Hiirisota alkoi

Varoitus: postaus sisältää kuolleita ja syötyjä hiiriä!

Huomasin lintujen ruokinnan aloitettuani, että mun lintulaudalla vierailee myös söpö hiiri. (Mulla on ollut nuorena kesyhiiriä vaikka miten monta vuotta ja kasvatinkin niitä muutaman poikueen, joten mun mielestä hiiret on oikeasti söpöjä, eikä niissä ole mitään kammottavaa.) Jännää, että ihmisten mielestä osa eläimistä on söpöjä ja niitä autetaan, ja osaa sitten ei haluta ruokkia. Kuka haluaa estää oravaa, kuka närhiä, kuka jyrsijöitä hyötymästä pikkulintujen ruokinnasta.

Ajattelin ensin pitää mun kotihiiren, mutta sitten tulin järkiini. Jos se olisikin ainokainen, mutta kun ei varmasti ole, vaan sillä on koko suku jossakin. Ja tekeehän ne tuhoja. Jos ne pysyisi ulkona tai varastossa niin saisivat olla, mutta mutta...

 

Joku kerta Puuilossa muilla asioilla ollessani kassalla oli metallisia hiirenloukkuja ja nappasin parin mukaani. Heti seuraavana päivänä kotihiiri parka oli vainaa. Hän oli hypännyt lattialle asti pakastimen päältä.

Sorry not so sorry

Hetken olin kyllä surullinen tapettuani mun ainoan kotihiiren ja kaipasin häntä kookospähkinään. Harkitsin jopa pieniä hautajaisia.

Mutta sota jatkui.

Pari päivää oli ihan hiljaista, tosin menetin äkkiä hermoni metallisten loukkujen kanssa. Ne laukeaa aina x kertaa sormille kun yrität virittää sitä ja sitten ei aina ole lauenneet vaikka nakki on viety. Ostin vuosi sitten Biltemasta mökille sellaisia umpinaisia ansoja ja lähdin asiakseni hakemaan niitä nyt itselleni. Ja heti seuraavana yönä Kakkonen. Kotihiiri ei siis ollutkaan mun ainoa hiiri. Oikeastaan mistä sitä edes tietää oliko Ykkönen se kookospähkinätyyppi.

Sitten oli pari päivää taas hiljaista, yhdestä loukusta nakki oli viety mutta loukku ei ollut lauennut, tai oli lauennut mutta oli tyhjä. Joku ilta pakastimella käydessäni siellä juoksi ihan helvetin iso ja läski hiiri ja sanoin sille, että vielä mä sut nappaan, susta tulee Kolmonen. Tähän mennessä molemmat oli olleet naarashiiriä ja arvelin että tämä on uros.

Ja niin heti seuraavana yönä Kolmonen. Tai en tiedä oliko hän se läski tyyppi. Kyllä, kuvaan raatoja ja lasken heitä. Supermielenkiintoista nähdä mihin asti heitä riittää.

Sitten taisi olla taas joku hiljainen yö kunnes Nelonen. Mutta mitä hittoa tapahtui hänelle?! Hän oli pudonnut lattialle, mutta jos hiiri ei ole kuollut heti vaan jotenkin ehtinyt rimpuilla, eihän se nyt tuon näköiseksi mene. Kyllä sitä on siirtänyt ja syönyt joku muu. Kesyhiiret ainakin syövät lajitovereitaan jos joku kuolee häkkiin. Jotenkin ällöttävää, mutta sinänsä järkevää, eihän se kuollut siitä enää kärsi ja menee energiaksi muille.

Loukkuja on neljä umpinaista ja nuo kaksi metallista. Aitassa ja saunalla yhdet umpinaiset eikä niissä koskaan mitään, alkuperäinen nakki on tallella. Aitan hattuhyllyllä on kuitenkin ollut aiemmin hiiren paskaa, ja kerran saunaa lämmittäessäni luulin nähneeni jonkun vilahtavan silmäkulmassa. Keskimmäisessä varastossa on umpinainen ja metallinen loukku ja päätyvarastossa kanssa, ja sieltä on tullut eniten osumia.

Tänään sitten päätyvaraston umpinainen loukku oli kerta kaikkiaan kadonnut kokonaan, ja aika pitkään siirtelin tavaroita ja etsin sitä. Etsin jopa rakennuksen ulkopuolelta, mutta kai koirat olisi sen löytäneet. Sitten lopulta osui silmään. Kuvassa vasemmalla lattialla seinää vasten. Siirtynyt pari metriä sieltä missä loukku oli. Ja aivan revitty. Päästyäni eroon ruumiista laitoin loukun rautalangalla kiinni, niin ei pitäisi joutua enää etsimään.

Viitonen oli eka hännätön, mikälie myyrä

Seinän takana pakastinvarastossa Kuutonen

Oon vähän yllättynyt että tähän mennessä ei yhtään urosta. Ne pallit on sellaiset että niitä ei voi missata vaikkei olisi koskaan nähnyt yhtään jyrsijää. Oon myös vähän yllättynyt että niitähän riittää. Hyvä etten säälinyt alkuperäistä Kotihiirtä. 😬

To be continued...