Väistämätön

Kesäloman viimeinen päivä. Kymmeneltä illalla alkaa olla pimeää. Siivosin ja maalasin keskivaraston ja sitä varten tyhjensin sen kokonaan, ja sitten mietin pitkään nostanko valopuut jo kuistille, vai laitanko takaisin varastoon.

Jos vuosi sitten kesäkuu oli kauhea ja loman jälkeen teki mieli vain itkeä, heinäkuussa kuitenkin tuli helteet, ja ne kesti niin kauan että jopa mulle riitti. Tänä vuonna mulla oli kaksi viikkoa kesäkuussa, eka oli tosi hyvä ja oltiin silloin Hammastunturilla ("täällä (teltassa) on +32"), toinen huonompi, mutta ei hätää kun heinä-elokuussa on vielä kolme viikkoa ja pakkohan sen sään on parantua. No, ei ole. Ei se oikein missään vaiheessa parantunut. Oli hyviä päiviä ja oli hyviä tunteja, eikä voi sanoa että koko ajan satoi tai oli liian kylmä. Mulle se ei näemmä vaan riitä, tarvitsen pitemmän hellejakson enkä yksittäisiä päiviä. Odotin ja petyin ja nyt on taas sellainen olo, että ei se kesä koskaan tullutkaan, ja nyt se on sitten jo ohikin. Ensi kesään on ihan hirveän pitkä aika. 😫

En päässyt kokeilemaan ilppiä kunnon helteillä. Kasvihuoneessa on vain raakoja tomaatteja, ne ei ehkä ehdi ollenkaan kypsyä. Se ei sinänsä haittaa, koska toissavuonna tehtiin ihan sikahyvää säilykettä vihreistä tomaateista ja se jäi mieleen. Vattuja tuli paljon, myös villejä. Viherherukka kukoistaa ja sillä on mun ajan paras kesä. Pensasmustikka (alempi) teki kolme mustikkaa, mikä on kai oikein hyvä, kun viime syksynähän ne vasta istutettiin ja kunnon satoon meni muistaakseni useita vuosia. Mustaherukkaa on määrällisesti ehkä ihan normi määrä, mutta ne on aika pieniä ja ei kovin makeita. Karviaisessa (lähempi) on parikymmentä karviaista, toinen voi huonommin. Omenapuista parkkiksen puoleinen tekee nyt ekaa kertaa omppuja, toivottavasti ne on hyviä, koska toisen puun omenat ei ole. Niitäkin on tulossa. Kasvihuoneen viereen avomaalle laitetut raparperit ja kesäkurpitsat rehottaa. Kurpitsa kukki mutta ei kurpitsoinut. Luumuista parempi teki vain kourallisen luumuja, toisessa on vielä aivan raakoja. Mansikkapenkit kuoli, alempi hukkui rikkaruohoihin ja ylempi kyllä teki vähän mansikkaa mutta siellä on tosi paljon karanneita ja se pitäisi varmaan ensi keväänä jyrätä ja laittaa uudelleen.

Vesipumppu on taas rikki ja se pitää vaihtaa uppopumppuun ennen kuin maa on jäässä ja kaivaminen hankalaa.

Keskivaraston seinät ja katto on tosiaan öljytty ja vetäisin ex tempore lattiankin valkoisella. Tulipahan samalla imuroitua hiiren paskat. Uusi pakastin tuli. Toisessa vanhassa on tiivisteet niin homeessa, se kyllä toimii mutta ehkä se nyt saa lähdöt. Meinasin ensin jättää sen kananrehun säilyttämiseen, kun tuollainen arkku on yksi harva asia mihin hiiret ja rotat ei mene läpi, mutta emmä tiedä tarviiko sitä rehua säkkikaupalla säilöä. No aina sen voi sitten lahjoittaa pois.

Jotain hyvääkin on mitä odottaa; kanojen pitäisi alkaa lokakuussa munia. Minä kyllä tykkään kaikista vuodenajoista, mutta jotenkin nyt kun sitä kesää ei oikein ollut ollenkaan, on sellainen olo, että aika ei saa edetä ja en pysty tähän. Tiedän että elo- ja syyskuussakin voi olla vielä tosi lämmin, mutta ei se ole sama asia. Talvikin on tavallaan jännä, eka talvi kanalan (ja ilpinkin) kanssa. Vähän jännittää riittääkö patterit ja miten kaikki tulee menemään, mutta samalla positiivinen odotus että nytpä pääsen kokemaan. Toivottavasti lunta tulisi kunnolla. Viime talvena sitä oli niin vähän, etten lumikenkäillyt yhtään kertaa. Keväällä ostin vielä liukulumikengät ja niitä kävin kerran kokeilemassa.

keijunmekko kasvoi talvivaloihin

värinokkoset viihtyi kasvihuoneessa

koistisilla

eka sieniretki äidin ja Lakin kanssa. Kantarelleja tulee paljon

Kanat onneksi tuottaa paljon hyvää mieltä 🤍