Sinusta tulee minun

Olen vuosia selannut myytävien talojen ilmoituksia ja aina ajatellut, että ei minulla ole varaa sellaiseen. Olen kotoisin Helsingistä, mutta ihan pienestä pitäen viihtynyt mummolassa maalla ja niin kauan kuin muistan, halunnut myös itse asua maalla. Paras mihin siihen mennessä olin ehtinyt, oli rivitalo, mutta ei se vaan ole sama asia. Mökkikään ei ole sama asia eikä se vain riitä. Haluan laskea koirat autosta vapaaksi kun saavun kotiin. Haluan koirille oman pihan, haluan lähteä metsään ilman että mun tarttee ajaa minnekään, haluan että en kuule enkä näe naapureita. Haluan kissan ja kanoja. En tiedä mitä mieltä olen kissojen vapaana ulkoilusta, mutta en ole koskaan halunnut sellaista kerrostaloon tai mihinkään vuokra-asuntoon. Ensinnäkin siksi, että koirien kanssa on helppo reissata eikä tartte järjestää hoitajia, niin en ole halunnut sitoa itseäni sillä että kotona olisi joku hoitoa vaativa eläin. Sitten kun on eläimiä pihassa, tarttee, niin se kissa menisi siinä samalla. Toisekseen haluan naulata kiipeilypuita, hyllyjä ja muita juttuja sisälle juuri niin kuin haluan, ilman että minun tarvitsee kysyä keneltäkään lupaa. Kolmannekseen haluan varmaan rakentaa jonkinlaisen ulkotarhan, ainakin nyt kun päädyin tilalle jossa tie menee lähellä ja vapaana ulkoilu tulee olemaan pois vaihtoehdoista. Haluan rakentaa sellaisen mörskän kuin rakennan ilman että taas tarvitsee kysyä vuokranantajalta, taloyhtiöltä tai naapureilta yhtään mitään.

En tiedä tarvitseeko sitä halua selittää sen enempää, tai onko sille välttämättä edes mitään järkiperusteita. Haluan asua maalla, piste. Nyt kun asia on toteutumassa, olen kyllä ehtinyt myös miettiä että entä jos teen elämäni suurimman virheen ja kadun pian. Liikaa työmatka-ajoa on suurin epäilys, mutta voihan työnkin määrä yllättää. Toisaalta en ole koskaan oikein tajunnut mitä ne paljot työt on - jos en jaksa ajaa nurmea niin entä jos en vaan aja ja kävelen viidakossa? Tehdä lumitöitä? Hommaa pitemmät saappaat pihaan. Lämmittää puulla? Maksa enemmän sähköstä. Ja niin edelleen.

No, jos se osoittautuu suureksi virheeksi, sitten on myytävä talo ja ulkoeläimet ja muutettava häntä koipien välissä takaisin kaupunkiin. Mutta eihän kukaan voi jättää unelmiaan toteuttamatta siksi että ne ehkä saattaakin olla virheitä? Elämä on elettävä ja kokemukset itse kerättävä.

Marraskuussa 2023 istuin mökillä pikkupakkasessa saunatuvassa ja selasin taas asuntoja. Tykkään käydä mökillä läpi vuoden, ja jotta yhdelle ihmiselle ei tartte lämmittää koko torppaa, asun usein saunakammarissa. Siihen mahtuu sohvan viereen lattialle patja ja yksi tuoli ja siinä se tila onkin, koppero on siis ehkä jotain 2,5x2,5m. Takka ja jääkaappi (ei näillä reissuilla käytössä, säilön ruoat kylmälaukussa pihalla) vie osansa. Minimalismi viehättää minua. Siellä minä istuin varpaat suussa ja mietin, että tämä ihana pieni talo on edelleen kaupan. Hintaa sillä oli 70t, jota oli jo pudotettu 65t. Mikäköhän vika siinä on kun se ei mene kaupaksi? Se on useita kuukausia roikkunut siellä.

Sama ilmoitus oli ilmeisesti myyjän itsensä laittamana facebookin "halutaan maalle"- ja "mummonmäkit osto/vuokraus/myynti/blaablaa" - ryhmissä. Olin käynyt monta kertaa myyjän profiilissa ja todennut että hänellä on ainakin kissa ja koira. Lopulta ajattelin, että ei se mitään maksa jos kysyy, joten laitoin hänelle messengerissä viestin ja kyselin millaista maastoa se on ja onko hyviä lenkkipaikkoja koiran kanssa.

Ja siitä se sitten lähti, tapahtumien vyöry joka lopulta johti talokauppoihin.

Ensimmäistä kertaa paikalla käydessäni tuntui, että henki salpautui kun ajoin pihaan. Se oli vielä tuhat kertaa kauniimpi kuin kuvissa. Jos joku voi näyttää minulta niin tämä. Olisi itkettänyt liikutuksesta. En kestä miten ihana pieni mökki ja kauniit rakennukset ja valmiiksi aidattu piha ja kanala ja ja ja. Omistaja esitteli paikkoja ja kierrettiin kaikki rakennukset läpi. Kysyin, miksei se ole mennyt kaupaksi, ja hän sanoi, että katsojia on käynyt paljon mutta yhtään vakavasti otettavaa  tarjousta ei ole jätetty. Miksi, vänkäsin. Hän arveli että suurin syy on se että kahdelle se on vähän pieni, valtaosa katsojista oli siis olleet pareja. Hän sanoi, että heti kun astuin autosta ulos, hänelle tuli sellainen olo, että nyt se on tässä, ostaja on löytynyt. Saahan sitä sanoa mitä sylki suuhun tuo, varsinkin kun on intressi myydä, mutta ei minulla ollut mitään syytä olla uskomatta häntä. Minäkin tunsin sen. Se talo vain huokui sitä että minä haluan sen ja se haluaa minut. Kysyin, onko tuo tiukka hinta, ja hän heitti että 60t ja tehdään sillä kaupat, kättä päälle nyt. Naurahdin ja sanoin että en mä voi mitään nyt luvata kun ei ole lainaa tiedossa ja onhan tässä nyt kaikkea mietittävää ja sulateltavaa ja ja ja. Lähdin töihin enkä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen että olen totaalisen kertakaikkisen rakastunut.

Muutama kaveri tiesi aikeistani ja näki myynti-ilmoituksen netistä. "Näyttää vaan kuvistakin katsottuna ihan siltä missä kuvittelisin just sun asuvan".💖

Tilan nimi on Kuusela. Pidän nimistä, joille on olemassa symboli 🌲. Kanssani taloon muuttavat töppöinen 🐾, Lakki 🎩 joka on perinyt nimensä Sieni-koiralta, ja Paju 🌱joka on perinyt nimensä edesmenneeltä mummoltani jonka sukunimi oli Pajunen. Olen Maastokartta-addikti ja aluetta zoomaillessani huomasin että melko lähellä sijaitsee Hattukallionmäki. Tämän kaiken jälkeen on aivan mahdotonta väittää etteikö kohtalo olisi tarkoitettu juuri näin.

Tämän blogin on tarkoitus kertoa suuren unelman toteutumisesta, maalle muuttamisesta, eläimistä ja olla kuvapankki itselleni.