissä jonkun ihme vaiston ja ne vaan nokkii sitä ihan maanisesti.
En tiedä, aika järkyttävää. Kyllä ne viime kesän kukotkin aika rajusti kanoja käsitteli, mutta jotenkin tämä nyt kyllä näyttää tosi hurjalta. Siltähän puuttuu puoli harjaa. Mahtaa olla ihan helvetin kipeä. Kukko voi olla nuori, liian innokas ja hormonit huuruta, mutta eihän se nyt voi verille kanoja käsitellä. Olisi kuulemma hyvä, että olisi vanhempi pääkukko niin se pitäisi pojanklopit herran kurissa ja nuhteessa. Se siis ihan oikeasti menee väliin jos nuoriso käyttäytyy liian rajusti ja opettaa ne siten tavoille. Mutta kun ei nyt ole, ja tämä on niin normaalia niin tuskin se kukkoa vaihtamallakaan paranee. Luultavasti tasoittuisi nopeimmin jos kanat lakkaisi panemasta vastaan ja alistuisi kohtaloonsa. Voisi myös auttaa asiaa, jos laumassa olisi vanhempia kanoja, tosin siinä voisi käydä niinkin että niitä matameja kukko kunnioittaisi mutta näitä nuorempia riepottelisi ihan samaan tyyliin.
Sellasia kivoja lemmikkejä. 😶
 |
| Aaaa |
***
Seuraavana päivänä tosi paljon paremman näköinen pää:
Hölväsin uudelleen pihkavoiteella, itse asiassa ennen kuvaa, nahka kiiltelee siitä. Sitten vapautin Kyllikin kanalan toiselle puolelle. Ei mennyt montaa kuukautta niin jo osoittautui hyväksi että kanala on jaettu kahteen osaan!