Rottasota osa kaksi

Tämä oli jäänyt luonnoksiin, aloitettu heinäkuun puolivälissä.

Rotanloukku oli tosiaan monta viikkoa, mutta ei mitään. Näin siron rotan aina silloin tällöin pihassa.  Verkotin kanalasta humalan kohdan vielä sisäpuolelta "tästä ei tule edes kastemato" -verkolla millä pohjakin on, ja sen jälkeen en siellä sisällä ole rottaa nähnyt. En kyllä hiiriäkään. Siirsin loukun päätyvarastosta lautakasaan kanalan toiselle puolelle. Vaihdoin sinne aina välillä kananrehun tilalle koiran nameja, nakkeja, kissan märkäruokaa ja suklaata. En edes ihan päivittäin sitä tarkistellut, kunnes sitten joku päivä katsoin, että ihan kuin tuolla lautakasan päällä loukun kohdalla pörräisi kaiken maailman kärpäsiä. Voiko olla, oliskohan se...? Ja siellä se oli, melko varmasti sama söpö, siro naarasrotta!!

Hieman vainoharhaisena ehkä pelkäsin että mitä jos se huijaa mua eikä olekaan kuollut, ja kun avaan loukun, se nauraa päin naamaa ja juoksee pakoon. Saatoin siis hulauttaa sitä vielä kirveellä sen verta että ei juokse mihinkään.

Voitontanssi oli riemukas. Viritin loukun kuitenkin uudelleen, ja heti seuraavana päivänä siellä oli seuraava:

Söpö, tosi siisti urospoikanen. Tässä kohtaa tuli vähän paha mieli ja mietin, että ihmetteliköhän se eilen illalla että äiti ei koskaan palannut päivän reissulta kotiin ja lähti etsimään sitä, ja siihen päättyi hänenkin maallinen elämänsä. No kikkelis kokkelis muuttaisivat muualle mun nurkista.

Joitakin päiviä tämän jälkeen porukat oli täällä, ja äiti näki pihalla puskassa paksun, oletettavasti aikuisen urosrotan. Usutti russelin sen perään, mutta koira ei ehtinyt kun se hävisi johonkin. Muutama päivä sen jälkeen minä näin sen kasvihuoneessa istumassa mun kurkussa, pakeni sieltä tiilimuurin takaa johonkin. Siirsin loukun kasvihuoneeseen. Jossain vaiheessa ostin toisen loukun, ja yksi oli kasvihuoneessa ja toinen siellä lautakasassa. Ne on sillä tavalla tavaran alla, että koirat tai kanat ei sinne pääse.

Ostin myös sellaisen ultraäänikarkottimen joka tuottaa niin korkeaa ääntä, että koirat (tai kanat?) ei sitä kuule, mutta jonka pitäisi ärsyttää jyrsijöitä. Se on päätyvaraston alla. Mistäs tuon tietää tuleeko siitä yhtään mitään ääniä kun ei kuule ja voi tarkistaa. Se nyt maksoi alle parikymppiä niin olkoon siellä. Sen jälkeen en kyllä ole nähnyt varaston alla liikennettä, mutta onhan niillä varmaan siellä niitä tunneleita ym mihin pääsee ääntä pakoon. Mietin jossain vaiheessa että kun olisi kunnon kajarit, voisi laittaa sinne jonkun death metallin soimaan täysille koko yöksi, mutta se kyllä takuulla jurppisi kanojakin. 😀

Sen jälkeen ei kuitenkaan ole enää ollut yhtään rottahavaintoa, ei loukussa eikä vapaana, ja siitä on nyt kolmisen viikkoa. Lautakasan loukku rupesi sitten tuottamaan hiiriä. Ensimmäinen oli siellä vielä elävänä sisällä, ja tuskastuin täysin kun mietin mitä sille tekisi. Mulla ei ole mitään ongelmaa tappaa hiirtä mutta miten sen saa sieltä ulos tapettavaksi ilman että se karkaa? Ei tullut edes mieleen ketään ikävää ihmistä kenen nurkkiin voisi tehdä hiiren istutuksen. Siis jos vaan veisi sen tosi kauas ja vapauttaisi sinne. Hukuttaa loukkuineen päivineen?  Päästää se kylppäriin niin kissat hoitelee?

Tämä ei nyt ole mikään kiva tarina, mutta siirsin loukun varjoon ja otin päikkärit ajatellen että mietin asiaa. Oli helle. Sitten illalla hän oli jo hyvin huonovointinen ja sain helposti avattua loukun, pidettyä sitä hännästä ja kalautettua sen hengiltä ilman että se yritti mitään. Raukka oli jyrsinyt loukkua sisältä, syönyt kyllä myös kaikki suklaat mutta sitten varmaan yrittänyt paniikissa päästä ulos.

Sen jälkeen hiiriä on ehkä tullut yhteensä noin viisi, mutta ne kaikki on onneksi kuolleet siihen loukun hampaiden väliin.

Joka ilta hämärän laskeutuessa kyttään pihalle. Toivon että en näe mitään, mutta en voi olla katsomatta vaikka se tuntuu vastenmieliseltä. Haluaisin uskoa että ongelma on hoidettu, mutta tuskin se on. Ei kai niistä kokonaan pääse. Juttelin parin kanatutun kanssa ja tosiaan kaikilla on ihan varmasti joskus tämä edessä. Myrkyllä niistä sitten pääsee. Nyt on vielä sellainen uusi d-vitamiinijohdannainen myrkky, jonka ei pitäisi olla vaarallista vaikka toinen eläin söisi siihen kuolleen jyrsijän, eli uskaltaisi koirataloudessa käyttää. Se kasvinsuojelututkinto maksaa sen vajaa 50e ja myrkkysatsi satasen. Tajusin muuten, että kun se kasvinsuojelututkinto oikeuttaa käyttämään myrkkyä omalla maatilalla (ei kodissa, eikä mökillä), niin tarkalleen ottaen jos mulla on tuotantoeläimiä niin kai mä olen pikkuruinen maatilakin? Eihän ne kanat nyt mitään lemmikkejäkään ole.