Oli niin hyviä, että piti tehdä lisää. 😋 Omia kurkkuja oli ehkä kilo ja avuksi tuli kaupan avomaankurkkuja pari kiloa. Ostettiin myös varta vasten näiden tekoon sanko, kun ei koko määrä mahtunut mihinkään olemassa olevaan astiaan.
Ensi vuonna pitää laittaa enemmän kurkkuja, tämän vuoden sadon tuotti vain kaksi taimea.
Omenapuut kuulemma käyttäytyy niin, että joka toinen vuosi ne tekee isomman sadon ja joka toinen vuosi "pitää taukoa" ja satoa ei välttämättä tule lainkaan. Minun eka kesä oli ilmeisesti sellainen välivuosi, kun kummassakaan puussa ei ollut muutamaa hassua omenaa enempää. Tänä vuonna isompi puu teki suuren sadon, pienempi jälleen vain muutamia omppuja.
Piti ostaa jättiläiskattila omenoita varten. Pelkästä omenamassasta tuli todella paksua, joten lisäsin sinne vähän vettä, että sen pystyi ajamaan blenderillä sileäksi. Tein siis sosetta ilman hillosokeria ja pakastin kaikki, niin ei tarvitse miettiä säilymistä. Tein myös kokeeksi erän paahdetuista omenista, jotka oli uunissa.
Omenoita on isossa puussa vielä hirveästi, mutta ne on niin ylhäällä että pitäisi keksiä miten ne sieltä ottaa. Voisi tehdä yhden erän hillosokerilla vielä.
Kokeilin ekaa kertaa säilöä kurkkuja, ja vahingossa löytyi heti huippuhyvä resepti! Tämä oli valkosipulinen ja melko etikkainen, ei makea. Inhoan maustekurkkuja ja tykkään nimenomaan (venäläisistä) suolakurkuista.
Ekaa erää tuli kolme purkillista ja ne on jo syöty 😀 Kurkut tekeytyy kolme päivää huoneenlämmössä ja ekan vuorokauden jälkeen niistä lähtee niin hyvä tuoksu, että oli ongelmia olla koko ajan maistamatta muutamaa!
Tämä oli jäänyt luonnoksiin, aloitettu heinäkuun puolivälissä.
Rotanloukku oli tosiaan monta viikkoa, mutta ei mitään. Näin siron rotan aina silloin tällöin pihassa. Verkotin kanalasta humalan kohdan vielä sisäpuolelta "tästä ei tule edes kastemato" -verkolla millä pohjakin on, ja sen jälkeen en siellä sisällä ole rottaa nähnyt. En kyllä hiiriäkään. Siirsin loukun päätyvarastosta lautakasaan kanalan toiselle puolelle. Vaihdoin sinne aina välillä kananrehun tilalle koiran nameja, nakkeja, kissan märkäruokaa ja suklaata. En edes ihan päivittäin sitä tarkistellut, kunnes sitten joku päivä katsoin, että ihan kuin tuolla lautakasan päällä loukun kohdalla pörräisi kaiken maailman kärpäsiä. Voiko olla, oliskohan se...? Ja siellä se oli, melko varmasti sama söpö, siro naarasrotta!!
Söpö, tosi siisti urospoikanen. Tässä kohtaa tuli vähän paha mieli ja mietin, että ihmetteliköhän se eilen illalla että äiti ei koskaan palannut päivän reissulta kotiin ja lähti etsimään sitä, ja siihen päättyi hänenkin maallinen elämänsä. No kikkelis kokkelis muuttaisivat muualle mun nurkista.
Joitakin päiviä tämän jälkeen porukat oli täällä, ja äiti näki pihalla puskassa paksun, oletettavasti aikuisen urosrotan. Usutti russelin sen perään, mutta koira ei ehtinyt kun se hävisi johonkin. Muutama päivä sen jälkeen minä näin sen kasvihuoneessa istumassa mun kurkussa, pakeni sieltä tiilimuurin takaa johonkin. Siirsin loukun kasvihuoneeseen. Jossain vaiheessa ostin toisen loukun, ja yksi oli kasvihuoneessa ja toinen siellä lautakasassa. Ne on sillä tavalla tavaran alla, että koirat tai kanat ei sinne pääse.
Ostin myös sellaisen ultraäänikarkottimen joka tuottaa niin korkeaa ääntä, että koirat (tai kanat?) ei sitä kuule, mutta jonka pitäisi ärsyttää jyrsijöitä. Se on päätyvaraston alla. Mistäs tuon tietää tuleeko siitä yhtään mitään ääniä kun ei kuule ja voi tarkistaa. Se nyt maksoi alle parikymppiä niin olkoon siellä. Sen jälkeen en kyllä ole nähnyt varaston alla liikennettä, mutta onhan niillä varmaan siellä niitä tunneleita ym mihin pääsee ääntä pakoon. Mietin jossain vaiheessa että kun olisi kunnon kajarit, voisi laittaa sinne jonkun death metallin soimaan täysille koko yöksi, mutta se kyllä takuulla jurppisi kanojakin. 😀
Sen jälkeen ei kuitenkaan ole enää ollut yhtään rottahavaintoa, ei loukussa eikä vapaana, ja siitä on nyt kolmisen viikkoa. Lautakasan loukku rupesi sitten tuottamaan hiiriä. Ensimmäinen oli siellä vielä elävänä sisällä, ja tuskastuin täysin kun mietin mitä sille tekisi. Mulla ei ole mitään ongelmaa tappaa hiirtä mutta miten sen saa sieltä ulos tapettavaksi ilman että se karkaa? Ei tullut edes mieleen ketään ikävää ihmistä kenen nurkkiin voisi tehdä hiiren istutuksen. Siis jos vaan veisi sen tosi kauas ja vapauttaisi sinne. Hukuttaa loukkuineen päivineen? Päästää se kylppäriin niin kissat hoitelee?
Tämä ei nyt ole mikään kiva tarina, mutta siirsin loukun varjoon ja otin päikkärit ajatellen että mietin asiaa. Oli helle. Sitten illalla hän oli jo hyvin huonovointinen ja sain helposti avattua loukun, pidettyä sitä hännästä ja kalautettua sen hengiltä ilman että se yritti mitään. Raukka oli jyrsinyt loukkua sisältä, syönyt kyllä myös kaikki suklaat mutta sitten varmaan yrittänyt paniikissa päästä ulos.
Sen jälkeen hiiriä on ehkä tullut yhteensä noin viisi, mutta ne kaikki on onneksi kuolleet siihen loukun hampaiden väliin.
Joka ilta hämärän laskeutuessa kyttään pihalle. Toivon että en näe mitään, mutta en voi olla katsomatta vaikka se tuntuu vastenmieliseltä. Haluaisin uskoa että ongelma on hoidettu, mutta tuskin se on. Ei kai niistä kokonaan pääse. Juttelin parin kanatutun kanssa ja tosiaan kaikilla on ihan varmasti joskus tämä edessä. Myrkyllä niistä sitten pääsee. Nyt on vielä sellainen uusi d-vitamiinijohdannainen myrkky, jonka ei pitäisi olla vaarallista vaikka toinen eläin söisi siihen kuolleen jyrsijän, eli uskaltaisi koirataloudessa käyttää. Se kasvinsuojelututkinto maksaa sen vajaa 50e ja myrkkysatsi satasen. Tajusin muuten, että kun se kasvinsuojelututkinto oikeuttaa käyttämään myrkkyä omalla maatilalla (ei kodissa, eikä mökillä), niin tarkalleen ottaen jos mulla on tuotantoeläimiä niin kai mä olen pikkuruinen maatilakin? Eihän ne kanat nyt mitään lemmikkejäkään ole.
Mun herneissä on herneitä 😍
Taloon jäi tupaan ja makkariin edellisen asukkaan rullaverhot, sellaiset ruskea, ei varsinaiset pimennysverhot. Minun nukkuessani pitää olla pilkkopimeää, ja olen viimeiset 20v teipannut jokaisen asuntoni makuuhuoneen ikkunaan jätesäkkejä niin paljon, että valoa ei tule. Nätti se ei ole, mutta kukapa sitä ulkoa päin katselee. Jos joskus voitan lotossa ja rakennutan itsellleni uuden talon, en laittaisi makkariin ollenkaan ikkunaa, mikä ihmeen järki siinä on kun se pitää aina pimentää kuitenkin. Pelkkä tuuletusikkuna.
On ollut mielessä vaihtaa nuo verhot pimentäviin. Makkarin ikkuna on kaikkine jätesäkkeineen ok. Tai siis lähinnä ikkunaa on jätesäkit, sitten tuollainen rullaverho ja päällimmäisenä vielä sivuverhot. Makkarin oven jos laittaa kiinni, on pilkkopimeää, mutta ilma ei kierrä yhtään, ja se onkin sitten toinen todellinen ongelma mulle. Kokeilin myös laittaa oviaukkoon verhotangon ja siinä roikkuu pimennysverho. Alta ja sivuilta tulee vähän valoa, mutta voisin elää sen kanssa. Sama ongelma kuitenkin tulee kuin suljetun ovenkin kanssa, ilma ei vaihdu ja makkari selvästi asteen pari lämpeneekin. Siispä koko tupa on saatava pimeäksi. Nyt sitten osui silmään Jyskin verhoalennus, pimentävät rullaverhot oli -50% alessa. Mittasin että leveys on 160cm ja katsoin netistä, että paikallisessa myymälässä on vielä jotain jäljellä. Ale näemmä loppuu huomenna, joten töiden jälkeen sitten ostoksille.
No, hylly olikin sitten todella tyhjä, ja siellä oli yksi tummanharmaa verho. Taisi olla myös yksi vaalenharmaa, ja vaaleita olisi ollut enemmän, vaaleat on siis valkoinen ja joku mummokals... hiekanvärinen. Mun tuvassa on kaksi ikkunaa. Musta varmaan pimentää parhaiten, mutta lämpenee auringossa, ja sitten kun verhot vetää alas, sisällä on todella pimeää. Inhoan ruskeaa, mutta silmä on nyt tottunut noihin aiempiin verhoihin, ja harmaa tuntui jotenkin kolkolta. Vaaleat taas maastoutuisi paremmin, mutta epäilyttää niiden pimennysteho, ja nyt kun kerta tähän ruvetaan niin hämärä ei riitä, vaan pitää niinku olla pimeää ja piste. Ja toisaalta sitten kun haluan pimeää, oon nukkumassa, enkä istu olkkarissa katselemassa verhojani ja mieti että onpas synkeää. Meinasin jo menettää järkeni siellä kaupassa, ja lopulta sitten ostin sen yhden tummanharmaan ajatellen että kokeillaan nyt yhdellä ja mietitään sitten. Kai niitä joskus tulee lisää. Olkoon alessa tai ei.
Kuvittelin että verho tulee parilla ruuvilla seinään kiinni ja se siitä. Avattuani paketin siellä oli nyrkillinen erilaisia osia, ja kuvalliset ohjeet, jotka ei sano sanaakaan millään kielellä, tietenkin taas sellaiset että tuntui että aivot räjähtää justiinsa kun en vaan tajua siitä yhtään mitään. Oon kuitenkin ihan normaalijärkevä yksilö ja esim. kirjoittanut pitkästä matikasta L:n, mutta kaikki kokoamisohjeet tuntuu aina siltä kuin yrittäisin lukea kiinaksi. Kuvat on niin paskoja että parhaallakaan geometrisella ajattelulla ei vaan tajua mitä se yrittää esittää.
No kokeilin vähän palikoita verhoon ja kyllä se sitten vaikutti ihan simppeliltä. Aika moni palikka kyllä jäi käteen, mutta ne kai olikin jos haluaa laittaa verhon ovessa olevaan ikkunaan. Ei muuta kuin vanhoja verhoja irroittamaan.
Ei irtoa. Ei hievahdakaan. Käänsin ja väänsin ja katsoin päältä ja alta ja vaikka mistä, ja just kun ajattelin että nyt mä vittu väännän ne vaan paskaksi, löysin systeemin. Lähempänä uunia ollut verho oli todella rasvainen ja luulen, että kiinnityssysteemi oli vaan niin tahmainen ja siksi jumittunut. Meni varmaan 45min että sain vanhat pois ja 5min sitten laittaa uusi tilalle.
 |
Sellanen yksinkertainen asia mihin kuitenkin meni kaksi iltaa, mutta onpahan nyt pimeää! Ja ihan itte tein, oon edelleen salaa vähän ylpeä itsestäni, oonhan mä nyt melko pystyvä otus.
Keväällä huomasin sisällä muutaman muurahaisen, mutta liiskasin ne, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Mikron takana oli viimevuotinen muurahaissyöttirasia, mutta eiköhän se ole vuodessa kuivahtanut tai mitä sille nyt käykään. Yhtäkkiä sitten päivää ennen reissuun lähtöä niitä oli sisällä sata. Keittiön tasoilla, tuvan lattialla, eteisessä ja komutissa (pieni "kodinhoitohuone" jossa myös jääkaappi ym.). En ehtinyt enää lähteä ostoksille, mutta pikainen googletus kertoi, että ne inhoaa leivinjauhetta eikä kulje sen läpi. Ripottelin ensihätään jauhetta pitkin nurkkia ja laitoin eläintenhoitajalle viestiä ettei ihmettele tilannetta. Ne oli onneksi niitä pieniä; isot hevosmuurahaisethan on vaarallisia siksi että ne voi syödä talon rakenteet.
Reissun jälkeen kävin ostamassa syöttirasioita, mutta ei täällä enää montaa muurahaista ole näkynytkään. Katselin kuistin alta, jos niillä on pesä siellä, mutta mitään ei löytynyt.
Reissun alkupäivinä täällä oli kuollut kana. Oli löytynyt munintakopin alta kuolleena ilman mitään ulkoisia merkkejä. No, nehän ilmeisesti "vaan kuolee", mutta tämä ei ollut edes kovin vanha. Viime kesän ainoa kana(ksi osoittautunut) sairastui ja piti lopettaa ja nyt ne vaan alkaa kuolla? Ei oo kyllä mitään kauhean kivoja lemmikkejä tuollaiset. Nämä kaikki on ollut jotain sekoituksia, ei siis niitä pahimpia munimaan jalostettuja tehokanoja, joille on vissiin valitettavan tyypillistä munintaelimiin liittyvät tulehdukset ja sitten ne vaan kuukahtaa. Kanan elimistö ei tahdo kestää päivittäin munimista.
No, eläimiä hoiti kaksi eri henkilöä, ja alkupään hoitaja oli jättänyt viestin että sadevesisaavissa oli ollut kuollut rotta ja hän heivasi sen pois. Loppupään hoitaja taas sanoi, että iltaisin hiiret hyppii kanalassa syömässä maahan pudonnutta rehua. Rotta? Jotenkin epäilytti. Moni ihminen, varsinkin jos niitä inhoaa, kutsuu kaikkia pikkujyrsijöitä "joksikin rotiksi", mutta rotta ja hiiri on oikeasti todella eri asia paitsi ulkoisesti myös ongelman vakavuuden kannalta. Itselläni on ollut molempia vuosikausia nuorempana, ja onhan se nyt vähän sama kuin ei erottaisi isoa kissaa ja pientä koiraa... hiirethän menee yleensä ihan hyvin loukkuihin. Rotat ei mene, ja rotat aiheuttaa mahdollisesti huomattavasti suurempaa tuhoa, ne on tiettävästi esim. jyrsineet jopa betonia talon perustuksista. Rotat ja hiiret ei myöskään mun näkemyksen mukaan järin menesty samalla tontilla, koska rotat tappaa hiiret. Jos niitä kesyversioita pitää lemmikkinä, ja on sekä hiiriä että rottia, ne kannattaa pitää täysin eri tiloissa koska rotat todellakin tappaa ne hiiret jos vain käsiksi pääsee. Rotat myös varastaa kananmunia. Hiirikin varmaan mielellään söisi, mutta eihän ne pysty niin isoa munaa kuljettamaan kun on itse niin pieniä.
Kotiin palattuani kyttäsin sitten illan koittaessa, ja ekana iltana yllätin sieltä yhden joko ihan helvetin läskin ja ison hiiren tai sitten se oli pieni rotta. Harmi kun en ehtinyt nähdä kunnolla. Hyppäsi verkkoon ja pakeni aika taitavasti sieltä isompi- ja pienempisilmäisen verkon välistä eli tiesi mistä menee. Seuraavana iltana saunoessani näin kun varaston alta tulee hiiri, sitten toinen. Huom mun hiiri pitää sisällään päästäisen ja muut pienet, niin kaukaa ja niin nopeasti itse en erota niitä luotettavasti toisistaan. Usutin russelin sinne ja se varmaan ehti nähdä vilaukselta, kun minun kannustaessa pontevasti pyrki varaston alle. Kun se ei sieltä tavoittanut ketään, se lähti kiertämään rakennusta, ja kannustin että ota ota vaan - tuttu sana asioiden suuhun ottamiselle. Mun russeli on todella epäterrieri, toki sitä on paljon koulutettu että mitään ei jahdata, jotta sitä voi pitää vapaana. On se silti onnistunut fleksissä ollessaan nappaamaan kaksi eläintä, toinen oli joku linnun poikanen ja toinen sopuli, tämä siis pohjoisessa ja kyllä, koira oli molemmilla kerroilla asianmukaisesti fleksissä mutta kun se käveli suoraan suupalan päälle niin siinä ei kerkiä kissaa sanoa kun se on jo nielaissut. Todistettavasti se nyt siis kuitenkin on jotain saanut kiinni, ja ajattelin että nyt aion usuttaa sen jyrsijäjahtiin vaikka sitten irtipito siitä kärsisi. Toisaalta en usko että koira on niin tyhmä, että jos kannustan sen jahtaamaan hiiriä, se alkaa lahtaamaan myös kanoja. Kyllä koira erottaa kanan hiirestä. En myöskään ihan ekana usko, että jo ei-jahtaamaan-oppinut aikuinen koira sekoaa täysin jos sen saa hiiriä jahtaamaan. Riistavietti on kuitenkin osin synnynnäinen ominaisuus ja vaikka sitä ehkä voi vähän koulutuksella suitsia suuntaan tai toiseen, niin jos sitä selkeästi ei ole niin eihän se sinne koiraan enää mistään tule.
Suoraan sanottuna vituttaa ihan sekona, ja olen jo harkinnut että pitäiskö polttaa koko kanala maan tasalle ja antaa kanat pois. Ensi talvena ei myöskään varmaan kannata pihalintuja ruokkia. Ihan sama, vaikka siirtäisi ruokinnan 10m kauemmas. Pitäisi rakentaa joku systeemi mihin vain pikkulinnut pääsee ja mistä ei roisku yhtään murustakaan maahan, ja sellainen ei varmasti ole sitten kovin kaunis ja kuka sellaista haluaa keittiön ikkunan alla tuijotella. Viime talvi oli niin lauha että varmaan rotat ja hiiret selvisi keskimääräistä paremmin, toisaalta ne nyt sikiää niin vauhdilla että ihan sama, vaikka keväällä olisi viimeiset kaksi jäljellä, syksyllä niitä on sata. Mua nyt ei sinänsä haittaisi jos mun pihassa hyppii jyrsijöitä, musta ne ei ole mitenkään ällöttäviä saati pelottavia. Voisin jopa elättää niitä ihan hyvällä mielellä jos sovittaisiin että ne ei koske mun rakennuksiin. Mutta kun ne ei tee sopimuksia niin olisihan niistä päästävä eroon. Tai ainakin saatava ne kuriin. Sanotaan, että kun näet yhden rotan, niitä on jossain sata.
Virittelin mun hiirenloukut uudelleen ja hain kaupasta yhden rotanloukun vaikka en usko että se toimii. Googlettelin myrkkyjä ja pitäisi joko tilata joku firma käymään tai suorittaa kasvinsuojelututkinto jotta saisi ostaa itse. Se ei ollut kovin kallis, alle viisikymppiä. Tosin silloinkin niitä myrkkyjä saa tarkalleen ottaen ostaa maatilalleen, ei omaan omakotitaloon eikä mökille, mutta aika vähän ihmiset tuntuu tätä noudattavan... siirsin kanojen ruokinnan pihalle avoimelle nurmelle, eli aina kun ne on vapaana, niillä on rehua tarjolla. Öisinhän ne ei edes syö kun ne nukkuu. Tuhojyrsijät kyllä syö myös pelkkää kanan paskaa, joten seuraava etappi olisi varmaan verkottaa koko helvetin tarha niin pienisilmäisellä verkolla, että sinne ei mene enää mikään sisään mistään. Pohjan verkotus on kyllä pitänyt eikä sieltä ole tultu läpi, mutta humalan kohta on se heikko lenkki, kun se kasvaa niin kiinni seinässä että sinne väliin ei saanut verkkoa ja humala on paketoitu mukaan, ja sieltä jostain välistä sitten näemmä pääsee.
Ennen kuin aloittaa massiivista verkotusoperaatiota (ei se ole kovin työläs, mutta kalliiksi alkaa tulla nuo verkot), pitäisi ehkä vielä miettiä että jos tämä on tällaista niin haluaako tätä jatkaa. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut siirtää kanala pois tuolta varastojen ja liiterin välistä avoimelle pihalle. Tuhojyrsijät pelkää aukeita ja haluaa liikkua mahdollisimman suojassa. Lisäksi olisi kannattanut ehkä tehdä kissatarha siihen viereen niin kissat olisi voineet osallistua asiaan. Oon nytkin harkinnut, että telkeäisi kanat yöksi kopin puolelle ja pistäisi kissat tarhan puolelle, mutta luulen että kyllähän hiiri haistaa että nyt siellä on kissa eikä silloin mene sinne. Harmittaa taas sekin, että asun ihan tien vieressä, eikä kissoja uskalla siksi päästää vapaaksi pihalle. Uskon että Nuts olisi todella tehokas hiirenpyydys. Talvi ei varmaan vammansa takia saisi mitään kiinni mutta voisi sekin kyttäillä jossain kolon suulla ja aiheuttaa ahdistusta hiiriparalle.
Varmaan jokaisella kanailijalla on ollut jossain vaiheessa sama ongelma, ja kyllä niistä rotistakin pääsee kun tekee tarvittavat toimenpiteet ja viimeisenä sitten myrkyttää. Silti on sellainen olo, että voi ny vittu. Asia erikseen on sitten se, että onko ihan normaalia että joka kesä kuolee kana ja pitääkö se vain hyväksyä. Kuollut kana oli se missä oli vähän ruskeaa, ja se kyllä melkoisen varmasti muni, ainakin olen nähnyt sen munintapesässä. Nyt munia tulee edelleen saman verran vaikka yksi on poissa, mutta vissiin joku muu sitten aloitti. Ruskea oli nokkimisjärjestyksen viimeinen ja sitä ajettiin pois herkuilta ja se nukkui yksin omalla orrellaan, mutta se ei ollut mikään reppana. Kutsuin sitä introvertiksi kun se saattoi yksin suhata pitkin pihaa ihan muualla kuin muut. Se oli myös yksi niistä jotka uskalsi ottaa ruokaa kädestä.
Ai niin, olen nähnyt tiellä ketun useita kertoja. Viimeeksi se muutama päivä sitten jolkotti tuosta ohi, ei edes katsonut tänne päin, vaikka kanat oli pihassa. Haistaahan se kanat, mutta jospa se haistaisi myös koirat ja ei uskaltaisi siksi tulla. Sehän tästä vielä puuttuukin. Että kyllä maalla on mukavaa, joo....
Tässä he sulassa sovussa etsii nappuloita pihalla:
