Iloinen perhetapahtuma, jälleen

Tänään kanalassa löytyi vihdoinkin kunnon värillinen muna, suorastaan turkoosi 😍 Sinikka on heistä se oikea easter egger, Synnöve eggersekoitus. En kyllä tiedä miten se määritellään, kun egger ei ole mikään rotu itsekään. Muna oli lattialla, mikä on vähän outoa, Sinikka on kuitenkin ihan aikuinen kana jolla ilmeisesti oli muuttostressin takia vaan tosi pitkä munintatauko. Ehkä munahätä yllätti hänet ja jospa se siitä.

Nyt sitten odotellaan enää että appenzellerit alkaa munia. Niiden munien pitäisi olla valkoisia. Sitten mulla olisi neljän suora. 🤩

Tervetuloa uudet ässät

Heti alkuun: kanoja ei pidä nimetä yhtään mitenkään. Niillä ei ole mitään sellaista systeemiä kuin lypsylehmillä, että tiettynä vuonna syntyneet eläimet nimetään tietyllä alkukirjaimella. Kanojen pitäjän sen sijaan pitää rekisteröityä, jolla saa pitopaikkatunnuksen (pitkä numerosarja). Sinne pitää antaa arvio eläinmäärästä, mutta onko se 8, 10 tai 12, ei vaikuta mitenkään mihinkään, eikä joka kanan poistumista tai lisäystä tarvitse käydä ilmoittamassa. Tunnus on kuitenkin tilakohtainen, eikä eläimiä tarvitse yksilöidä mitenkään. Suomeksi: kanoilla ei ole pakko olla nimiä ollenkaan ja jos on, ne saa keksiä päästään ihan niin kuin haluaa.

Minun ensimmäiset kanat on k-kanoja syystä että ennen niiden tuloa yksi kaveri sanoi, että anna yhden nimeksi Klaara, niin se on hänen kummikana ja hän lähettää sille joka joulu joulukortin. 😂 Sopi minulle (pitääkin muistuttaa joulun lähestymisestä!), ja päätin että muutkin saman paikan maatiaiset saa olla k-alkuisia suomalaisia naisen nimiä. Ajattelin että kun ne on silleen köntässä nimetty, ne on myöhemmin helppo muistaa ketkä tuli mistäkin. Sitten vain valitsin sellaiset k:t mitkä minua miellytti. Koiralle en  ikinä antaisi "tyhmää" nimeä, mutta esim. Kaisa ja Kyllikki on sarjassamme niin hirveitä että ne on jo hauskoja. Jossain vaiheessa näitä pyöritellessä tuli ajatus, että kukko voisi olla pelkkä sukunimi.

Seuraavat kanat tuli eri paikasta, ja halusin niille erotukseksi eri kirjaimen. Mietin ensin myyjän etunimen mukaista, mutta päädyin sitten kuitenkin tilan nimeen ja sieltä tulee s-alkukirjain. Appenzeller on hienostorouva ja siitä tuli Siri. Egger ja maatiaissekoitus tarvitsi taas sellaiset melko hirveät tätimäiset ässät, joten heistä tuli Sinikka (egger, selässä on sinertävää sävyä) ja Synnöve.

Uskon että opettamalla kana oppisi oman nimensä  (tulemaan luokse sillä kutsumalla), toisaalta olisi paljon kovempi työ opettaa ärsykekontrolli eli että Kaisaa kutsumalla Kerttukin ei tulisi. Olen miettinyt myös vaihtoehtoa että niillä ei olisi lainkaan nimiä, esim. viime kesän kesäkanoilla joita oli neljä samanlaista mustaa, ei ollut nimiä kuin yhdellä, kun ei niitä kukaan erottanutkaan toisistaan ja ne oli kaikki paitsi se yksi vähän arkoja. Sitten petovahingon sattuessa tuntuisi ehkä vähemmän pahalta jos vaan se ruskea kana olisi mennyt sen sijaan että se oli Kaisa. Päädyin nyt sitten kuitenkin nimeämään, haluaisin että he on yksilöitä.

No sitten asiaan!

S-kanojen myyjän kanssa oli alusta asti juttua, että Siri (ainoa appenzeller) ei oikein sopeudu. Hän lupasi että sen saa palauttaa tai voin ottaa lisää samanlaisia kanoja sen kaveriksi. Asia jäi vähän auki, Siri kuitenkin koko ajan rohkaistui ja lopussa se esim. söi herkkuja kun niitä sille kädestä heitteli, ja hengasi Sinikan kanssa. Näin sen syövän ja juovan ja se hengasi ihan normaalisti lattialla eikä värjötellyt perimmäisen orren kauimmaisessa nurkassa niin kuin alkuun. Toisaalta vaikka kukaan ei sitä jahdannut, se saattoi yhtäkkiä alkaa päästää sellaista ihme piippailua ja juosta pakoon. Ei ole yhtään munaakaan pykännyt, toisaalta ei ole Sinikkakaan.

Jos he olisi olleet vähän lähempänä, olisin varmaan jo hakenut sille yhden kaverin. Mutta sitten piti poistaa kukko Koistine ja jäin myös ilman kukkoa. Ajattelin ensin antaa asian olla vaikka kevääseen saakka, että Kyllikin pää saisi parantua rauhassa. Kysyin kuitenkin jossain vaiheessa kanaryhmässä kukkoja, kun niitä tosi paljon on syksyllä tarjolla. Jos vaikka joku tosi helmi löytyisi. Paitsi että ihmiset ei lukeneet mitä edes etsittiin (vanhempi hormonihuurunsa huuruillut herrasmies ja tältä alueelta, en hae kukkoa satojen kilsojen päästä) ja ihan ihme viestejä tuli, niin olihan niitä ihan hirveästi. Yhdestäkään ei vaan tullut sellainen olo että tämä on meidän kukko. Lisäksi mitä useammasta paikasta sotkee eläimiä, lisääntyy riski että saa jonkun taudinkin.

Ajatukset palasi toistuvasti siihen että Siri tarttee kaverin ja sitä ei uusi erilainen kukko kyllä sille ole. No ratkaisuhan oli selvä; ottaa appenzeller-kukko ja kana. Sirin myyjällä oli se parvi vielä jäljellä ja hän suostui jakamaan sitä. Alun perin olisi myynyt koko porukan kerralla, mutta lupasi irroittaa mulle sieltä sen yhden.

Sitten vaan säädettiin aikataulujen kanssa.

Ja siinä he ovat: imurilaatikollinen appenzellereita 😆😆😆

Se miksi lopulta tuli kukko ja kaksi kanaa... no koska miksi ei. Onpahan muutama kana jos joku menee heti hävikkiin.

Tässä he ensimmäisen puolen tunnin aikana, uudet lehahti pöydälle ja Siri on lattialla. Tämä kyllä kävi sieluun saakka, sen varovainen lähestyminen ja ihan selvästi se miettii että onko noi, siis voiko olla mahdollista että noi on... 😭🤍

Sinikka pöllyytti aika kovaa kaikkia uusia, myös kukkoa. Menin joka kerta väliin, myyjä neuvoi toimimaan niin. Lopulta otin Sinikan hetkeksi käteen (se on niin arka että ei sitä normaalisti saa kiinni, mutta nyt se kukkoili jollekin muulle eikä huomannut että tartuin takaa päin siihen itseensä) ja kun laskin sen takaisin, se paineli kanaputkesta toiselle puolelle ja piti siellä ihme määkimistä pitkään. Ihan kuin olisi käynyt tunteisiin ettei saanut kiusata uusia. Sinikka on vähän outolintu enkä tiedä onko siinä jotain vikaa. Se ei siis myöskään muni. Sirin kohdalla sen ymmärtää stressin vaikutukseksi, mutta Sinikka on ihan lunki. Koistisen kanssa se kävi tarhassa, mutta Koistisen poismenon jälkeen ei ole tullut kertaakaan ulos. Se on jotenkin sellainen kovin... välinpitämätön ja vähäeleinen. Tulee syömään herkkuja kädestä mutta yleensä pari otettuaan perääntyy ja alkaa pitää varoitusääntä. En ihan ymmärrä häntä. Jospa uuden kukon tulo piristäisi häntäkin.

Illalla myöhään kun kävin valojen sammuttua katsomassa, kaikki muut oli orrella ja kaikki appet toisella puolella hyllyllä. Tähän saakka orrella on nukkuneet maatiaiset, ja Siri ja Sinikka ja joskus niiden kanssa myös Synnöve, hyllyllä. Ei ne appet siellä mitenkään ihan vieri vieressä olleet, mutta  kuitenkin selkeästi yhdessä pienillä väleillä.

Aamulla appet yhdessä 🥹

Laitoin eilen molemmille uusille appekanoille nilkkarenkaan. Musta saa olla Sibyl ja valkoinen Silva. Kukosta tulee varmaan Sigurd tai sitten vielä vaihdan mieleni. Tyhmiä hienosto-s-nimiä on yllättävän vaikea keksiä. Muutama on jäävätty kun ne on lähipiirin ihmisten tai eläinten nimissä käytössä jo. Mutta ainakin on nyt hirveän hyvä mieli Sirin puolesta. Mitä siitä että en varsinaisesti tarvitse yhdeksää kanaa yhtään mihinkään. Munia tulee nytkin niin paljon että just keitin kattilallisen koirille. Toivotaan että appet kotiutuu, kukko ottaa johtajan paikan ja puuttuu kiusaamisiin, se polkee Kylliäkin nätisti, ja että sopu syntyy. Olisi kiva jos tämä porukka voisi olla tällainen nyt hyvän tovin, eikä tartteisi ostaa, myydä saati tappaa yhtään elukkaa.

Ja tarinan opetus: älä koskaan ikinä milloinkaan ota tuollaista friikkiä elukkaa yksin ja kuvittele että kyllä se siitä. Friikille kaveriksi toinen samanlainen friikki. Vähän yllätti miten selkeä tietoisuus heillä on itsestä ja todellakin he tunnistaa että me ollaan noiden kanssa tällaisia ja nuo on erilaisia.

Ylipäätään kanoja myydessä ne kannattaa aina myydä vähintään pareittain, jotta uudessa paikassa on sitten edes yksi vanha ystävä tukena. Yksin jo olemassaolevaan parveen tuleminen on rankkaa. Vain aikuinen kukko kanojen joukkoon on toimiva idea sellaisenaan.

***

Oon käynyt tänään kymmenen kertaa kanalassa viemässä jotain tai muuten vaan hetken hengailemassa. Nämä on tosi paljon rohkeampia kuin eka erä ässiä, rupesivat heti esim. syömään. Mutta ne pelkää myös ihmistä ja koiria ja totutan heidät nyt ensin siihen, että siellä hyppää joku vähän väliä ja ei se mitään. Ruokaa ja vettä on taas useassa pisteessä ja oon heitellyt tuota "parempaa" rehua sinne sun tänne puruihin etsittäväksi. Tilasin siis taannoin kokeeksi säkin munitusrehua missä on komponentit erillään ja ne tykkää siitä paljon enemmän kuin tiivisteestä missä kaikki samassa. Appenzellerit on pysytelleet sillä puolella mihin heidät laitoin, kanaputki on ehkä alkuun vähän arveluttava. Ihan sovussa ovat nyt olleet, en ole nähnyt että kukaan kiusaisi ketään. Maatiaiset haluaisi pihalle, mutta joutuvat nyt tyytymään tarhaan.

Äsken kävin vähän kuvailemassa:

"Valkoinen"

Krooninen bad hair day?

"Valkoinen" ja oikealla "musta", sillä tarttui höyhen jalkarenkaaseen

Tämä on Siri

Sigurd. Kyllä on pöntön näköistä porukkaa 😍

RIP Koistine

[sisältää kuvia kuolemasta]

Lauantaina löysin Kyllikin jälleen kerran pää verta vuotavana.

Kyllikki on heistä rohkein, tulee ekana sekä tarhaan että tarhasta pihalle, ekana ihmistä vastaan. Hän on hyvin ihmisläheinen ja saattaa pihalla tulla kaukaa luokse. Muut viipottaa sitten perässä. Paitsi että nyt siitä asti kun Koistine alkoi polkea häntä ja harja ekan kerran repesi, hän on ollut vetäytyvä ja passiivinen ja yksin kanalassa kun muut menee tarhaan. Jos itse menen kanalaan, siellä hän kyllä tulee vastaan kuten aina, mutta muuten hän on kuin varjo entisestään. Voisin ehkä vielä hoitaa haavoja, pestä seiniä ja yrittää eristää kukon ja toivoa että aika auttaa. Mutta en voi katsoa Kylliä tuollaisena. Se särkee mun sieluun.

Toisen kerran jälkeen sanoin, että yksi vielä niin se on sitten viimeinen. Menikin noin viikko niin että polkeminen onnistui ilman haavoja. Koistine polkee muitakin ja heissä ei ole mitään jälkiä. En tiedä onko vika kanassa vai kukossa. Kyllikin pitäisi "oppia antautumaan" niin kukko ei kurittaisi sitä. Se edelleen ryntäilee ihan päin seiniä pakoon kun kukko lähestyy sitä, ja rääkyy kuin syötävä toimituksen aikana. Ei oikein näytä oppivan. Hiljaa mielessäni näen tässä jotain symboliikkaa ja ajattelen että kenenkään, ei edes eläimen, "pidä antautua". Kyllikki on vahva persoona ja jos hän ei syystä tai toisesta halua tulla poljetuksi, hänellä on oikeus vastustaa sitä.

Tänään rupesin pesemään kanalan seiniä ja jumalauta että sitä verta on siellä. Hirveästi. Katossa saakka. Kaikki ei toki ole tästä viimeisimmästä vaan varmaan kaikkien kolmen kerran veret. Harja ja heltat on hyvin verisuonitettuja ja niistä vuotaa paljon verta vaikkei haava olisi isokaan. Sitten kun se kana räpiköi pakoon niin siinähän veri lentää.

Iltaan asti piti miettiä, mutta eihän tähän ole kuin yksi ratkaisu. 💔 Kiitos ja anteeksi Koistine.

Niin hauras on elämä

Viidestä kahdeksaan

Syksyllä on paitsi paljon ilmaiseksi kotia vaihtavia kukkoja, myös selkeästi enemmän myytäviä kanoja tarjolla. Kesällä ne eläimet menee pihalla eikä määrää tarvinne rajoittaa, yleensä esim kukkojakin mahtuu pitämään kun niillä on tilaa väistää toisiaan, mutta lämmityskauden alkaessa jokaisella on rajalliset sisätilat ja sinne mahtuu rajallinen määrä eläimiä. Ylimääräiset on hävitettävä.

Olen koko ajan vatuloinut sen suhteen, haluanko ja tarvitsenko lisää kanoja. Toisaalta ei mikään kiire, ja kiva että ne olisi vähän eri ikäisiä, jotta ne ei sitten ole kaikki samaan aikaan vanhoja ja muninta loppuu. Toisaalta haukkahyökkäykset ja nyt Kyllikin pahoinpitelykin sai miettimään sitä, miten haavoittuva pieni parvi on. Neljästä kanasta ei oikein olisi varaa menettää yhtään, ja suositus yhdelle kukolle on myös vähän enemmän. Rasittaa yhtä kanaa sitä vähemmän, mitä enemmän niitä on.

Onhan tässä kaikenlaisia myynti-ilmoituksia mennyt silmien läpi, mutta nyt osui silmään sellainen mistä saisi easter eggereitä ja appenzellereitä. Värimunijat on alkaneet houkuttelemaan, olisihan se nyt vaan niin söpöä kun olisi monen värisiä munia. Annoin olla pari päivää, sitten tuli tämä Kyllikin juttu ja tuli mieleen että pari vanhempaa kanaa voisikin olla hyvä idea. Laitoin viestiä että onko niitä vielä.

Kanat ei varsinaisesti suojele toisiaan niin kuin vanhempi kukko tekisi. Se siis ihan oikeasti menee väliin, jos nuori kukko liikaa tai liian kovakouraisesti ahdistelee kanoja. Toista kukkoa tähän ei mistään enää ota. Vanhemmat kanat on hyvin oman arvonsa tuntevia ja laittaa pojanklopin hyysäämään itseään. Ne on myös tarkempia siitä millaisella toiminnalla kukko saa heitä lähestyä ja sieltä tulee ihan eri tavalla käsilaukusta päähän jos ei poika ymmärrä käyttäytyä. Lisäksi ihan pelkkä munintaikäisten kanojen määrän lisääntyminen vähentää painetta härkkiä pelkkää Kyllikkiä.

Myyjä oli sitä mieltä että voisi olla tähän tilanteeseen oikein hyvä idea, joten sovittiin kanojen nouto heti seuraavalle päivälle. Matkaa oli kyllä melkein kaksi tuntia mutta samapa se, nyt meni paluu hämärälle ja uudet on helppo tuupata suoraan orrelle muiden sekaan. Ostin myös blue sprayta ja ihan ekana poimin Kyllikin omalta puoleltaan, suihkin sen ja yhdistin muiden kanssa. Sitten nostin uudet tyypit boksista orrelle. Hauskaa niitä oli nostella, nehän ei näköjään meinaa ottaa jaloilleen ollenkaan 😂 Kanat ei liiku pimeässä ja ne oli kädessä sellaisia löllöjä ja siinä sitten yrittää istuttaa että otapa orresta kiinni nyt!

"Ketä helvettejä te ootte?!?" -tunnelmia aamulla kuuden jälkeen kun valot hetkeksi päälle räpsäytin:

Työpäivän jälkeen ihan jännitti tulla kotiin ja mennä katsomaan. Parahiksi yllätin Koistisen jahtaamasta Kyllikkiä, jolla on taas pää veressä. 😣 Appenzelleri istuu orrella ja pelkää. Kaksi muuta uutta kanaa pelkää koiria ja minuakin. Sanalla sanoen aivan hirveä hässäkkä.

Hain sisältä vähän herkkuja, lihapullaa, ja tytöt tuli heti syömään kädestä. Appenzelleri istuu orrella, kukko ja kaksi muuta uutta kanaa on toisella puolella. Heti jos Koistinen meinasi tulla kanaputkesta herkuille, Kyllikki vetäytyi, joten blokkasin Koistisen. Levittelin sitten ihan rehuakin moneen kohtaan, Kyllikki ainakin tuli syömään myös sitä. Appenzelleri ei ehkä ole juuri syönyt tahi juonut, mutta se saa slaagin jos tarjoilen sille orrelle, niin ei mahda mitään.

Koistinen selvästi viihtyy uusien rouvien kanssa ja näin sen vähän tanssivan toiselle niistä. Yritti myös sen selkään mutta kana vaan rääkäisi ja poistui alta ilman sen kummempaa draamaa. Kukko jäi rannalle ruikuttamaan.

Istuin siellä toista tuntia, ja kenenkään en nähnyt nokkivan Kyllikkiä. Blue spray estää vaan sen, ei tietenkään sitä, että kukko polkiessaan ottaa harjasta kiinni. Luulen, että annan niiden nyt olla yön näin. Eniten tekisi mieli ottaa kukko pariksi päiväksi muualle mutta en ehkä jaksa tänä iltana mennä pyydystämään ketään. Kyllikkiin tosin ehkä pitäisi laittaa lisää sitä sprayta. Veri se on mikä houkuttelee muut nokkimaan sitä.

Appenzelleri kävi pari kertaa maassa, lähinnä siksi että joku käski sen poistua edestä orrelta. Maassa se mätsäsi Kertun kanssa ja paineli sitten takaisin orrelle. Tämä onneksi vaan tällaista pörhistelyä mistä ei tule naarmuja, saati veri lennä:

Täytyy kyllä sanoa että vähän on sellainenkin olo että mihin helvettiin minä nyt ryhdyin.... mutta tottakai on normaalia, että toisilleen ventovierailla eläimillä menee hetki tutustua ja muodostaa uusi lauma. Heissä ei ole mitään vikaa vaikka se ei alle vuorokaudessa olisi tapahtunut. Edelleen ainoa oikea ongelma on se että kukko raiskaa Kyllikkiä liian rajusti.

Laitoin kanalaan molemmille puolille ison pahvilaatikon mihin pääsee piiloon. Vesi- ja ruoka-automaatit on molemmin puolin, lisäksi rehua heitelty pitkin poikin ja toisella puolella on myös pieni avovesiastia.

"Pelkään ihmistä mutta epähuomiossa pakenin sen päälle":

"Pelkään koiria enkä ymmärrä miksei muutkin":

Yön viettivät tosiaan eri loosseissa. Kävin illalla nappaamassa Kyllin ja ruikin siihen uudet sprayt. Kanojen sieppaaminen kerta kerralta helpottuu kun kokemus karttuu! Melkein mieluiten pitäisin ne nyt niin, että muut olisi yhdessä ja kukko yksin, mutta pitää katsoa jaksaako niitä alkaa erotella. Ainakin kesyhiiriä aikoinaan "koulutettiin" niin, että uusia tyyppejä laumaan lisätessä mahdollinen kiusaaja otettiin vuorokaudeksi-pariksi erilleen. Laumaeläimelle se on surkea tilanne ja sillä aikaa se toinen taas ehtii pönkittää asemaansa ja muodostaa suhteita toisten kanssa. En usko, että kukko eristämällä ymmärtää mitään siitä, että sen käytös on ei-toivottua. Eristämisen ainoa pointti on se että Kyllikin iho ehtii parantua. Ja vähän myös se että tällä hetkellä Kyllikki tosiaan pelkää kukkoa, uudet pelkää vähän kaikkea muuta paitsi kukkoa ja koko porukan olisi ehkä hyvä nyt rauhassa saada tutustua toisiinsa. Vähän kyllä herää taas ajatus että jos kukko on ongelma niin siihen on helppo ratkaisu... 🪓 Nyt niitä uusia kukkojakin saisi hakemisen vaivalla. Vaikka etsisi jonkun vanhemman herrasmiehen niin mikäänhän ei takaa etteikö muutto muuta kukon käytöstä. Sinänsä kun se perimmäinen ongelma on nuoren kanan vastustelu ja tästäkin kuulemma tulisi oikein hyvä kun kana "ymmärtäisi antautua". En minä kyllä jatkuvasti aio olla kanaa paikkailemassa että jos tämä ei kohtuullisessa ajassa lopu, olemme sitten vaikka mieluummin ilman kukkoa.

***

Appenzeller ei edelleenkään ole minun nähden tullut vapaaehtoisesti orrelta saati syönyt, juonut tai muninut, joten perjantaina illalla suunnittelin seuraavan kanannappausoperaation. Siirsin eggerit nuorikoiden kanssa ja appenzellerin yksin kukon kanssa. Samassa rytäkässä pyydystin Kyllinkin ja vetelin sille pihkavoiteet päähän.

Jos appenzeller ei rohkaistu, minun seuraava ratkaisu on varmaan sitten etsiä sille uusi koti kaltaistensa joukosta (tai viedä se takaisin sinne mistä tulikin). Kukon kanssa ei jaksa kovin kauaa pelleillä, kokeilen varmaan vielä kolmannen kerran mutta jos se edelleen raatelee Kyllin eikä vanhempien kanojen tulo auta, niin se on sitten lähdöt. Eletään vaikka talvi ilman kukkoa ja katsellaan keväällä. Hyvä kukko kuitenkin suojelee kanoja ja jotenkin tuntuu että haluaisin sellaisen ainakin siihen vahtimaan kun kanat ulkoilee vapaana.

Ei pidä ottaa kanaa yksin. Vaikka appenzeller tuli samasta paikasta kun eggerit, ne oli eri tarhoissa eikä siis mitenkään tuttuja toisilleenkaan. En tiedä onko se liian eri näköinen vai mikä siinä on, mutta selkeästi hän on kauhuissaan. Appenzeller parka. 🥺 Jospa kukko nyt hyysäisi häntä ja kotiutuminen alkaisi siitä.

Koistine ja eggerit kävi päivällä vähän tutustumassa tarhaan

Teinikanat

En oikeasti tiedä onko kanoilla teini-ikää. Toivon että on ja tämä menee ohi. 😬 Postaus sisältää ällöttäviä (verisiä) kuvia!

Nämä on todella huonoja syömään. Siis kyllä ne kananrehua vetelee ja herkkuina kelpaa nakki, lihapulla ja koiranmakkara. Mitään puuro-, pasta-, peruna- keitetty kasvis- ym ym. sotkuja ne ei juurikaan syö. Saattavat tulla katsomaan ja joku ehkä maistaa, osa ei koskekaan. Edellisen vuoden kesäkanat söi ihan kaiken. Nämä ei. Tuntuu että vielä huonommin kuin silloin tullessaan. Jos ruoka ei kelpaa niin eipä se luoksetulon treenaaminen oikein onnistu. (Tämähän kuulostaa ihan teinikoiralta). Toivon että se siitä, kunhan heille vähän ikää tulee.

Eilen ne pelästyi maton puistelua. Siivosin kanalaa ja ne pyöri siinä niinkun ne nyt tekee. Päätin lattian lakaisun ohella puistella vähän mattoa. No hepä sai aivan hirveän slaagin ja ryntäsi kaakattaen kuka mihinkin. Ei auttanut perään huudella, että älkäähän nyt. Paikallistin heidät vähän myöhemmin kanalan takaa, kasvihuoneen luota puskista. Olkoot siellä. Tunnin kuluttua oli tulossa vieras koiransa kanssa, ja sitä ennen menin hakemaan heitä tarhaan; vierasta koiraa ei uskalla päästää pihaan vapaaksi jos kanat on irti. No he suostui nyt juttelemaan mun kanssa ja koiran nameilla päästiin sovussa tarhaan.

Koistine alkoi tänään ekan kerran minun nähden polkea (=astua) Kyllikkiä. Ne oli pihalla vapaana. Sillä on ihan hirveän rajut otteet, Kyllikki rääkyi ja pakeni minkä kerkesi. Tämä kai ei ole mitenkään epänormaalia, varsinkaan kun ei ole toista kukkoa pitämässä pojannulikoita herran kurissa. Pahalta se silti kuulostaa ja näyttää.

No kaikki muut sitten oli ihan kauhuissaan että mitä täällä tapahtuu.

Kyllikki erosi porukasta ja värjötteli yksin vanhassa kanalassa. Muut sompaili pitkin pihaa. Itse asiassa ne muut tuli toistuvasti kuistille ja toistuvasti kävin häätämässä heidät, kun en nyt halunnut heitä sinne paskantamaan. Jonkun kerran kun sain heidät poistumaan, katsoin ikkunasta että ihan kuin Koistinen hakkaisi pihalla aitan takana jotakin. Menin terassille katsomaan, mutta se lopetti ja häipyi. Olikohan sillä hiiri vai mitä se oikein oli?

No ne jatkoi terassille palaamista. Lopulta meni hermot ja päästin tahallani koirat sisältä. Hymni ja Paju lähtee vauhdilla, eihän ne kanoille mitään tee mutta kanat pelästyi sitä ja tytöt pakeni portaat alas. Kukko sinkosi terassilaseja päin ja jäi sinne sätkimään ja pudottelemaan kukkaruukkuja. Otin sen käteen, se rääkyi ja loput oli taas aivan varmoja että nyt koitti kuolema. Vein Koistisen kanalaan ja jupatin sille että nyt pois mun kuistilta ja vähän voisi hillitä käytöstään muutenkin.

Sitten menin etsimään niitä muita. Kyllikkiä ei näy missään. Muut tytöt löytyi roskiksen takaa. Kyllikkiä ei löydy vaikka etsin kaikki paikat. Se ei vaan ole missään. Tytöt vaikutti olevan ihan ok, tai sain mennä metrin päähän ja heittelin heille siitä nameja, söivät kyllä mutta eivät halunneet tulla puskasta. No olkaa siellä. Enemmän mietin että missä se Kylli oikein mahtaa olla. Koistisen hakkaaminen tapahtui aitan sellaisella kohdalla, mistä koirat menee aitan alle. Mitä jos se olikin Kyllikki mitä se kuritti ja se pakeni sinne aitan alle...?

Ei tule kutsumalla eikä tule syömään nameja. En tiedä onko se edes siellä. Olkoon missä on, ei sille nyt mitään mahda. Minulla alkoi treenit ja jätin heidät pihalle.

Palasin vähän ennen kuin alkoi hämärtää. Kaikki viisi näyttää olevan pihalla, neljä omassa porukassaan ja Kyllikki selkeästi erillään. Kaikki vyöryi mua vastaan. Miten te vielä täällä heilutte kun alkaa tulla pimeä, lähdetääs tarhaan nyt, höpötin heille. Kyllikki ei tule. Muut painelee kanalan nurkille, menen hakemaan treeneistä jääneet namit. Kylli tulee erittäin mielellään mun luokse ja syö herkkuja. Toiset taisi itse mennä tarhaan tai hengaili jossain siinä lähellä. Houkuttelen Kylliä herkuilla lähemmäs, se tulee helposti johonkin 3-4m päähän tarhasta mutta sitten selkeästi ei halua ja poistuu takaisin kauemmas. Jaahas, kylläpä se nyt pelkää kukkoa, ajattelin. Kävelin sen perässä ja se tuli taas herkuille. Sitten tajusin katsoa sitä vähän tarkemmin ja jumalauta sen koko päähän on aivan veressä!! 😭

Pikainen tuumaus. Toisten kanssa se ei varmasti halua mennä eikä sitä voi sinne laittaakaan, veri saa kanat vaan nokkimaan sitä lisää. Niille on sellaista blue spraytä olemassa sitä varten, siis suihkutetaan pieniin haavoihin ja se estää ettei muut noki. Muut tytöt meni sisälle ja Koistinen paineli perään, suljin tarhan oven. Sitten lisää nameja ja Kyllikki vanhaan tarhaan. Tuli helposti ja suljin sen sinne. Siellä ei enää ole yhtään orsia, äkkiä virittelin verkon läpi yhden kepin jos se kelpaisi, tai sitten se asettuu munintakopin päälle. Jätin sen sinne ja odottelin että pimeä laskeutuu. Kanathan ei näe pimeässä ja ne kuvittelee ettei silloin muutkaan näe heitä, ja ne on melko helppo pyydystää. Menin vähän liian aikaisin otsalampun kanssa sohimaan ja se hiippaili vielä tarhassa. Virittelin sille tässä välissä koiranhäkin kanalan huoltotilaan. Suljin kanaputken mutta en halua laittaa sitä toiselle isolle puolelle vielä, jos sitä pitää lääkitä niin se on helpompi ottaa häkistä, eikä tartte jahdata. Sillä aikaa se oli mennyt juurikin sinne munintakopin päälle kökkimään ja valmistauduin että nyt se on tehtävä.

Siellä värjöttelee

Sama kuva käsiteltynä

Ensimmäisten kesäkanojen kanssa niitä syksyllä lahdattavaksi pyydystäessäni Sulatonjalka karkasi samasta tilasta missä Kylli nyt on. Köytin sen oven koiran remmillä kiinni niin, että ei varmasti aukea. Sitten menin sisään toisesta, tarhan puolen ovesta. Tajusin heti että siinä tarhan ja kopin välissä on verkkoseinä, jossa on vain eläinten mentävä reikä, joten ei muuta kuin ulos, leikkurit vajasta, ja takaisin tarhaan. Köytin senkin oven sisältä koiran remmillä niin, että sitä päin lentävä kana ei saa sitä auki. Sitten verkkoa leikkaamaan. Sain siihen itseni kokoisen reiän ja könysin sisään kopin puolelle. Kylli ei hievahdakaan. Konttaan lähemmäs ja ihan rauhassa ja hiljaa vein kädet sen molemmin puolin. Sitten vaan kiinni. Kana rimpuilee ja rääkyy ihan hulluna, siihen pitää varautua tai se lipeää kädestä, voimaa on yllättävän paljon. Odotin että se rauhoittuu ja sitten konttasin sen kanssa takaisin tarhaan ja yhdellä kädellä pitelin kanaa, toisella avasin koiran remmin solmusta.

Kanalassa kuvasin sitä otsalampun valossa:

Pihkavoiteen olin varannut valmiiksi ja sitä runttasin siihen aika reilusti. Mitään blue spraytä ei tähän hätään tietenkään ole, tosin en kyllä laittaisi sitä muiden kanssa vaikka olisikin. Toipukoon nyt yhden yön rauhassa yksiössään ja mun pitää kanssa toipua järkytyksestä. Kysyin sekä sieltä mistä kanat tuli, että mun viime kesän kesäkanojen ihmiseltä, ja kyllä tällainen on nuoren kukon touhuiksi ihan normaalia. Ottaa tosta harjasta kiinni että saa kanan pakotettua pysymään aloillaan. Mitä enemmän kana rääkyy ja pakenee, sitä rajummat otteet se provosoi. On mahdollista että kukon lisäksi joku muukin on sitten nokkinut sitä, kun veri tosiaan laukaisee niissä jonkun ihme vaiston ja ne vaan nokkii sitä ihan maanisesti.

En tiedä, aika järkyttävää. Kyllä ne viime kesän kukotkin aika rajusti kanoja käsitteli, mutta jotenkin tämä nyt kyllä näyttää tosi hurjalta. Siltähän puuttuu puoli harjaa. Mahtaa olla ihan helvetin kipeä. Kukko voi olla nuori, liian innokas ja hormonit huuruta, mutta eihän se nyt voi verille kanoja käsitellä. Olisi kuulemma hyvä, että olisi vanhempi pääkukko niin se pitäisi pojanklopit herran kurissa ja nuhteessa. Se siis ihan oikeasti menee väliin jos nuoriso käyttäytyy liian rajusti ja opettaa ne siten tavoille. Mutta kun ei nyt ole, ja tämä on niin normaalia niin tuskin se kukkoa vaihtamallakaan paranee. Luultavasti tasoittuisi nopeimmin jos kanat lakkaisi panemasta vastaan ja alistuisi kohtaloonsa. Voisi myös auttaa asiaa, jos laumassa olisi vanhempia kanoja, tosin siinä voisi käydä niinkin että niitä matameja kukko kunnioittaisi mutta näitä nuorempia riepottelisi ihan samaan tyyliin.

Sellasia kivoja lemmikkejä. 😶

Aaaa

***

Seuraavana päivänä tosi paljon paremman näköinen pää:

Hölväsin uudelleen pihkavoiteella, itse asiassa ennen kuvaa, nahka kiiltelee siitä. Sitten vapautin Kyllikin kanalan toiselle puolelle. Ei mennyt montaa kuukautta niin jo osoittautui hyväksi että kanala on jaettu kahteen osaan!

Valojen automaattiohjaus

Varoitus: tämä postaus sisältää erittäin epäpäteviä termejä enkä ota mitään vastuuta siitä etten todellakaan tiedä mistä puhun!

Isä osti ja asensi kanalaan Shellyn. Se on sellainen tulitikkuaskin kokoinen möykky. Seuraan jotain fb:n sähkönsäästäjien ryhmää sen verran, että tiedän että sen voi ohjelmoida hyödyntämään pörssisähkön halvat tunnit, laittaa lämminvesivaraajan lämmittämään öisin jne. Ilmeisesti vaikka mitä. Nyt pääsen taas siihen että itsehän en ymmärrä asiasta yhtään mitään.

Valitettavasti laitteen käyttöönotto jäi minulle. Mulla ei ole kotona nettiä. En tarvitse sitä mihinkään. Käytän läppäriä nykyään lähinnä laskujen maksamiseen ja blogin kirjoittamiseen, ja niitä ei tapahdu edes viikottain. Osaan jakaa kännykästä netin läppärille. Olen osannut yhdistää puhelimen bluetoothilla auton kanssa ja insuliinipumpun puhelimen kanssa. Mutta taas: sen enempää en näistä nettijutuistakaan ymmärrä.

Sitä jotenkin luulisi että lataat Shelly-sovelluksen ja sitten se niinku toimii. No ei toimi ei. Ensin pitää löytää se juuri minun seinässäni killuva laite. Vaihtoehtoja on bluetooth, wifi ja joku kolmas mitä en enää edes muista eikä siitä koskaan päässyt eteenpäin. Shelly haluaa tietää verkon salasanat jotta se liittyy minun koti-wifiin. Mutta entä kun sellaista ei ole? Shelly ei oikeastaan kuitenkaan tartte nettiä mihinkään, mutta siitä ei pääse ohikaan eikä niitä kohtia voi jättää tyhjäksi. Ainoa syy miksi se sitä voisi tarvita, on sähkökatko; se hakee sitten netistä itse automaattisesti ajan.

Isä osti minulle jonkun prepaid-netin ja sen laitteen millä se toimii, Shellyä varten. Puhelimen hotspotin eli jaettavan verkon nimi on Sienipää, eli Sienipaa. (Aiempi oli Sienestäjän verkkonen). Shellyä varten ostettu netti olkoon Net-xxx. Ja sitten on Shellyn oma verkko, Shelly-xxx joka ei kuitenkaan ole netti. Shellyn asetuksia säädetään niin, että liitytään siihen Shelly-verkkoon ja sitten sovellus suostuu puhumaan laitteen kanssa.

Ootteko vielä kärryillä?

Ensimmäinen asia mitä kukaan ei kertonut ja mikä piti jostain hevonperseestä kaivella, oli se, että "turvallisuussyistä" Shelly pitää sitä omaa Shelly-verkkoaan saatavilla vain 15min käynnistyksen eli resetoinnin jälkeen. Mun mielestä se 15min oli aika optimistinen arvio ja heittäisin että se todellinen aika on max jotain 10min. Shellyssä on pieni nappi mistä kynän kärjellä painamalla se resetoi itsensä. Lyhyt 3-5sek painallus käynnistää sen uudelleen ja 10s painallus palauttaa tehdasasetukset. Jos sinulla on helvetisti jotain pörssisähköscriptejä niin ÄLÄ PAINA kymmentä sekuntia, kaikki katoaa sieltä pilvipalvelustakin kuulemma. No ei koske minua.

Toinen asia oli se, että kuin saatanan vaikeaa on mennä sinne sovellukseen ja etsiä se laite ja lisätä se sinne. Pitää olla shelly-verkossa. Mobiilidata saa olla tai ei saa olla samaan aikaan päällä. Laite lisätään bluetoothilla mutta turvallisuussyistä bluetooth pitää olla pois päältä että lisäys menee loppuun. Shellyllä pitää olla tai ei pidä olla se sitä varten hankittu netti, josta tietenkin on loppunut akku ja se pitää ensin ladata. Sitten se uudelleenkäynnistyessään haluaa pin-koodin ja missähän vitussa sekin mahtaa olla. Puhelimen hotspot pitää olla tai ei pidä olla päällä. Wifi sitä ja bluetooth tätä. Sitten sinne pitää tosiaan antaa sen "kotiverkon" salasana mutta entä kun sellaista ei ole? Jos syötän sinne Sienestäjän verkon niin pitääkö sen olla samaan aikaan päällä? Entä kun ei pysty olemaan Sienessä ja Shellyssä yhtä aikaa?

Vieläkö ootte mukana?

En mäkään oo.

Mulla niin meni järki sen kanssa. Näin niinkun mistään mitään ymmärtämättömänä naisena en vaan ymmärrä että kuinka siitä edes tekemällä on saatu näin vaikeaa. No luin jotain fb:n shelly-tuki-ryhmää ja siellä tuntui olevan sellainen näkemys, että itselleen voi laittaa mutta ei pidä kaupallisesti asentaa kelleen, kun käyttäjillä on niin hirveästi ongelmia sen kanssa.

Ja sitten aina säätäessä se helvetin Shelly-verkko kerkesi hävitä ja ei muuta kuin resettiä ja sitten uudelleen etsimään se puhelimella jne jne jne.

Taisin ottaa tekoälyn avuksi ja kyllä se kuulkaa muutaman tunnin (eri kerroilla!) noitumisen jälkeen yhtäkkiä vaan löysi sen.

Seuraavat pari kertaa meni sen sovelluksen kanssa kiroillessa. Haluan mun kanalaan että valot menee päälle kello x ja sammuu kello y. Joka päivä ihan sama aikataulu. Kysyin lopulta tekoälyltä että miten sinne sellainen asetetaan. Se osasi neuvoa ja sehän sitten lopulta onnistui. Mitään logiikkaa siinä kyllä mun mielestä ei ollut. Sinne tavallaan asetetaan kaksi täysin erillistä kohtaa: ON ja OFF. Sitä testatessani tuli myös toinen tärkeä oppi: tapahtuma tapahtuu täysin sillä kellonlyömällä, ei "takautuvasti". Eli valot 7.00-19.00 ei tarkoita sitä että "valot on päällä sillä välillä", vaan 7.00 tapahtuu ON ja 19.00 tapahtuu OFF. Testasin sitä niin että ON 15.06 ja OFF 15.08. Sitten kun se toimi, vaihdoin ne ajat 7 ja 19 ja oletin että kellon ollessa 15.09 valot syttyy kun siihen aikaan "niiden kuuluu olla päällä". No ei syty ei. Ne syttyy sitten kun kello lyö seuraavan kerran 7.00. Ei tässä siis mitään mutta helpottaa melko lailla tätä käyttöä kun tämän ymmärtää. Tämä oli joskus ehkä syyskuun alussa ja jätin sinne sen 7-19. Minulla on kanalassa kytkin valaistukselle, siinä on automaatti ja manuaali ja nappasin sen vielä manuaalille, kun oli niin valoisaa että kanat ei valoja tarvinneet. Automaattitilassakin oven pielessä oleva normi valaisinkytkin laittaa valot päälle, jos pitää esim. yöllä käydä siellä.

Nyt tässä joku päivä ajattelin että voisi laittaa ne valot palamaan illalla vaikka tunniksi pariksi kun alkaa olla hämärä tosi aikaisin. Ei muuta kuin kännykän kanssa kanalaan (kantama ei riitä kanalasta sisälle) ja shelly-verkkoon. Paitsi että sinne ei pääse ellei resetoi sitä laitetta. Eikä pääse sittenkään. Verkko vaan herjaa että siihen ei voi liittyä. Haen läppärin. Laitan kaikki laitteet toistensa kanssa samoihin ja eri verkkoihin ja olen niin sekaisin taas kuin voi olla. Että mikä niinku piti olla mitenkin. No ihan sama miten on, sinne shelly-verkkoon ei nyt vaan pääse. Ei millään laitteella. Painan 10sek resetin koska aivan sama jos se hukkaa mun aikataulun, kyllä sen nyt asettaa uudelleen jos sinne edes pääsisi. Ei pääse.

Sovelluksen sijaan shellyä voi käyttää selaimella, mutta jos ei pääse shelly-verkkoon, käy näin

Argh

Neuvonantajiahan riitti

No, kysyn taas tekoälyltä. Sen kanssa säädetään puhelimesta kaiken maailman asetuksia mistä en tiedä yhtään mitään. Jotain sellasia 3-4 kirjaimen lyhenteitä. Mikään ei auta. Tekoäly sanoo että puhelimen ohjelmistopäivitys saattaa olla ongelma. Se hylkii Shelly-verkkoa koska siinä ei ole nettiä ja se on puhelimen mielestä riski. Tekoäly alkaa mennä solmuun ja toistaa itseään.

Miksi siinä ei voi olla sellaista painiketta että jumalauta liity sinne netittömään verkkoon silti?

Onko tämä sitten tällaista joka kerta kun pitää mennä jotain säätämään?

Mulla palaa käämit taas tältä iltaa kokonaan. Säädin sen kanssa tunnin ennen töitä ja pari tuntia töiden jälkeen. Tässä vaiheessa olen jo palauttanut tehdasasetukset, poistanut shelly-sovelluksen ja ladannut sen uudestaan ja nyt se vitun sovellus ei sitten taas löydä koko laitetta. Ai jeesuksen pallit.

Ei pääse läppärillä

Eikä pääse puhelimella

Viimeinen temppu mitä tekoäly ehdotti, oli "ottaa shellystä vähäksi aikaa sähköt pois". Se unohti että se laite on siellä jakorasiassa tai mikä hitto onkaan. Leikkaanko niinku naps poikki pari johtoa? Tietää että hermot loppui kun alkaa kiroilla tekoälylle. Sähkökaappi on niin korkealla että tartten sinne tikkaat ja on jo pimeää ja olkoon. Seuraavana aamuna en varmasti koskekaan tähän ennen töitä, ja kotiin tullessa sitten koko kiinteistöstä virta hetkeksi pois. Kymmenen minuutin kuluttua virrat takaisin. Shelly käynnistyy. Sovellus löytää laitteen ja pariutuu sen kanssa melko vaivattomasti muutaman yrityksen jälkeen. Shelly-verkkoon pääsee ihan senkun klikkaa.

Ei koskaan selvinnyt mikä sille oli tullut mutta nyt se näyttää toimivan ihan normaalisti taas.

Nyt on kanalassa valot automaatilla 17.30-19.00.

Seuraava ongelma on se, että sovellus ei suostu vaihtamaan kuvaa. Kuvan lataaminen vaan toistuvasti "epäonnistuu". Varmaan siksi että ei aavistustakaan missä niistä verkoista mun pitäisi se tehdä. Se kuitenkin väkisin lyö jonkun itse arpomansa kuvan. On nyt sitten vähän hulppeampi kanala:

Ja saa olla. Palaan asiaan kunhan saan hermojen riekaleet takaisin sieltä käytettyjen hermojen osastolta,  mihin ne varmaan menee, kun hermo menee. Johonkinhan senkin on mentävä.

Munia

Nyt niitä rupeaa tulemaan! 🥰

Kyllikki täyttää sunnuntaina 5kk. Kaisa ja Kerttu on nyt 19,5 viikkoa.

Olin sunnuntain pois kotoa, ja maanantaina aamulla klo 9 pesässä oli kaksi munaa. Maanantaina tulin illalla kuudelta töistä, ja löytyi vielä yksi! Yksi kana ei mitenkään ole ehtinyt tehdä niitä kaikkia joten asialla on vähintään joku muukin. Pieniä ovat kaikki edelleen, niin pieniä, että eivät pysy mun munatelineessä.

Iloisin perhetapahtuma

En voi käsittää!

Eilen töiden jälkeen kanalaan mennessäni katsoin heti, että nyt on alin munintapesä jotenkin käyty petaamassa. Pesiä on kolme ja ne on eri korkeuksilla. Sisällä on purua ja sen päällä heinää. Verhoista näkee, että siellä on kyllä aina välillä käyty tutkimassa paikkoja. Verho siis joskus jää kanan tullessa ulos silleen että näkee että sieltä on tultu. Heinä on edelleen sellaisessa kasassa mihin olen sen tunkenut ja mihin se nyt korkeintaan painuu jos kana käy sen päällä. Nyt heinät oli aseteltu sellaiseen pyöreään linnun pesän muotoon, enemmän reunoille pohjan ollessa miltei pelkkää purua. Työnsin käteni sinne ja ihastelin aikaansaannosta, ja sitten mun käsi osui siihen. Se ei ollut keskellä pesää, vaan etureunassa heinää vasten niin, ettei näkynyt ulos. Onko se, voi ei, ei kai se ole...? Ensimmäinen pieni muna! 🥹

Maatiaiskana alkaa munia noin 5kk tai 20-22 viikon ikäisenä. Kyllikki on vanhin ja varmasti asialla, mutta sekin on nyt vasta 19 viikkoa. En odottanut ihan vielä, kalanterissa lukee vasta kuun lopussa, että Kylli 5kk ja muut tulee sitten perässä. Ei nyt ole mitenkään tavatonta että nuorikot pykää muutaman harjoitusmunan ennen tuota varsinaista muninnan alkua. Ensimunat myös tyypillisesti on pieniä, ja kasvaa kokoa sitten kun tuotanto vakiintuu muutenkin.

Mun ensimmäisen oman kanan ensimmäinen muna. 🥰